Tunnetko eronneita perheitä, joissa lapset on jaettu osa äidille ja osa isälle?

Toinen on lapseni luokkalaisen perhe. Isosisko on äidillä, pikkuveli isällä.



ja toinen on taas lapseni parhaan kaverini äidin perhe. Kaverin äiti jäi aikoinaan äidilleen ja sisko isälleen. Kaverin äidin mielestä se oli tosi huono homma ja hän olikin ihan kauhuissaan, kun kuuli tosta luokkalaisesta.

ja kyllä heillä hyvin menee kullakin tahoillaan. Myös lapsilla. Oki ovat tiiviissä suhteessa molempiin vanhempiinsa, mutta vanhemmat pojat asuvat isällään siellä, missä jo aloittivat koulunkäynnin ennen eroa. Nuorempi tytär asuu äitinsä kanssa toisella paikkakunnalla lähellä.

vanhemmat lapset äidillä ja pienin isällä, koska äiti oli töissä heidän erotessa ja isä työtön, sai isä nuorimmaisen ettei tarvitse mennä tarhaan 1-vuotiaana.

Velipuoleni ja siskopuoleni. Nyt aikuisina eivät ole väleissä. Liika katkeruus jäi. Itse olen onnellinen molemmista, välillä rasittaa, kun aina pitää keplotella kenet kutsuu milloinkin. Lasten synttäreille tai samaan joulupöytään eivät mahdu.

ja koulussa, joten asuvat erillään vaa maanantaista perjantaihin. Ei yhtään hullumpi idea järjestää rauhaa lapsille, jos ovat vilkkaita ja pienet tilat kotona.

Meistä lapsista vanhin jäi isälle ja me nuoremmat äidille. Jonkinlaista katkeruuttakin on, kaikkien olisi ollut parempi jäädä isälle.

niin läheisiä ei olla kuin haluaisin mikä on todella sääli.

Tai tunnen pelkästään tuon isän, ex-vaimoa en tunne.

Erossa tyttö jäi isälleen (tyttö oli tuolloin 9v) ja poika jäi äidilleen (poika oli tuolloin 1-2v). Tyttö halusi itse jäädä isän kanssa asumaan, vaikka äitikin asui/asuu samassa kaupungissa.

Nyt 10 vuotta myöhemmin tyttö asuu yksin, mutta poika on viikon isällään ja äitipuolellaan ja toisen viikon äidillään. Tämä systeemi alkoi, kun poika oli n. 3-4v. Tyttö oli äitinsä luona pelkästään viikonloppuisin.

Mieluummin luopuisin lapsistani itse kuin susotuisin erottamiseen jos semmoinen outo tilanne jostain syystä syntyisi.... Vaikka mieluummin kuolen kuin eroan lapsistani

en taida olla koskaan häntä tavannut. On siis mummini ensimmäisestä avioliitosta, äitini isoveli. Avioeron tultua isä ilmeisesti (asiastahan ei ole ikinä puhuttu) otti pojan ja äiti tytön. Äitini on nykyään jonkin verran yhteydessä veljeensä mutta minä en ole häntä tosiaan koskaan nähnytkään. Kuvista joskus.



Toisenkin perheen tiedän jossa isommat pojat halusivat isänsä luo (tästä käytiin taistelu), nuorimmainen jäi äidille.