Ahistaa naapurista kantautuvat äänet. Lähinnä lapsen jokailtainen itku.
Tätä jatkunu jo muutaman kuukauden. Tiedän, että kyseessä on todennäköisesti koliikkivauva, mutta ei se minun pahaa oloani helpota. Vauvaraukka :( lisäksi kummastuttaa jatkuva kolistelu ja jytinä mikä sieltä kuuluu. Asuvat siis suoraan yläpuolellani. En tiedä tästä perheestä mitään, mutta olettaisin, että tämä itkuinen vauvaparka on heidän ensimmäisensä. Mutta mitä kummaa he siellä touhuavat, koska kolistelu on jatkuvaa, jokapäiväistä ja kestää myöhään iltaas saakka. Ja hyvin monesti tämä kolistelu ja vauvan itku kuuluu yhtäaikaa.
En voi sille mitään, että kova huoli tässä on alkanut tulemaan lapsesta. En ole kyylä, minulla on oma elämä, mutta en voi välttyäkkään tältä meluhaitalta. Ja nämä äidinvaistot minua ohjailee.
Oli ihan pakko avautua. Toivon todella, että siellä asuu hyvät (mutta väsyneet) vanhemmat.
Kommentit (19)
Tunnetko muuten ko. perhettä. Voisitko kysyä suoraan tilanteesta ja jos ei auta ja huoli jatkuu, niin ilmoitus lastensuojeluun.
välittömästi, kun ihan koliikkivauvasta on kyse! Huostaan semmonen.
Alakerran naapuri tuli noin parin viikon päästä kysymään mikä hätänä ja voisiko hän olla avuksi. Vauvaahan ei siinä tilassa oikeastaan auta mikään muu kuin turvallinen syli ja kelpasi se naapurikin kantamaan silloin tällöin 10 min jotta itse pääsi vaikka vessaan ja ukko tupakalle. Meidän ipana huusi joka ilta klo 18-23 taukoamatta melkein 4 kk.
Jos sinua ahdistaa, mene tarjoamaan apuasi!
Eikö teillä nyt muuta ratkaisua ole asiaan? Käy kysymässä mikä vauvaa itkettää ja mitä siellä kolistelevat, jos asia niin sinua painaa. Ei ihme, että sosiaalipuoli on ylityöllistetty tänä päivänä...
Ei voi muuta sanoa kuin että, onneksi asutaan omakotitalossa. Mä esim. heijasin meidän koliikkivauvaa vaunuissa. Yölläkin jouduttiin valvomaan ja kyllä multa saatto tippua vaikka käsistä joku lattialle, väsynyt se olin minäkin. Meiltä varmaa oli kuulunut kolinaa ajoittain. Käsittääkseni kerrostaloissa ei aina muutenkaan toi äänieristys ole maailman parhaimmasta päästä.
Mä lähetän sympatiat sillä äidille ja isälle.
Onneksi meillä lähinaapurit tiesi meidän vauvalla olevan koliikin, välillä me nimittäin ajeltiin yöllä autolla. Kai joku kerrostalokyylä olis siitäkin tehnyt lastensuojeluun ilmoituksen.
Tunnetko muuten ko. perhettä. Voisitko kysyä suoraan tilanteesta ja jos ei auta ja huoli jatkuu, niin ilmoitus lastensuojeluun.
Joskus kylläkin on käynyt mielessä, että kävisin tarjoamassa vaikka hoitoapua, koska kuka tahansa vanhempi on takuulla uuvuksissa lapsen jatkuvasta itkusta. Samalla sais pienen kurkistuksen, minkälainen perhe siellä asuisi ja vähän osviittaa kannatteeko olla oikeasti huolissaan. En kyllä kovin helposti ole lastensuojeluun soittamassa. Etenkään kun en todella tiedä mikä siellä on tilanne. Mutta jos parikin kuukautta sama meno jatkuu, voi se ajatus kuulostaa jo ihan eriltä.
ap
Ei voi muuta sanoa kuin että, onneksi asutaan omakotitalossa. Mä esim. heijasin meidän koliikkivauvaa vaunuissa. Yölläkin jouduttiin valvomaan ja kyllä multa saatto tippua vaikka käsistä joku lattialle, väsynyt se olin minäkin. Meiltä varmaa oli kuulunut kolinaa ajoittain. Käsittääkseni kerrostaloissa ei aina muutenkaan toi äänieristys ole maailman parhaimmasta päästä. Mä lähetän sympatiat sillä äidille ja isälle. Onneksi meillä lähinaapurit tiesi meidän vauvalla olevan koliikin, välillä me nimittäin ajeltiin yöllä autolla. Kai joku kerrostalokyylä olis siitäkin tehnyt lastensuojeluun ilmoituksen.
Enkä vaadikkaa täydellistä hiljaisuutta (muuten asuisin omakotitalossa), enkä ole ajatuksella että "vittu kun ne siellä kolistelee ja pentukin vielä rääkyy", vaan aidosti huolestunut ja surullisin mielin ajattelen pahinta, että mitä jos...
Ja tämä kolina... välillä kuulostaa kuin siellä juoksisi norsulauma, tai että koko asunto olisi jokin puuverstas tai että siellä olisi joku koripallomatsi menoillaan. Ei siis normaalia yhtään. Ehkä siellä sitten vaan yritetään erikoisia konsteja koliikkivaivoihin. Mene ja tiedä. Mutta olisipas kyllä mielenkiintoista tavata tämä perhe.
ap
ystävällisesti kysymässä. Parempi olla huolissaan turhasta kuin se (yleisempää?) ettei välitetä, vaikka olisi aihettakin. Todennäköisesti aihetta ei ole huoleen, mutta apu voi olla tervetullutta.
ei ole meijän vauvasta kyse.. kun lapsi huutaa toki illat jos on väsynyt. mut miten se liittyy lastensuojeluun? ja tuli mieleen et jos asut kerrostalossa niin mistäs tiedät ettei kolina kuulu toisesta yläpuolella olevasta asunnosta?
Ehkä he tekevät remonttia. Laittavat vaikka lastenhuonetta.
että se meteli ei muuten välttämättä tule ollenkaan samasta asunnosta tai yläpuoleltasi. Meillä oli edellisessä asunnossa "norsulauma yläpuolellamme". Kun meteli tuli puheeksi, kävi ilmi, että ei se meteli yläkerrastamme tule (vaikka siltä kuulosti), vaan kellarikerroksen huonekaluverhoomosta (kaksi kerrosta alempaa). Talon rakenteen vain saivat sen kaikumaan kummallisesti.
Sitteristäkin lähtee ääntä heijaamalla, jos joku kova laita koskee maata.
Tai sitten tosiaan vaunuissa heijaa.
Huolissani en olisi, jos ei sieltä kuulu mitään aikuisen huutoa.
Itse varmaan tarjoaisin myös apua vanhemmille. Kysyisin voisinko tarjota joku ilta tunnin taukoa vanhemmille, koska tiedän että itkevä vauva käy varmasti joskus hermojen päälle.
ja kauheaa kolinna,muttei tulisi mieleenkään mennä sinne lastensuojelua tilaamaan,seinät on kuin paperia ja en edes halua ajatella mikä meteli meiltä 3 pojan omaavasta asunnosta kuuluu!
Itse kerroin naapureille itkuisesta lapsesta, moni oli valmis auttamaan vaikka keskellä yötä mikäli tuntui ettei itse enää jaksa. Ihanat naapurit meillä:)
Lastensuojelua keveämpi vaihtoehto on myös lastenneuvola, voit soittaa alueen lastenneuvolaan ja sanoa, että naapurin vauvalla kuulostaa olevan paha koliikki. Mieluummin kuitenkin ajattelisin, että toimisit reilusti, ja menisit tutustumaan naapureihin ja ehkä tarjoaisit apua.
Moni on nykypäivänä ihan yksin, ilman turvaverkkoja. Siinä voi koliikkivauvan kanssa oikeasti olla todella ahdistava tilanne.
Meillä lapsi näki yhteen aikaan painajaista ja sai sellaisia huutokonsertteja öiseen aikaan, että hirvitti. Samoin korvakipuinen huusi iltakaudet säännöllisin väliajoin (päivystykseen eivät ottaneet, vaan piti odottaa aamuun). Veljekset juoksevat ympäri taloa huutaen, välillä kuuluu "ammun sut just nyt" ja kamalaa kolinaa kun törmätään huonekaluihin jne. Kauheaa menoa. Itse soittaisin lastensuojeluun.
Siinä voisit tervehtimisten lomassa kysellä miten on vauvan kanssa mennyt, onko ollut koliikkia tms. Ja luontevasti voisit myös tarjota apua. Meidän seinänaapurissa on vauva, jonka itkut eivät meille kuulu, mutta ollaan äidin kanssa juteltu monet kerrat niitä näitä tuossa rapussa, vaikka ei ennestään tunneta ja itse olemme asuneet talossa vasta vuoden verran. Olisi helppo siirtää juttelu vaikka vauvan hyvinvointiin, jos aihetta olisi.
Edellisessä asunnossamme kerrostalossa tarjosi meidän silloinen naapurimme apua minulle. Minulla oli vauva ja 2-vuotias. Naapuri otti esikoisen välillä heille leikkimään, jotta sain laitettua lounaan ja imetettyä vauvan kaikessa rauhassa. En pyytänyt apua, vaan naapuri tarjosi sitä ihan ystävällisyyttään. Se tuntui tosi mukavalle ja otin avun iloisena vastaan.
menet tarjoamaan apuasi.
JOs sinulla äidin vaistot heräävät, niin menen tarjoamaan sitä, mitä itsekin varmasti toivoisit saavasi.
Itselläni oli seinänaapurina nuori pari, joilla oli koliikkivauva, tosin vauva itki paljon myös yöllä. Minua enemmänkin säälitti ne vanhemmat, joilla varmasti oli rankkaa.
Minäkin tarjosin apuani, mutta äiti kertoi, etä heillä on aina välillä hänen äitinsä auttamassa, joten ei minun apuani sillä hetkellä halunnut.
Pomppii joustinpatjalla vauva tiukasti sylissä, työntää vaunuja edestakaisin mattokasojen päällä?
Näitä ainakin meillä koitettiin koliikkivauvan kanssa ja tehosivat välillä paremmin, välillä huonommin.