Olenko kasvattamassa pershäiriöistä poikaa kotonani?

Ihan liian myöhään, olet hemmotellut sen pilalle.

ruoka pitäisi tuoda sohvalle, vaatteiden pukemisessa auttaa jne. Vaatii esim. juomaa itselleen huoneeseensa ja huutaa "hopi hopi" perään.

Ei kai nyt sentään saa tahtoaan läpi?! Saati rahaa jostain perushommista tai mitään lisäiltapaloja... Voi räkä, nyt liinat kiinni!

Jos huutaa sulle hopi hopi, et takuulla hae sille mitään. Jos hyppää päälle, karjaiset ja pistät pojan sohvalta pois. Ei todellakaan mitään rahapalkintoja, jos käyttäytyy joskus hyvin!

että olen ollut ihan liian löperö? Jos jätän ilman lisäiltapalaa, huutelee sängystä että "nälkä, nälkä". Eipä tule koko porukan nukkumisesta mitään.



Miten olen näin hukassa tämän asian kanssa?



Ap

vaan vanhempia pitämään kuria ja rajoja. Miksi ollaan heti raahaamassa lapsi psykologille tms jos itse on kasvattanut lapsesta kaikkivaltiaan? Teillä aikuinen on se, joka sanoo miten eletään ja lapsi kuuntelee ja tekee sen mukaan. Lopetat tyhjän passaamisen ja laitat pojan hommiin. Alkuun se narisee ja lopulta tekee hommat mukisematta. Ei mikään muutos hetkessä tapahsu.

Psykopaatti tai ainakin luonnevikainen taitaa olla tulollaan kun ei välitä toisen kivusta mitään.



Onko koskaan pahoillaan huonosta käytöksestään?

Pyytääkö anteeksi?



Näillä tiedoilla mitä kerroit tilaisin ajan kasvatus- ja perheneuvolaan.

meillä ei saa kaksivuotiaskaan mitään lisäiltapaloja, varsinkaan jos kiukuttelee. nyt poika kuriin!

ja mielestäni vähän liiankin liukkaasti. Ikäänkuin tehdessään jo tietäisi, että anteeksipyynnöllä tästäkin selvitään - niikuin yleensä selvitäänkin.



Jos läksytän jostain, eli sanon että oli nyt sinun syysi, niin tätä yrittää selittelemällä ja kiertelemäällä kumoamaan. Ei siis pysty kohtaamaan omaa syyllisyyttään (onhan se tietty kaikille - aikuisillekin - vaikeaa), mutta periaatteena pojalla tuntuu olevan :"mitään en myönnä".



Ap

että kasvatuksella on iso merkitys. Ja toiset tarvii paljon tiukemman linjan kuin toiset. Meillä jo 2v auttaa lelujen keräämisessä ja tasan tietää, mihin mikäkin kuuluu. Samoin imuroi mielellään, mutta se onkin hänelle vaan hauska leikki ja ite pyytää, että "haluatko imuroida"..



Mutta on myös tapauksia, joissa kasvatuksella ei ole väliä. Just eräs lähipiirini lapsi (jolla siis on aina ollu rajat) oli saanu lääkityksen ja kauhukakarasta paljastui ihana, valoisa lapsi. Kannattaa jutella asiasta neuvolassa ja kysyä sieltä, mitä suosittelevat. Mutta lapsen huudon mukaan on turha lähteä hyppimään. Siitä saa itelleen ikuisen viran ja lapsestaan törkeän hyväksikäyttäjän, joka pitää itsestään selvyytenä sitä, että häntä passataan aina ja kaikessa.



Mutta siis on lapsia, joiden kanssa säännöistä voi välillä lipsua ja lapsia, joiden kanssa ei voi lipsua.. Kannattaa muuttaa käytäntö kerrallaan ihan radikaalisti. Ja pitää kiinni siitä, mitä sanoo. Voi olla alkuun taistelu, mutta pidemmän päälle saa korkojen kanssa takaisin..

mutta minä olen käsittänyt, että tämä allaoleva on ihan normaalia käytöstä tuon ikäisille. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Mutta muuten samaa mieltä kuin muut: hemmottelua ei kannata enää jatkaa, tai olette kohta vielä pahemmassa pulassa.

Jos läksytän jostain, eli sanon että oli nyt sinun syysi, niin tätä yrittää selittelemällä ja kiertelemäällä kumoamaan. Ei siis pysty kohtaamaan omaa syyllisyyttään (onhan se tietty kaikille - aikuisillekin - vaikeaa), mutta periaatteena pojalla tuntuu olevan :"mitään en myönnä". Ap

Tämän hetken käytöksen perusteella on vaikea päätellä mitään jos ei tiedä, miten pojan kanssa aiemmin on käyttäydytty?Ja miten noihin pojan vaatimuksiin ja hallintayrityksiin suhtaudutaan nyt? Onko saanut tahtonsa periksi olemalla epäkohtelias ja vaatimalla? Onko passattu miten paljon? Onko jo pienenä herätelty empatiakykyä perustelemalla miksi jotain asioita ei saa tehdä? Maanitteluun ei yhdenkään vanhemman pitäisi joutua, sen verran pitäisi olla lapselle kasvatettuna kunnioitusta vanhempia kohtaan. Kuten joku edellä kirjoittikin, vanhemmat päättävät miten eletään ja ollaan ja toimitaan, ei lapset. Jos näin ei ole tehty tähän asti, vaikea lapsen sitä nytkään on hyväksyä.



Onko perheessä tai sen ulkopuolella ympäristössä jotain muutoksia jotka voisivat aiheuttaa pojalle pahaa oloa? Tuon ikäisillä se usein näkyy nimenomaan käyttäytymisen pulmina.



Enemmän tuo kasvatukselliselta ongelmalta näiden saatujen tietojen perusteella kuulostaa kuin miltään psykopatologialta.



t. psykiatrian ammattilainen

Aika vaativa tuntuu olevan, on oppinut manipuloimaan sinua/teitä, ja tuntee selvästi olevansa niskan päällä. Meillä jos kumpikaan pojistani huutaisi tuomaan juomaa huoneeseensa ylipäätään ja huutaisi vielä hopihopi päälle, niin ihan ensimmäisen ja viimeisen kerran niin tekisi ;) Lapset on lapsia, ja heidän pitää oppia ymmärtämään, että aikuinen on auktoriteetti, jota kunnioitetaan ja totellaan, eikä käyttäydytä noin. Valitettavasti tie on pitkä ja kivinen, vaatii systemaattista toimintaa ja kasvattamista, ja lapsen raivon kestämistä, kun huomaa, ettei yhtäkkiä saakaan enää tahtoaan läpi kuten ennen. Koska voisin kuvitella, että se juooma kannetaan hänelle hänen huoneeseensa, ei kai hän muuten tuolla tavalla huutelisi.

Sopikaa miehesi kanssa perussäännöt, joista pidätte kiinni ettekä tingi, vaikka poika meinaisi tukehtua raivoonsa niistä vängätessään. NIitä voisi kirjoittamisesi perusteella olla esim:

- ruoka ja juoma nautitaan ruokapöydän ääressä ja niitä ei tarjoilla eteen, 7-vuotias osaa itse ottaa juomaa = vettä, jos janottaa(ei siis niin että saa juosta jääkaapilla jatkuvasti litkimässä mehua, jos on jano, juodaan vettä. Meillä jos pojat (joita on 2 kpl, 4 v ja 6v) haluavat juomista, mutta kieltäytyvät vedestä, sanon aina, että ei sulla sitten kovin kova jano olekaan ja asia jää siihen, en anna mehua)

- kotityöt kuuluvat kaikille, äiti ei ole perheen palvelija. 7 vee voi hyvin jo osallistua, määritelkää hänelle kotityöt, jotka hänen tulee viikoittain tehdä (esim astiakoneen tyhjennys). Ja huom! siitä ei todellakaan palkita rahalla, eihän äidillekään makseta kotitöiden tekemisestä? Ne tehdään siksi, että koti olisi siisti ja mukava paikka olla kaikille. Jos poika laistaa töistään, vaikkapa huoneensa siistimisestä, siitä seuraa rangaistus - esim. pleikan menettäminen viikoksi tms, jonka pystytte toteuttamaan, ja toteutatte kanssa, ei siis niinpäin, että tekemisestä palkitaan, vaan tekemättömyydestä rangaistaan

- vaatteet puetaan itse jo noin isona. Jos ei pue, vie jonain aamuna nakuna / yöpuvussa pihalle, autoon, kouluun.... kerrasta oppii (testattu on, 4-vuotiaamme meni yökkärissä tarhaan viime talvena, siihen loppui kiukuttelu vaatteista)

- hampaat on pestävä aamuin / illoin. Se ei ole valintakysymys. Tämä vaatinee eniten hermoja. Ensin varmistat useaan kertaan kysymällä iltapalalla, että oletko jo täynnä, otatko lisää jne. Kun poika on vakuuttanut, ettei enempää mahdu, niin sitten sanot, että hampaiden pesulla ja piste. Ei vaihtoehtoja. Anna aikaraja, 5min kuluttua on oltava hampaat pesty ja yökkäri päällä, ei muttia. Kannusta, kerro miksi on tärkeää pestä hampaat (sitä ei tehdä sinun vuoksesi, vaan omaksi hyväksi), mutta pane myös kova kovaa vastaan - ennen et lähde tästä kylppäristä, ennen kuin hampaat on pesty. Tämä on vaativaa, jos ei lapsi koe sinua tai miestäsi auktoriteettina, jota on toteltava, mutta kyllä se ajan kanssa kehittyy, kun olette jämäköitä ja johdonmukaisia.

- Iltasyömisen ja hampaiden pesun aikana pitänee aluksi olla läsnä, ei jättää poikaa yksin suoriutumaan, näin voit vähentää temppuilun määrää.

- toisten satuttaminen on kaikessa muodossaan kiellettyä, päällesi hyppiminen EI käy. Piste. Seuraavan kerran hypätessään, ota hänestä luja ote hartioista tai käsivarsista, laskeudu hänen tasolleen (kyykkyyn), katso silmiin (jos ei suostu, ota leuasta kiinni ja pakota katse silmiisi) ja sano lujalla, matalalla äänellä: EI saa hypätä, se sattuu ja olen kieltänyt sen jo aiemmin. Minä en satuta sinua, ja sinä et satuta minua, onko selvä? Anna olla viimeinen kerta kun teet noin. Ja käske pyytämään anteeksi. Jos ei pyydä, laita jäähylle esim. nurkkaan tuolille istumaan, kunnes pyytää anteeksi.



Paljon muutakin tulee mieleen, mutta näillä voisi päästä alkuun?

Tulee tunne että hakee huomiota huonolla käytöksellä.



Silloin kun pojalla on hyvä hetki panosta yhdessäoloon ja tehkää jotain yhdessä. Teepä pullataikina ja alatte leipomaan. Kutsun tätä taikinaterapiaksi.



En tiedä yhtäkään lasta joka ei leipoisi pullaa. Omat joskus ottelee ja saattaa vängätä vastaan ensin mutta kun päästään hommiin ovat puuhassa mieluusti mukana. Liikaa ei kannata kiinnittää huomiota siihen että pullat olisi kuin leipomosta. Toki palojen on oltava lähes samankokoisia/pelti että paistuvat yhtäaikaisesti.



Eli yhdessä kotitöihin, leipominen ja ruoanlaitto, pyykkihuolto, roskapussin vienti. Jokaiselle päivälle joku askare joka pitää toimittaa.



Älä jää väittelemään sanot napakasti ja ilmoitat ettei napinoita enää kuunnella. Hommiin.

viivyttää nukahtamista ja nukkumaan menoa kaikilla keksimillään tekosyillä. Teidän pitää oppia sietämään pojan tempauksia ja kiukkua paremmin. Ei se siellä sängyssä nälkään kuole, ja tuon ikäinen tajuaa kyllä nopeasti, milloin et enää anna periksi, jos rajan laitat. Parempi kärsiä vaikeuksia pojan uhman kanssa pari iltaa kuin loppuelämä tyrannin kanssa. ;)

Teillä on käynyt nyt niin, että lapsi on jämähtänyt sinne 2-4-vuotiaan tasolle uhmaamisen suhteen. Varmasti poika itsekin haluaa vain löytää ne rajat. Se tuo turvallisuutta ja poika oppii käyttäytymään kuten ikäisensä.

Älä kuuntele noita psykopaattihuutelijoita, ihan normaalilta pojalta teidän lapsi kuulostaa, hemmotellulta vaan. :)

että olen ollut ihan liian löperö? Jos jätän ilman lisäiltapalaa, huutelee sängystä että "nälkä, nälkä". Eipä tule koko porukan nukkumisesta mitään.

Miten olen näin hukassa tämän asian kanssa?

Ap

Kyllä suututtaa! Paljon kiitoksia kaikista kommenteista, lisääkin voi vielä laittaa jos vain löytyy lisää niitä konkreettisia keinoja, millä alan tilanteita uudelleen lähestymään.



On totta, että olen kiikuttanut juomaa huoneeseensa joskus, tosin en enää pidempään aikaan. Hopi hopi- huutojen jälkeen ei ole saanut mitään. Kyllähän tässä sitten on kyseessä omien mokien korjailu ennemminkuin pershäiriö.



Suurin ongelma taitaa olla pojan motivointi kotihommiin, kun se kiristys ja uhkailukaan ei tunnu hyvältä, eikä liioin kehulässytys. Samoin kuin niihin iltatoimiin. Näihin jos jollain on kikkakolmoset, niin tänne kehiin vaan!



Kunnioituksen puutetta taitaa olla vaikeaa muuttaa...



Ap

Perheessä ei ole muutoksia, mutta itseasiassa paikkakuntaa muutettiin 3 vuotta sitten. Tämä on myös ajankohta, josta poika on useammin puhunut, että "elämä meni pilalle, kun muutimme tänne", sekä "kaikki kiva loppui, kun menin tarhaan". Eli muuton jälkeen meni myös päiväkotiin, oli aiemmin ollut aina erinomaisessa perhepäivähoidossa. Lisäksi joutui kiusatuksi päiväkodissa, jota jouduttiin puuduttavasti selvittelemään pitkän tovin.



Voisiko näillä olla merkitystä?



Ap

Ei kannata kerralla yrittää muuttaa kaikkea vaan keskitytte nyt noihin tärkeimpiin asioihin eli hemmotteluun, kiukutteluun ja toisten satuttamiseen. Ylimäääräinen palvelu tietenkin pois heti ja tiukat säännöt satuttamiseen.



Iltatoimista sovitte yhdessä, että nyt laitetaan ne kuntoon. Iltapala syödään kerralla, sitten hampaat ja sitten sänkyyn. Sängyssä saa lukea tai pojalle luetaan, JOS iltatoimet on menneet hyvin. Jos on kiukutellut, menee suoraan petiin ja pysyy siellä. Älä välitä vaikka möykkäisi pari iltaa. Liian ankara ei tietenkään aknnata olla vaan hyväksy se että joudut nalkuttamaan, hoputtamaan ja varoittelemaan seuraamuksista vielä pitkään. Mutta laitata sen rajan johonkin, vaikka kolmannen varoituksen perään.



Meillä on hankala 7 v, jolta en vaadi mitään tiettyjä kotitöitä. vie roskat silloin tällöin pyydettäessä ja siivoaa oman huoneensa, kun käsken ja valvon vieressä. Meillä riittää riitoja ja mökötyskohtauksia ihan tarpeeksi muutenkin, näistä en halua niiä tässä vaiheessa ottaa. kuten joku jo sanoikin, satsakaa hyviin hetkiin ja positiiviseen huomioon. Muuten joutuu helposti negatiisieen kierteeseen eikä lapsen kanssa olekaan mikään kivaa.