Mikä on nimitys naiselle joka kestää puolisolta mitä vain?

onnellisina tasaisessa ja tasavertaisessa parisuhteessa, jossa toista kohdellaan hyvin?

Vierailija:

sitä tilaa odotellessa voikin antaa miehen paukuttaa vaikka päätä seinään tai lattiaan - sen aivovaurion uhalla - mutta onpahan kosto suloinen. Se on ihanaa olla uhrina ja vaatia hyvittelyitä, palvomista ja antaa toisen nöyryyttää itseään.

Rakkaudestahan siinä ei ole kyse kummankaan puolelta.

Taustalla voi myös olla aiemmat kokemukset, tieto siitä ettei vaihtamalla parane ja siitä, että kunhan mies saa tarpeeksi ikää viisastuu. Jos on vielä lapsi mukana, ei suhteesta vastuuntuntoinen äiti lähde noin vain. Ulkopuolisen silmissä huonolta näyttävässä suhteessa voi myös olla vielä koossapitäviä voimia. Mies voi olla hyvä isä.

Vierailija:

Taustalla voi myös olla aiemmat kokemukset, tieto siitä ettei vaihtamalla parane ja siitä, että kunhan mies saa tarpeeksi ikää viisastuu. Jos on vielä lapsi mukana, ei suhteesta vastuuntuntoinen äiti lähde noin vain. Ulkopuolisen silmissä huonolta näyttävässä suhteessa voi myös olla vielä koossapitäviä voimia. Mies voi olla hyvä isä.

Oisko läheisriippuvainen?

Tuollaiseen suostuvaa naista ei voi auttaa, ellei hän itse halua apua.

suhteessa.

Eikä sitä tiedä, mikä hänet sysää liikkeelle tuosta suosta, jos mikään. Joka tapauksessa liikkeelle lähtö on kova prosessi, jota nainen (tai mies) joutuu prosessoimaan vielä vuosienkin päästä. Ammattiapu on siinä tapauksessa mielestäni ihan pakollista.



Et voi tehdä ratkaisua naisen puolesta, mutta voit kertoa hänelle suoraan, miltä tilanne sinun mielestäsi näyttää. Sitten jäät odottamaan, tapahtuuko mitään.

" kun minä niin paljon olen sinun takiasi kärsinyt" .

sitä tilaa odotellessa voikin antaa miehen paukuttaa vaikka päätä seinään tai lattiaan - sen aivovaurion uhalla - mutta onpahan kosto suloinen. Se on ihanaa olla uhrina ja vaatia hyvittelyitä, palvomista ja antaa toisen nöyryyttää itseään.



Rakkaudestahan siinä ei ole kyse kummankaan puolelta.

eli ei meillä muuta syytä ollut yhdessä pysymiseen, kuin pelko, että elämä muuttuu vielä paljon paqhemmaksi, jos lähden. Eli mulla ei ole ollut minkään näköisiä masokistisia taipumuksia,eikä miehellä toisaalta koskaan mitään katumuksen merkkejä. On vaanhelpompi elää, kun näkee ennalta ne vaaran merkit, jos ion erossa, pitää pelätä KOKO ajan, missä ikinä onkin, ja totuus on että sellaista apua jka tälät suojaa, ei suomessa ainakaan ole tarjolla. Lähestymiskielto on yhtä tyhjän kanssa, sen luulisi jokaisen tietävän...

nimen vaihto, salainen osoite, salainen puhelinnumero, yhteyden katkaisu yhteisiin tuttaviin. Ja siltikin tarpeeksi hullu voi alkaa uhitella ex puolison vanhemmille.



Mä varmaan lähtisin ulkomaille.

Lapsena koetun trauman toistamispakko?