Monet kotiäidit ovat aivan rajattomia lastensa kanssa.

Päiväkodissa sentään roti säilyy, lapset oppii pukemaankin kun ei kukaan ehdi auttaa.

kaveri tekee välipalaleivät edelleen valmiiksi 15- ja 18-vuotiaille lapsilleen.... Naisen täytyy aina olla kotona klo 15 että välipala on valmiina. Ollut siis aina kotiäitinä.



Huoh.

oma 2-vuotiaani vielä on, mutta kuivaksi opetetaan minkä keritään :) Vaatteita jo kovasti kiskoo itse päälleen, mutta useimmiten vähän väärinpäin.



Terveisin kotiäiti

kotiin lasten kanssa vaikka olisit halunnut. Kurjaa katkeruutta. Teidän naapurustossa ollaan varmaankin kateellisia ihan kaikesta muustakin mahdollisesta.

mutta nyt tämä 3,5v(täyttää syksyllä 4v) On edelleen vaipoissa.

On yritetty vaikka miten. Tässä nyt vähän seuraillaan että onko tämä lapsi aivan normaali nimittäin joitakin erilaisia piirteitä on alkanut ilmaantua kuin tavallisilla lapsilla. en jaksa alkaa erittelemään.

Näyttää kyllä päällepäin aivan normaalilta lapselta.

Meillä ei kyllä ole mitään säntillisiä aikatauluja ja nimenomaan siitä nautin sekä minä että muksut että voidaan mennä omien rytmien mukaan.

paha kotiäiti tunnustan hemmottelevani lapsiani: puen 4-vuotiasta, laitan yövaipan, koska 1/10 yöstä tulee pissat sänkyyn, enkä jaksa aina pyykätä, laitan kouluikäisille lapsille aamu- ja välipalaa ja voi voi taidan hemmotella miehenikin pilalle, koska pesen vaatteet ja silitän kauluspaidat, eikä sen tarvii koskaan ees siivota.

Lapset ovat kyllä oppineet kuiviksi ihan ihmisten ajassa (n. 2-vuotiaana), mutta pukemisessa olen ollut mukana 4-vuotiaaksi asti, vaikka varsinaista syytä siihen ei ole ollut. PAitsi se, että kun on syntynyt uusi vauva, niin se edellinen on aina taantunut tuolta osin, ja sen olen täysin sallinut.



Muuten en toisaalta ymmärrä mitä pahaa tuollaisessa hemmottelussa on, jos lapset osaavat olla empaattisia ja käyttäytyä? Sehän on vain ihanaa, jos saa hellintää ja palvelua!

on tosissaan. Nelivuotias osaa kyllä pukea, mutta joskus aikaisin aamulla kerhoon lähtiessä autan vetoketjuissa ym. pikkujutuissa ja mitä pahaa on siinä että laittaa valipalaa koululaisille... kyse ei ole siitä, etteivät itse älyäisi tai osaisi ottaa, musta on vaan mukava laittaa. Ja mitä miehen palvelemiseen tulee, mies tekee töitä yrittäjänä klo 7-20, joten ihan mielelläni teen itse kotihommat ja hoidan pyykit, kun kerran kotona olen.

Menivät 3-5 -vuotiaina. Päiväkodissä oltuaan eivät enää osanneet leikkiä itsenäisesti vaan aina olisi pitänyt olla vetämässä jotain ohjelmoitua tekemistä.

Päiväkodissa on kuule yllin kyllin tilaa vapaalle leikille!

2,5v on päiväkuiva ja osaa pukea itse. en auta muuta kuin vetoketjuissa. 1v 3kk osaa syödä itse ja juo mukista mutta ei vielä ole kuiva (kuten varmasti ei tarvitsekaan). minä olen ainakin asettanut selvät rajat enkä mitenkään liikoja paapo varsinkaan esikoistani. jos tiedän että hän saa paidan itse päälle, hän sen myös itse pukee. ihan sama mitä muut ajattelevat mutta en minäkään nelivuotiasta viitsi palvella. on kaksi nuorempaakin lasta jotka tarvitsevat apuani asioissa joten vanhin tekee oman osaamisensa mukaan. tietysti myös hellin lapsiani.

ovat lutusia mamin mussukoita ja herranterttuja! Lapsia, joita rakastetaan, ja jotka sen varmasti tietävät. Ehkä siksi osaavat kohdella mutiakin rakastavasti ja osaavat jakaa omastaan.



Jos jotakuta harmittaa se, että joku lapsi pääsee helpommalla kuin oma, niin kannattaa miettiä mistä moinen kiukku syntyy... Ei meillä lapset elä pellossa, eikä heille tehdä kaikkea valmiiksi, vaan auttavat kyllä kotitöissä jne. Mutta heitä myös hellitään ja hemmotellaan paljon juuri rakastavilla teoilla.

ap keskustelee lasten hemmottelemisesta, ketjun loppupää siitä milloin lapsen oikea ikä pukeutua itse... (ja siihen sanon että tytöissä ja pojissa on eroa, pojat hitaampia oppimaan...)

Ja ap, olen samaa mieltä. Huomasin omissa lapsissa suuren eron päiväkotiin mentyä. Itse en jaksanut millään siivota 1v. sotkuja ruokaillessa, päiväkodissa niille maksetaan siitä että ne sen tekee...

terv. huono äiti

En koe että olisin jäänyt mistään paitsi vaikka en käynyt päiväkodissa, eskarissa olin. Enkä ole millään tavoin avuton. Mun äiti otti meidän mukaan ruuanlaittoon, leipomiseen ja siivotakin piti. No joo, aamupala oli aina pöydässä aamulla odottamassa, mutta viimeisen syöjän piti korjata ne kaappiin, leipiä meillä ei valmiiksi tehty. Mitä tulee pukemiseen niin en muista että mun äiti olisi mua pukenut kun olin jo "iso tyttö", tai sitten mä olen jo sen unohtanut. Jokatapauksessa niin kauan kuin muistan, olen osannut itse pukea päälle, vetoketjut kiinni vetää ja solmia kengän nauhat. Sisaruksia oli ja en muista olleeni koskaan yksinäinen.

Naapurin tyttö itki usein kun toiset pääsivät kotiin ja hän joutui menemään iltapäiväkerhoon, ja mä usein pyysin mun äidiltä että voisiko se tulla meille leikkimään koulun jälkeen että sen ei tartte mennä sinne kerhoon, muistan vieläkin kun säälin kaveria.



Mun äiti on muuten nyt ollut jo monta vuotta töissä, että kyllä niitä töitä kerkiään tehdä myöhemminkin.

Luulen että ihan totta tuo ap:n huomio. Itsekin varmasti olen syöttänyt pidempään omia lapsiani kuin mitä tarhatädit olisivat tehneet. Tosin siisteyskasvatus oli sitten sika-aikaisessa ja hakkaa tarhan mennen tullen. Mielellään sitä kotona ollessa jopa hemmottelee lasta.

Mutta ongelmana en tiedä mitä ihmeen karhunpalvelusta tässä on. En ole näillä kotiäideillä nähnyt kouluikäistä enää vaipoissa tai sellaista lasta joka ei kouluun mennessä osaa syödä itse tai pukea itse. Mitä ihmeen merkitystä sillä on onko asiassa vuotta aikaisemmassa vai myöhemmässä? Eli kannattaa suhteuttaa näitä asioita hieman pidemmällä aikavälillä...

Teidän yli kymmenen esimerkkiä naapurustosta ja tuttavapiiristä, jossa pitkään lasten kanssa kotona olevat äidit eivät osaa laittaa sopivia rajoja lapsilleen ja tekevät heille samalla karhunpalveluksen. Älkää käsittäkö väärin, en tarkoita levottomia, käytösongelmaisia lapsia, vaan toisenlaista hemmottelua. Monilla esim yli 4-vuotiaiden poikien kotiäideillä on vaikeutta irrottaa lasta vaipoista, opettaa potallle, saada pukemaan itse.. taitoja, joita lapsi hyvin osaisi, mutta ei viitsi kun mamma passaa. Ärsyttäviä emoja sellaiset, argh!

Voimia henkiseen kasvuusi!

Sehän osoittaa, että äiti rakastaa ja mitä sen tärkeämpää viestiä äidiltä lapselleen onkaan.

Mä olen kotiäiti, joka käynyt intin ja siellä kyllä näki näitä herranterttuja (varsinkin miespuiolisia), joille oli aamupala laitettu, leivät voideltu, perunat kuorittu ja iik, jos tuli kova paikka niin itku pääsi (no hienoa, että tunteita näytetään). Kyllä jotkut äidit tosiaan voi tehdä jonkin sortin karhunpalveluksen (ja toivon ettei tää lähde, mikkoskasvatus jne... linjalle), kun hyysäävät muksuja tottakai rakastaen ja hellien, mutta jotenkin vaaleanpunaiset tai -siniset silmälastit päällä. Minusta on hienoa katsoa, kun omat lapset oppii uusia asioita vaikka siitä hemmetinmoista sotkua tuleekin tai aikaa kuluu (tyyliin kengännauhat itse kiinni), mutta sehän on meidän kotiäitien etuoikeus. Joten kylllä mä tavallaan ap:tä ymmäränkin... Ei kai äidinrakkaus siitä ole kiinni, että ei paapota hullun lailla. Ja hemmotellanhan meilläkin.

Minä tunnustan :)



Mä puetan 3,5v poikaa ja joskus jopa syötän loput ruoasta, jos huomaan että loppu ei mene enää hituroimatta alas. yövaipoissa poika on vieläkin.



VÄlipalat aion huolehtia alakoululaisille sitten kun ovat siinä iässä, enkä kovin aikaisin jätä heitä yksin kotiin.



Kotitöihin joutuvat kyllä osallistumaan. Nyt jo 3,5v petaa itse sänkynsä (noh, tulos on vähän mitä sattuu) huolehtii illalla vaatteensa pyykkikoriin, vie omat astiansa tiskipöydälle tai joskus koneeseen asti.



Minusta Suomessa ihannoidaan liikaa lasten itsenäisyyttä. Ainakin niin oli minun lapsuuden kodissani, jossa sai viettää paljon aikaa yksin, huolehtia itse ruokansa ja vaatteensa ja läksynsä.



Mieluiten pilaan lapseni tällä menetelmällä, kuin jollakin toisella. Siihen kun on niin monta erilaista tapaa, jokaisella perheella omansa ;)

Ei kai se ole mitenkään erityisesti kotiäitien piirre, että lapsia passataan. Sehän on persoonakohtaista, miten kukin arjessa parhaiten saa asiat sujumaan. Tästäkin näyttää tulevan kotiäiti/uraäiti-kysymys....



Miksi kaikkien lasten pitäisi tehdä samat asiat itsenäisesti juuri samassa iässä?