Erityislapsen hyväksyminen

Ei kuulosta kovin fiksulta noi ajatukset...

Ota yhteyttä johonkin vertaistukiryhmään.

Suosittelen lämpimästi!

Huomaat ettet ole yksin. T. autistilapsen äiti

Tiedän, että olen aallonpohjassa, kun kahden vuoden terapian jälkeen kamppaillaan samoissa asioissa. Vaikka varmasti rehellisesti sanottuna hän on sopeutunut paremmin.



Hänellä ei ole vaikeuksia oppimisessa, mutta hän on omissa ajatuksissaan paljon. Ei häiritse, mutta puuhaa omiaan. Ei oikein osaa olla muiden kanssa.

Vierailija:

Minun lapseni on jo koululainen ja aina ollut oman tiensä kulkija.

Häntä autetaan ja kaikkia keinoja on kokeiltu. Hän on fiksu, mutta omissa maailmoissaan.

Minun on vaikea hyväksyä ettei hän ole niinkuin muut, kun en oikein tiedä miksi hän ei ole. Koen voimakkaasti, että se on minun syytäni. Yritän " painostaa" häntä olemaan tavallinen.

Se rikkoo luottamuksen väliltämme. Olen aina kyselemässä, että mitä sinä taas ja etkö nyt voisi. Tuntuu ahdistavalta etten pysty rakastamaan häntä sellaisiena kuin hän on.

Haluaisin kuolla. Jotenkin sairaasti ajattelen, että silloin hän olisi hyväksytty, kun minä en enää vaatisi ja painostaisi häntä hyvään käytökseen ja tavalliseksi lapseksi. Isänsä on helponpi hyväksyä hänet.

Jotenkin se kuolemanajatus vain vaatii vielä lisää rohkeutta ja sopeutumista. Että hän olisi minusta vapaa.

Koska lapsen erilaisesta käytöksestä syyllistetään aina äitiä. Mutta, ota yhteys koulukuraattoriin tai koulupsykologiin ja kerro huolestasi heille. Voit kysyä heiltä myös apua, mistä saisit itse tukea asiaan.

Lapsesi tarvitsee erityisesti sinua, joten heitä kuolemanajatuksesi romukoppaan.

Lapsesi on arvokas ja sinä olet arvokas. Mieti elämässäsi mistä asioista pidät ja mistä asioista lapsessa. Näihin asioihin, jotka ovat mieluisia kannattaa luoda enemmänkin ajatuksia.

Ja mitä meihin ihmisiin tulee, me pelkäämme kaikkea vähänkin erilaista ja koulumaailma vähine resursseineen yrittää tasapäistää kaiken. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia ja muiden mielipiteet kannattaa yrittää jättää omaan arvoonsa. Rakasta lastasi ja rakasta itseäsi. Lapsessasi ja elämässäsi on paljon hyvää.

Ja mikäli saat opettajalta paljon negatiivista viestiä, voit yrittää keskustella hänen kanssaan lapsesta ja miltä teistä tuntuu. Lapsesi ei tarvitse olla reipas ja kovin sosiaalinen. Hänenkin laisia tarvitaan ja ihmisiä, jotka eivät ole niin sosiaalisia on paljon. He eivät vaan näy samalla tavalla kuin sosiaaliset. Lapsesi ei tarvitse olla jotain muuta kuin on. Hän on hyvä omana itsenään.

Tsemppiä teille!

T. toinen erityislapsen äiti

Ymmärrän kyllä, mistä tunteesi tulee. Olen minäkin miettinyt monet kerrat, olenko minä tähän syyllinen - ja toivonutkin, että olisin, se olisi ainakin tuonut helpon ratkaisun jokseenkin noilla linjoilla kuin sinäkin kuvailet. Mutta en ole kumminkaan. Etkä sinäkään todennäköisesti.

ja sitten se iso MUTTA, eli ne kohdat joissa olet väärässä:

Haluaisin kuolla. Jotenkin sairaasti ajattelen, että silloin hän olisi hyväksytty, kun minä en enää vaatisi ja painostaisi häntä hyvään käytökseen ja tavalliseksi lapseksi. Isänsä on helponpi hyväksyä hänet.

Tämä on kaksinkertaisesti väärä ajatus. Ensinnäkin ei häntä sen paremmin hyväksyttäisi, vaikka sinua ei olisikaan. VOi olla, että tilanne olisi vielä pahempi. Ulkomaailma on yleensä se suurin ongelma. Toisenakin, vanhempien tehtävä on YHTÄAIKAA hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on, JA kuntouttaa häntä mahdollisimman lähelle " normaalia" . Joten tavallaan sekä sinä että isänsä olette oikeassa. Keinot pitää vaan löytää oikeat, pelkällä painostuksella se ei tietystikään onnistu.

Olen aina kyselemässä, että mitä sinä taas ja etkö nyt voisi.

Tämä on tuhraa ja hyödytöntä, kuten olet havainnut. Ei hän voisi, sehän on selvä, muuten hän tekisi ja olisi toisin. Sen sijaan voisit kysellä, miettiä ja ehdotella MITEN hän ehkä voisikin. Hän ei pysty olemaan kuten muut samalla tavalla kuin muut, mutta on mahdollista, että jotain kiertotietä hän pääsisi silti hyväksyttävään tulokseen. Olet varmaan lukenut miljoonittain hyviä kirjoja, mutta tähän ehkä kannattaisi palata Ross W. Greene: tulistuva lapsi. Siinä esitetty abc-suunnitelma sopii muihinkin ongelmiin kuin " tulistumiseen" .

Vierailija:

Häntä autetaan ja kaikkia keinoja on kokeiltu.

Ei taatusti ole. Jossain on vielä keinoja kunhan ne keksitään. Mene nyt nukkumaan, ehkä sinä huomenna keksit jotain.

lapsi voisi saada aitoa hyväksyntää? Entäs tukiperhe? Varmasti sinulle voisi löytyä ratkaisi myös tukiperheestä, joka hoitaisi lastasi ajoittain. Kaikki on mahdollista.