Muuttaako takaisin hgiin maalta isosta ok-talosta

Helsingin hulinasta. Koko suku ja lasten kummit sekä kaverit jäivät, mutta n.80 km ei ole esteenä yleisilläkään kulkuneuvoilla käydä mummoloissa. Minulla ei ole ajokorttia, joten kolmen ihan pienenkin lapsen kanssa olen junalla ja linjureilla matkustanut, Luonnontieteellisessä ja Heurekassa käydään uudelleen, Korkeasaaressa jne.



Oli mahtava tunne saada muuttaa kaksiosta isompiin tiloihin. Kuuden hengen perhe ei näillä palkoillamme esim. Helsingistä saanut vastaavaa asuntoa, jonka täältä maaltapäin saimme. Ei lähdetty yli 100 km kauemmas Helsingistä, koska miehen työ on siellä ja käy edelleen.



Minä en kaipaa Stokkaa tai teattereita. Olen hyvilläni riittävästä tilasta (sittemmin syntyi pari lasta lisää, mahtui hyvin) ja kesäisin kuten keväälläkin on ihanaa istuskella pihalla lukemassa kahvikupposen kanssa, ompelenkin ulkona jatkojohdon avulla jne.



Kun on halvempi asunto, tulee välillä mahdollisuus matkusteluun lasten kanssa, joskus sukulaisten, joilla lapsia, vuokrattiin kesämökki kimpassa. Helsingissä olen asunut muutamissa paikoissa ensin vanhempien kanssa ja sittemmin avioiduttuani.



Rauhallista on ja minulle se sopii. Jotkut pitävät kaupunkielämästä, se on ihan OK. Äitini ei olisi eikä anoppikaan muuttanut Helsingistä, äiti kävi ruuatkin ostamassa Stokkalta, nautti teatterista ja istui kesällä puistossa ja kahvilassa seuraillen ihmisten menoa...Me olemme erilaisia, perheiden tarpeet erilaiset.



Vaikka lapset kasvavat omaan elämäänsä, 6 huonetta ym. jää lähes käyttämättä, emme muuta Helsinkiin. En kaipaa enää niitä ääniä, tapahtumia ym. Sinne onneksi pääsee käymään.

kyläkouluja lakkautetaan hurjaa tahtia ja pakotetaan ihmisiä muuttamaan isompiin kaupunkeihin (Joensuu, Kuopio, Mikkeli, Savonlinna)



Kauniit on maisemat joo, mutta palvelut häviää kuntien rahapulassa ensiksi taajamista ja syrjäseuduilta.



Hassua, että tännekin on houkuteltu nousukauden aikaan lapsiperheitä maaseudun ihanuudella, mutta kun koulut ja muut palvelut häviää, on ihanuus kaukana. Ja ne työpaikat... täältä ne häviää ensimmäisenä.



En suosittele muuttoa tänne juuri nyt.

Jos itsestä se hyvältä tuntuu. Me tehtiin samanlainen ratkaisu ja ollaan koko perhe onnellisempia täällä kaupungissa. Lapsillakin lähimmät kaverit samassa rapussa:)

sillä samoja asioita pähkäilen minäkin. Me ei tosin asuta maalla, enkä itsekään ole kovinkaan sosiaalinen,mutta pienet ympyrät ja vähäiset virikkeet ärsyttävät suunnattomasti. Kaipaan Helsinkiin, jossa voi olla rauhassa yksin ihmisten keskellä, jos haluaa ja toisaalta uusia potentiaalisia ystäviä on joka kulman takana.



Meillä on lisäksi yksi auto vain käytössä, joten olen täysin riippuvainen miehstäni ja hänen työajoistaan. Helsingissä niin hyvä julkinen liikenne, ettei tarvitse välttämättä yhtäkään autoa ja kaikki on aina lähellä mm. puistot, kerhot, kaupat ym ym. Kaipaan lisäksi aivan älyttömästi meren läheisyyttä (muutettiin siis sisämaahan).



Te ketkä suunnittelette muuttoa talon perässä pois Helsingissä harkitkaa kahdesti. Itse en enää lähtisi, jos olisi mahdollisuus uudelleen valita.



Ja syy mikä meidät pitää täällä pikkukaupungissa on lapset. Lapsille,tämä pikkukaupunki on unelmien asuinpaikka. Ovat useasti sanoneet, etteivät halua ikinä muuttaa täältä pois. Olen kyllä päättänyt, että lasten lähdettyä pois kotoa harkitsen muuttoa takaisin Helsinkiin.

Heistä ei koskaan tullut "paikallisia", minun lapseni ovat nyt sitten sitä jo...

huomattavasti enemmän kavereita täällä pikkukaupungissa. Saavat myös liikkua itsekseen suht laajalla reviirillä ainakin verrattuna Helsinkiin. Lasten takia sitä yrittääkin sitten itsekin sinnitellä. Mutta jos teillä ap lapsetkaan eivät viihdy, niin muuttakaa ihmeessä takaisin. Tuskin tilanne siitä paremmaksi muuttuu.

isoon taloon maalle täysin erilleen muusta maailmasta??

asumme pienessä kylässä jossa kaikki palvelut kävelyetäisyydellä ja naapurikin 20m emme siis ihan metsän keskellä tai pellolla. Muutimme tänne koska lapsia 3, emmekä olisi saaneet kuin n. 70neliöisen kerrostaloasunnon hki-vantaa-espoo akselilta. ja siksi koska asuimme suurkaupungissa jossa koimme että lapset on hyvä kasvattaa rauhallisemmin. eli lasten vuoksi ja tilan. yleensä saan ystäviä helposti ja täältäkin, mutta silti tunnen olevani ulkopuolinen ja se ahdistaa. kaipaan myös merta ihan älyttömästi kuten joku sanoi ja sitä ettei vastaantulijat kävele aina tuulipuku päällä vastaan. en ole koskaan nähnyt meidän kylän ihmisiä tavallisissa vaatteissa, vain tuulipuvuissa ja sekin ottaa päähän ihan hirveesti ....



meillä kaksi autoa käytössä ja kai pitäisi hyödyntää sitä ja käydä hgissä useammin jos se vaikka piristäisi. kaipaan kauppoja, puistoja, espaa, stokkaa, ja sitä että näkee ihmisiä.

Tosin on muitakin vaihtoehtoja kuin Helsinki tai ihan pieni paikka. Voisiko kompromissi löytyä tältä väliltä?

ap:llä vaan tekemisen puute, jos ehtii ja jaksaa kytätä toisten pukeutumisetkin ja ottaa niistä itselleen ahdistusta?? :) Aika hauska, mä en kyllä vastaantulijoiden vaatetusta muista kolmen sekunnin jälkeen, mutta mä olenkin susirajan takaa kotoisin..Meilläpäin otetaan ihmiset ihmisinä, eikä ulkomuodon tai pukeutumisen perusteella muodosteta käsityksiä...