Voi yäk, täytän 30 v. ensi viikolla

......................

Viikon ennen ja jälkeen kyseisen merkkipäivän. :)

Viikon ennen ja jälkeen kyseisen merkkipäivän. :)

Viikon ennen ja jälkeen kyseisen merkkipäivän. :)

täytän heinäkuussa 30

Mä täytin viikko sitten 34! Kamalaa miltä se nayttää kirjoitettuna numeroina! Mummo :)



Onneksi korvien välistä edelleen 20 v :D

ole muuttunut mitenkään siitä millaista se oli ennen kuin täytin 30.

naisilla on tuossa 28v molemmin puolin joku kriisivaihe, jolloin vaihdetaan työpaikkaa, alaa, miestä, asuinpaikkaa tai suunnitellaan lapsen tekemistä ym jotain siihen suuntaan.

Sen jälkeen pitäisi alkaa tasaisempi vaihe. Mulla piti melko hyvin paikkansa, tänä vuonna täytän 33 ja elämä ei ole koskaan ollut näin hyvin. Ei se mikään alamäki ala, musta tuntuu että mä olen vasta nyt kasvanut aikuiseksi.

Naisen elämä on parhaimmillaan vasta yli nelikymppisenä. Silloin käsillä on kaikki, mitä elämässä voi saavuttaa: lapset, perhe, koti, työ, koulutus, hyvä taloudellinen tilanne, hyvä itsetunto, itsetuntemus ja rohkeus!

Mä täytin viikko sitten 34! Kamalaa miltä se nayttää kirjoitettuna numeroina! Mummo :)

Onneksi korvien välistä edelleen 20 v :D

Ja minusta olisi hirveää, jos olisin korvien välistä edelllen kaksikymppinen. Minusta on aivan ihana olla just tän ikäinen kuin olen. On itseasiassa aina ollut ;) Olen ollut sinut ikäni kanssa koko elämäni.

Kriisiä toki joskus pukkaa, mutta ei niinkään ikään liittyen varsinaisesti. Onhan sitä aina välillä pysähydttävä ja katsottava taakseen ja eteen ja mietittävä, miten tästä nyt ja mihin suuntaan.

Mutta sen sijaan jätin vanhan työpaikkani ja koko alan ja lähdin opiskelemaan uutta ammattia yliopistoon. Olen siis jälleen sillä teinitasolla. Tulevista duuneista ei ole hajua, lapsia on jo tosin kaksi mutta köyhä olen kuin kirkonrotta, ilmeisesti aina ja ikuisesti. Olenko mä vaan tällainen salaa kaaosta rakastava tyyppi, vai mikä siinä on kun mun elämä myllertää jatkuvasti?



ap

joo mäkin täytän ja ahdistaa kyllä kun ikä alkaa kolmosella..en tunne itteeni yhtään niin vanhaksi.esim.jostain luen että joku julkkis on vaikka 31-vee niin aattelen että onpas jo vanha..huokaus=)mies on ja kolme lasta...mutta vieläkään en tiiä mitä isona haluisin tehdä..ja viihteellä ollessa oon aina saanu huomioo miehiltä..nyt varmaan kukaan ei enää huomaa..oma mies on ja onnellisia ollaan enkä muita kaipaa,mutta kun on tottunu baarissa torjumaan miehiä niin ottaa varmaan itsetuntoon kun vanhaa luuskaa ei kukaan tuu enää iskee..

joo mäkin täytän ja ahdistaa kyllä kun ikä alkaa kolmosella..en tunne itteeni yhtään niin vanhaksi.esim.jostain luen että joku julkkis on vaikka 31-vee niin aattelen että onpas jo vanha..huokaus=)mies on ja kolme lasta...mutta vieläkään en tiiä mitä isona haluisin tehdä..ja viihteellä ollessa oon aina saanu huomioo miehiltä..nyt varmaan kukaan ei enää huomaa..oma mies on ja onnellisia ollaan enkä muita kaipaa,mutta kun on tottunu baarissa torjumaan miehiä niin ottaa varmaan itsetuntoon kun vanhaa luuskaa ei kukaan tuu enää iskee..

Ainakin sä olet aika lapsellinen, johtuiskohan se ahdistus siitä? Jos elämän tärkein asia on se, että miehet tulee iskemään, niin oiskohan aika vähän miettiä omia arvojaan uusiksi. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää :D

Ymmärrän kyllä 30-kriisin. Minulla se kesti 5 vuotta! Tunsin itseni hirveän vanhaksi, kyttäsin jokaista ryppyä ja ihmettelin, mihin elämästäni oli kulunut 10 vuotta tuosta vain. Kaduin joitakin valintojani jne.



Mutta kun pääsin tuosta vaiheesta yli (olen 35 v), olen ollut varsin tyytyväinen. En tajua miksi ressasin jostain rypyn aluista. Nyt kun katson itseäni, niin olen kaunis ja jopa ikäistäni nuoremman näköinen nainen. Kroppakin on hyvässä kunnossa ja tykkään käyttää kauniita vaatteita.



Menneet valinnatkaan eivät enää harmita niin paljon - ei elämä muutamaan virheaskeleeseen kaadu. Niistä otetaan opiksi ja jatketaan vahvempina eteenpäin.



Olen saanut itsevarmuutta ja monet elämäni asiat ovat loksahtaneet kohdalleen: työasiat, asuntoasiat... ja perhe-elämäkin on seesteistä ja onnellista.



En välitä siitä, minkälainen missäkin iässä "pitäisi" olla. Minä olen oma itseni, osaan sekä vakavoitua että pitää hauskaa.



Älkää hyvät ihmiset ressatko siitä kolmestakympistä liikaa! Ainakin minulla elämä on nykyään huomattavasti mukavampaa kuin 10 vuotta sitten. :)

Varmaan oonkin aika lapsi vielä=)siksi kai tuntuu etten ois näin vanhus=)

ei tuo miesten huomio oikeesti tärkeää ole=)oma mies onnex rakastaa vaikka oisin kuinka vanha..

Eniten oikeesti ahdistaa kun tunnen olevani väärällä alalla,mutta en tiedä mikä oikee alakaan olisi,ja omasta asunnosta haaveilen.Siitä oon onnellinen että sain esikon jo 19-vuotiaana..jokainen lapsi on saanut olla rauhassa pikkuinen ja ehkä tässä vielä pari kerkee saamaan joskus jos luoja suo..

olin tuo 12

Varmaan oonkin aika lapsi vielä=)siksi kai tuntuu etten ois näin vanhus=)

ei tuo miesten huomio oikeesti tärkeää ole=)oma mies onnex rakastaa vaikka oisin kuinka vanha..

Eniten oikeesti ahdistaa kun tunnen olevani väärällä alalla,mutta en tiedä mikä oikee alakaan olisi,ja omasta asunnosta haaveilen.Siitä oon onnellinen että sain esikon jo 19-vuotiaana..jokainen lapsi on saanut olla rauhassa pikkuinen ja ehkä tässä vielä pari kerkee saamaan joskus jos luoja suo..

olin tuo 12

Mikä sun mielestä on sitten 40v? Ikäloppuko? Edelleen olensitä mieltä, että se ikä on pelkkiä numeroita. Jos ei itse ole valmis mummoutumaan, niin kuka sen sitten käskee tehdä? Mun äitini on 53v ja se on ihan pirskatin menevä nainen, hauska ja kyllähän nuo vieläkin miehet pyörii ympärillä. Mun 85v mummo kuoli talvella ja sekin laukkasi tansseissa vielä vuosi sitten tukka tällingissä, joten eiköhän se ikä ole enemmän mielentila :)

Kuinkakohan monta vuotta tämä kestää..

30-v kriisiä mulla ei ollut ollenkaan, ehkä sen takia, kun lapset oli niin pieniä silloin, ei ehtinyt moisia miettimään. Mun mielestä tämä 30-39 aikakausi on ollut ehkä elämän mukavin kymmenvuotinen, on vielä nuori mutta ei enää mikään lapsi (kuten parikymppisten koen olevan...)