Miten olette saaneet lapsellenne ADHD diagnoosin?

Perhenevolan kautta me pääsimme tutkimuksiin. Siellä ensin katsottiin ja seurattiin alsta n. vuoden verran jonka jälkeen saimme lähetteen lastenneurologian ja psykologian tutkimuksiin. Näitä tutkimuksia kesti reilu vuoden, oli osastojaksoja, kotikäyntejä jne. Sitten sielät lähete lastenpsykiatriselle, jossa sama homma. Eli tutkimuksia, kotikäynti, sekä muutama osastojakso. Tämän jälkeen saimme passituksen lastensuojelun asiakkaiksi (joka kuulemma ihna normi käytäntö nykyään) tätä kautta sitten kotiin avustajaa ensin ja apua arkeen lapsen kanssa. Meillä useampi lapsi, siksi näin.

Pojan tutkimukset alkoivat pojan olessa 3 vuotias, ja 6 vuotiaana sai lopulta sitten adhd diagnoosin. Eli mikään pikainen operaatio tämä ei ollut, ja rahaakin tähän kyllä upposi. Mutta kannatti. Nyt on diagnoosi, koulun alkuun erityisopetuspaikka, lääkitys, terapia ja kotona helpompaa. Parasta on se, ettei vieraat ihmiset enää syylistä huonosta kasvatuksesta, niinkuin ennen. Joten suoisttelen kiven kovaan hankkimaan lapselle edes mahdollisuuden päästä tarkkoihin tutkimuksiin. T: adhd pojan + neljän "normaalin" lapsen äiti.

kasvatusneuvolaan. Mies kävi lääkärissä tänään ihan omasta väsymyksestään puhumassa ja esikoisestamme. Siellä lääkäri otti tosissaan ja sanoi, että pikaisesti olisi saatava diagnoosi ja lääkitys pojalle. Meillä on myös kaksi muuta lasta joita pitäisi myös huomioida. Keskimmäinen on älykäs, omatoiminen ja tulee toimeen ihan liian hyvin, sellainen täyden kympin oppilas. Nuorimmainen on vasta kolme. Osaa vaatia kyllä huomiota ja erittäinen aurinkoinen tapaus.



Lääkäri ymmärsi täysin tilanteemme ja oli kannustava. Oli mukava kuulla, että oli miehelleni sanonut tämän olevan hyvä isä. Se lämmitti kun meille aina vaan nalkutetaan kuinka tehdään kaikki väärin kun poika ei ala käyttäytyä kuin ihmisen mieli.



Ajattelin pyytää opettajalta kirjallisena kuvauksen lapsen koulunkäynnistä niin otan senkin mukaan kun ensiviikolla mennään lääkäriin pojan asioista. Itsekin teen listan koska näitä juttuja on niin paljon ja pelkkä ajatus hengästyttää kun joutuu kaiken kertomaan ulos. En halua unohtaa mitään. Toisaaltaan pojasta on koko elämän ajalta jo iso kansio täynnä asiaa. Jos vaan lääkäri jaksaa käydä joka ikisen lastenpsykiatrisen, perheneuvolan, kasvatusneuvolan, lastensuojelun, neuvolan jne lausunnot läpi niin eiköhän se kuva tule aika selkeäksi.



ap

Ollaan aika väsyneitä ja nyt sossunkin hampaissa. Tätä sekoilua on nyt jatkunut muutaman vuoden ja eilen kävin adhd liiton sivuilla katsomassa kun olen jo pitkään epäillyt lapsellani adhd:ta. Kaikki 18 kohtaa täsmäsi lapseeni ja niistä ongelmista olen kyllä kertonut kasvatusneuvolassa ja sosiaalityöntekijöille ja samoista ongelmista raportoi opettajakin säännöllisesti.



Itkin kun luin adhd lapsen vanhempien kertomuksia ja itse adhd lasten kertomuksia itsestään. Ihan kuin meillä! Nyt lähinnä syytellään meitä vanhempia siitä kun emme saa lastamme ruotuun mitenkään. Kaikki on koitettu ja mikään ei tehoa! Samaan aikaan kun meitä vanhempia syytellään niin lapsemme jää kokonaan ilman huomiota ja kukaan ei tunnu välittävän siitä, että varmasti hänkin kärsii kun töppäilee jatkuvasti ja saa siitä kuulla. Nyt uhkaillaan jo huostaanotollakin.



Välillä kun on ihan poikki tekisi mieli vain kävellä ulos ovesta pois jonnekin kun on niin väsynyt tappelemaan tuulimyllyn kanssa. Ei jaksa kotitöitäkään tehdä kun henkisesti on ihan ventti joten tuntuu kuin kaaos vaan lisääntyisi sitäkin kautta.

jos on vakuutus niin suosittelen varmaan ajan lastenneurologille,tutkimukset edistyvät sitä kautta,ole yhteydessä adhd centeriin,siellä on aivan mahtavia ihmisiä töissä ja neuvovat puhelimitse myös. Tsemppiä.

En tosin tiedä mitä on selittäneet, mutta neurologi oli sanonut ettei ollut silloin mitään syytä tutkimuksiin. Nyt yritetään uusiksi. Ennestään pojalla on diagnoosina kapea-alainen hahmotushäiriö.



Toimintaterapiassa on käyty noin 20 kertaa joiden aikana toimintaterapeutti raportoi vaikeuksia keskittyä, istua paikallaan, kuunnella, levoton liikehdintää, tuolilta valumista ja kasvojen vääntelyä kun vaaditaan hiemankin keskittymistä.



Koulun palaute on ollut, että lapsella liian vähän vaatteita säähän nähden. Poika on esim hävittänyt koulumatkalla ( 200m ) vaatteitaan metsään tai riisunut päällisvaatteet pihan leikkipaikalle. Talvella ulos vaikka shortseissa jos tekee mieli ja 25 asteen helteillä toppatakki päälle vaikka väkisin. Hänellä on tunnilla lupa liikkua luokassa, kun ei pysty istumaan + muuhun oheistoimintaan kuten jatkuvaan kynien terottamiseen. Opettaja alkaa olla väsynyt kun nyt poika makaa lattialla, riekkuu pitkin luokkaa, ääntelehtii tehdessään tehtäviä ja toisaaltaan poika itse ei pysty keskittymään kun kuulee jonkun kääntävän sivuja tai ottavan esim. jotain pulpetista. Unohtelee jatkuvasti ja läksyt joko unohtuu tai ainakin ne joita ei huvita tehdä. Hävittää yhtäkkiä tavaroitaan eikä mitään muistikuvaa minne on joutuneet



Yksinkertaisten sääntöjen muistaminen ja noudattaminen tuntuu täysin mahdottomalta ja on täysin muiden johdateltavissa kaikenmaailman pahuuksiin. Esim repi kaikki naapurin kukka istutukset maasta kun kaveri käski, rikkoi pyöränsä renkaat kun kaveri sanoi, että saat uuden kun rikot sen ym. älyttömyyksiä. Odotetaan vain kauhulla koska keksii töpeksiä tooodella kalliisti.



Nukkuminen on vaikeaa ja on aina laulanut ja selittänyt unissaan. Vauvana oli tuntikausia kestäviä kauhukohtauksia joka ikinen yö. Unideprivaatio vaikuttaa aika suurelta koska poika uhkaa nukahtaa kun hänet pysäytetään eikä päästetä karaamaan ympäriinsä. Siitä seuraa, että poika alkaa tehdä ihan mitä tahansa jottei nukahtaisi, vaikka sitten vatkaa päätään jos muuhun ei pysty tai mölisee ja vääntelee naamaansa.



Peseytyäkään ei haluaisi ja peseytyminen on jokapäiväinen tappelun aihe niin kuin takapuolensa pyyhkiminen, vessan vetäminen, käsien peseminen ja hampaiden pesukin



ja onhan noita muita vaikka kuinka ja lisäksi jatkuvat tappelut hänen kanssaan kun kieltäminen aiheuttaa valtavia raivareita. Minua TODELLAKIN epäilyttää, että sille neurologille ei kerrottu kaikkea.



ap

Kuvaa varmaan aika hyvin ongelmianne.

voit varata ajan myös ihan koululääkärille tai terveyskeskukseen ja sitä kautta saat lähetteen sairaalan pkl.lle. Ole itse aktiivinen!!!

t.se joka kehoitti soittamaan adhd centeriin

jos haluaa julkiselle puolelle. Esim. Tampereen yliopistosairaalan lastenpsykiatrian klinikalla tehdään näitä tutkimuksia ns. nepsy-tiimissa (neuropsykiatria). Tai saisiko adhd-liitosta neuvoja ensi hätään.



Asiassa ei varmaan kannata vitkastella, jos tilanne huolestuttaa noin kovasti.

viimeksi itse soitti asiasta neuvolalääkärille. Sinällään koomista, että neuvolalääkäri on nyt ainoa joka suostuu kuuntelemaan meitä asiasta vaikka lapsi on 9v6kk eli ei ole ollut enää pitkään neuvolan asiakas. Itseasiassa viime kerrallakin kun saimme konkreettista apua, saimme avun neuvolasta emme mistään muualta. Syynä on raha miksi emme ole päässeet neurologille, Kuulemma jonot on pitkät, aikaa ei ole eli emme viitsi tehdä lähetettä teille. Tämä on ollut asenne.



Sen sijaan on halvempi koota moniammatillinen ryhmä psykologeja, terapeutteja, perhetyöntekijöitä, kasvatusneuvolan henkilökuntaa ja työllistää lastensuojelun sossukin asiassa, että voidaan kokoontua istuntoihin ihmettelemään mikä meissä vanhemmissa on vikana. Meille alkujaan luvattiin, että saamme kaikki palvelut kasvatusneuvolan kautta, että lapsemme saa kokonaisvaltaista apua ja pääsee mahdollisiin tutkimuksiin ( neurologi, psykiatri, kuntoutusta jne ja me perheenä sopeutumiskoulutusta ) sillä perusteella, että saavat tehdä hänestä lastensuojeluilmoituksen, muuten eivät kuulemma voineet auttaa. Allekirjoitimme omaehtoisen suostumuksen ja nyt sitten ollaan tässä ja lapsi pelkää, että hänet viedään pois kotoa koska ei pysty käyttäytymään.



ap

neurologille. Sai diagnoosin. Nyt mennään neuropsykologille, seuraavaksi lääkitys harkinnassa.

käyttämään yksityistä sektoria

Oletko ollut yhteydessä koulupsykologiin? Myös varmaan ihan tk-lääkäri voi kirjoittaa lähetteen.



Itse en oma adhd-poikaani (7v) uskalla laskea yksin kuin hetkeksi taloyhtiömme sisäpihalle. Koulumatkat tms ei TODELLAKAAN tule kyseeseen.

Kärkkäimmät saavat apua, ei voi mitään. Itse jouduin vuoden soittelemaan ja huutamaan ja ruikuttamaan että sain kielihäiriölapselle lähetteen puheterapiaan. No kun sinne päästiin todettiin selvät ongelmat eli ei tosiaan ollut minun päässäni vika vaikka neuvolaterkkari niin antoi ymmärtää...



Tappele. Soittele. Ole aktiivinen.

jossa oltiin päiväsairaalassa koko perhe ja myöhemmin oli kotiseurantaa harvakseltaan. Silloin huolena oli kehitys. Vaikka oppi kävelemään 9kk ikäisenä niin istumaan vasta 11kk iässä. Koskaan ei ole oppinut leikkimään koska se vaatii liikaa keskittymistä, toisaaltaan oli motorisesti hurjasti ikäistään joissakin asioissa edellä kehityksessä. Samoissa asioissa on tultu takapakkia joissa on ollut edistyneempi ikäluokkaansa ja esim syö nyt sottaisemmin kuin 1-vuotiaana. On kieltämättä tehnyt mieli ottaa yhteyttä sinnekin, mutta kun mihinkään ei voi nykyisin vaan soittaa vaan kaikkeen tarvitsee lähetettä lähetteen perään.

ap

ja tungettu kirkuva lapsi ovesta sisään ja opettaja on juossut pitelemään kiinni. Onneksi vielä tulee kotiin eikä mene minnekään muualle kun kyllästyy kesken koulumatkan kouluun menemiseen. Mies jäi sitten siksi kotiinkin ja minä käyn töissä. Rahaa ei siis ole mennä yksityiselle.

ap

Oletko ollut yhteydessä koulupsykologiin? Myös varmaan ihan tk-lääkäri voi kirjoittaa lähetteen.

Itse en oma adhd-poikaani (7v) uskalla laskea yksin kuin hetkeksi taloyhtiömme sisäpihalle. Koulumatkat tms ei TODELLAKAAN tule kyseeseen.

Onpa outoa menettelyä, missä päin Suomea tällaista tapahtuu?

Meillä on adhd-lapsi, joka sai lähetteen terveyskeskuslääkäriltä tutkimuksiin Tayssiin. Tosin sitä edelsi pitempi prosessi, ja esitimme lääkärille mm. koulupsykologin antaman suosituksen tutkimuksista. Kyllä tuo kuulostaisi siltä, että asiaa pitäisi selvittää. Meillä poika meni erityisluokalle ja sai myös lääkitystä, mikä on ihan ok.

Meille alkujaan luvattiin, että saamme kaikki palvelut kasvatusneuvolan kautta, että lapsemme saa kokonaisvaltaista apua ja pääsee mahdollisiin tutkimuksiin ( neurologi, psykiatri, kuntoutusta jne ja me perheenä sopeutumiskoulutusta ) sillä perusteella, että saavat tehdä hänestä lastensuojeluilmoituksen, muuten eivät kuulemma voineet auttaa. Allekirjoitimme omaehtoisen suostumuksen ja nyt sitten ollaan tässä ja lapsi pelkää, että hänet viedään pois kotoa koska ei pysty käyttäytymään. ap

että joku on saanut päähänsä jossain, että syy on vanhemmissa ja ajaa asiaa oman mielensä mukaan.

Mutta tosiasia on että tuota kotioloissa tapahtuvaa käytöstä voi kuvailla vain vanhempi ja silloin sitä pitäisi uskoa. Ette ole ensimmäinen ettekä varmaan viimeinen tapaus missä hoitavat tahot kuvittelevat tietävänsä paremmin kuin te missä mennään.



Sanon niin kuin joku jo aiemmin. Pidä meteliä. Soita, ole aktiivinen. Pyydä päästä muihin tutkimuksiin.

Ja toinen pointti: jos olet ihan puhki miksi et antaisi lasta sijoitukseen joksikin aikaa?



Terkuin erityislapsen äiti, joka kanssa monesti haluais kävellä ovesta ulos

edes yötä naapurissa. Ei me halitaan ja itketään ja toivotaan, että joku auttaa meitäkin. Kyllä me seisotaan vaikka päällämme tämä läpi, koska rakastetaan kuitenkin kaikki toisiamme ja saadaan voimaa niistä vaikeuksistakin. Tästäkin sai kun sai puhuttua ja joku kuunteli.



Meitä ei tunnu nyt kuuntelevan kukaan ja miehen sanomisia ei edes kirjata minnekään. vaikka viime palaverissakin puhui niin hänen sanomisiaan ei laitettu ylös lainkaan, vain minun ja koska mies yrittää keskittyä positiiviisiin puoliin ja minä purin väsymykseni ja kerroin kaaoksesta, niin siellä papereissa lukee nyt vain minun juttuni. Aikalailla siis tieto suodattui ja mies sentään on aina lasten kanssa toisin kuin minä jolla on vuorotyö.



Mutta töissä sentään voi rentoutua : )



Enköhän minä nyt taas kerää tuulta purjeisiin ja jaksa taas taistella, kun sain purkaa. Kiitos kaikille.

Meilläkin aika vaikea "erikoislapsi", joten voin pikkuriikkisen verran ymmärtää teidän ongelmianne. Onneksi teillä riittää rakkautta toisianne kohtaan. Iso hali!

Tai sitten ihan terveyskeskuksesta omalta lääkäriltä voi myös saada lähetteen jatkotutkimuksiin.Toki kouluterveydenholto on myös vaihto- ehto.