Antakaa mulle rohkeutta vaihtaa paikkakuntaa!

Mä luuseri olen jämähtänyt synnyinpaikkakunnalleni joka on junteista juntein pikkukaupunki. Koko kylä täynnä juoruämmiä jotka sepittelee ihan uskomattomia juttua jokaisesta ohikulkijasta. Ahdistaa!



Aikaisemmin ajattelin että eihän täältä voi lähteä kun täällä on ystävät. Joo, on peräti 2 kappaletta.



Kertokaa rohkaisevia tarinoita elämänmuutoksesta paikkakunnanvaihdoksen jälkeen. Työpaikat ym. uskon järjestyvät suht helposti sillä minulla + miehellä " yleispätevä" koulutus. Miten kolmekymppinen äiti-ihminen saa uusia ystäviä?