Kun lapsi menee kotihoidosta suoraan eskariin tai kouluun?

Tosi innokas esikoululainen oli.

kouluun, niin että olin ollut vain kotihoidossa. Joskus kävin seurakunnan kerhossa, mutta enimmäkseen olin vain kotona. Pidin koulusta, mutta minusta ei pidetty. Minulla ei oikeasti ollut hajuakaan sosiaalisista säännöistä ja ryhmään soputuminen oli vaikeaa. ja minua oli kyllä kasvatettu ja pidetty kurissa, siitä ei ollut kyse. Olen monesti miettinyt sitä, että kuinka hyvää minulle olisi tehnyt se, että olisin ollut edes muutaman vuoden tarhassa...

Esikoisella oli vaikeuksia aluksi päästä lapsiryhmään, vapaaseen leikkiin. Voi johtua siitäkin, ettei se ryhmä ollut kovin onnistunut, oli paljon kiusaamista jne. Ja iso ryhmä. Puolen vuoden päästä homma oli jo hallussa.



Kuopukseni meni samaten. Hänellä ei ollut mitään ongelmia.

Ei oel ollut ongelmia, kaikki on sujunut hyvin. Nyt 3. ja 4. luokkalaiset.

ujo eikä tuntenut ketään ryhmästä etukäteen. Onneksi sattui hyvä ryhmä ja hyvät opettajat, poika pääsi heti mukaan touhuihin ja otettiin vastaan pikemminkin " hienona ja kiinnostavana" tapauksena kuin epäilyttävänä ulkppuolisena.



Kerhossa poika kyllä oli käynyt pari vuotta ennen eskaria, joten ryhmätoiminta ym oli hallussa.

Ei jaksa kuulemma keskittyä. Ei pysty toimimaan ryhmässä. Näin on pojan äiti kertonut.

Mutta näin saattaa käydä vaikka olisi ollut päivähoidossakin.

Mä tykkäsin olla eskarissa ja mulla oli paljon kavereita siellä. Eli hyvin meni. Mun lapsilla ei ole myöskään ollut sopeutumisvaikeuksia ja oikein hyvin meni.

" Voi voi, pärjäätköhän sinä nyt siellä!"

" Voi kun äidin tulee sinua ikävä!"

jne.

Kävi pari kertaa viikossa srk:n kerhossa ennen eskaria. samoin menee nämä kaksi nuorempaakin, enkä usko etttä ongelmia tulee.

koska ei kestä eroa äidistä. Lähete lastenpsykiatriselle jo kädessä. :-(

Ja lapsi on pidetty kaveri, ei puhettakaan mistään syrjäytymisistä yms...

suoraan kotihoidosta. Tykkäsin koulusta ja naapurinlapsia samalla luokalla. Nyt olen itse opettaja:-)

Ja nimenomaan negatiivisessa mielessä. Hänestä on selkeästi haitallista koulusssa pärjäämiselle, jos lapsi ei ole kodin ulkopuolella hoidossa ennen koulua. Siis vähintään lapsi olisi vietävä kerhoon viikottain, esikouluun vähintään jne. Ryhmässä pärjäämistä ja opettajan auktoriteetin kunnioittamista ei voi opettaa kotona!

Molemmilla mennyt tosi hyvin, paljon paremmin kuin mitä pelkäsin. Heidät on otettu ryhmään " virkistävinä uutuuksina" ts. molempien ryhmissä oli jo aika kiinteät kaverisuhteet mutta toisaalta myös kiinteät " valtasuhteet" jne. ja ryhmien opettajienkin mielestä teki ryhmille tosi hyvää, kun mukaan tuli uusi kasvo.



Mitään ongelmaa jaksamisessa, keskittymisessä tms. ei ole ollut - ja eskarivuoden aikana ehtivät hyvin oppia olemaan isommassa ryhmässä jne. ennen koulun alkua. Ovat myös koulussa hyvin pärjääviä ja pidettyjä lapsia.

Alku oli tosi hankalaa, lapsi jäi eskariin itkun kanssa eikä oikein päässyt muiden tyttöjen leikkeihin mukaan. Itki useamman kerran minulle kotona, että haluaa lopettaa eskarin.



Nyt kun eskarivuosi on huhtikuussa asti, niin asiat sujuvat jo hienosti: tyttö on saanut paljon ystäviä (on itseasiassa eskariopettajan mukaan yksi ryhmän " suosituimmista" tytöistä), hän pärjää tehtävissään loistavasti ja on oppinut toimimaan isossa lapsiryhmässä hyvin.



Alku oli hankalaa, mutta silti en näin jälkikäteenkään muuttaisi mitään. Minusta eskari on nimenomaan hyvä paikka opetella niitä ryhmässätoimimisen ym taitoja.