Onko teillä elämässänne jokin pitkäaikanen murhe tai ongelma?

Vaikka nyt vähän iloisempi mieli onkin kun sain vakituisen työpaikan eli joku uskalsi ottaa minut töihin sairaudestani huolimatta :)

pitkäaikainen masennus, arvottomuuden tunne. Tällä hetkellä paineita lisää myös äitini masennus ja veljeni raskas, toivottomalta tuntuva elämäntilanne. Mutta pyrin pitämään itsestäni huolta, nauttimaan hetkestä ja olemaan kiitollinen joka päivä ainakin jostain. En ole onneksi ihan joka hetki masentunut. Verrattuna moneen muuhun minulla menee ihan hyvin.

Isän menetys alkoholismille ja masennukselle ja siitä seurannut yksin, alkoholin ja väkivallan varjossa kasvaminen (olin ollut isän kanssa läheinen, ja äidin kanssa en tullut samalla tavalla läheiseksi). Isä lakkasi vähitellen puhumasta meille joskus kun olin noin 7 v, lukuunottamatta kännisiä raivokohtauksia.



Vanhempieni eron jälkeen kontakti isään on olematon, ja sitäkin ennen lähestulkoon nolla jo vuosikausia. Joskus varmaan selviää, että se on päättänyt päivänsä ja maannut talossaan puoli vuotta kuolleena ennen kuin kukaan huomasi asian.



Muilta osin olenkin sitten ollut onnekas elämässäni. On rakastava mies, ihanat lapset, mieluisa hyvä työ, terveyttä ja riittävä toimeentulo sekä muutama hyvä ystävä. Kauan tuntui kuitenkin jotenkin tyhjältä, kunnes terapian ja läheisten (lähinnä mieheni) tuen avulla aloin löytää ja ymmärtää itseäni ja nauttia vihdoin elämästä.

Vaikea uskoa vaan kun tilanne kestänyt koko nuoren aikuisuuden :(

syömishäiriö täälläkin. ei siitä pääse ikinä kokonaan eroon.

on ihan hirveää. Koskaan kun puhelin soi, ei voi välttyä ylimääräiseltä sydämenlyönniltä.



Pelko alituisena kumppanina elämässä on ihan kamalaa.

joka alentaa toimintakykyä.