Siskon kanssa ei synkkaa

jos hän olisi vaan kaveri,

et varmaan enää olisi tekemisissä,

mutta siskoon tietty kiva pitää ees jonkinmoiset välit!!

Mutta sukulaisuutta ei oikein voi samalla tapaa häivyttää.



ap

musta on ihanaa kun on kavereita joiden kanssa voi olla vaan vaikka hiljaa... ehkä teilläkin alkaa juttu luistaa kun olette enemmän yhdessä... jokus tulee oltua kaveri ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, mutta jotenkin se vaan suttaantuu...

verisiteestä ei pääse eroon, eikä tarvitse aina miellyttää kuten kavereita.

Olisi kiva vaikka lähteä hänen kanssaan sinne baariin, mutta jos puoletkaan niistä jutuista pitää paikkaansa niin... Noh... Kuka haluaisi liikkua räkäkännissä olevan naisen kanssa joka haastaa kaikille riitaa? Ja selvinpäinhän ei voi pitää hauskaa.

Tuntuisi niin tökeröltä antaa siskolle " piutpaut" ja ottaa sitten vasta yhteyttä jos " kaverit jättää" .



ap

Itselläni on kaksi siskoa ja veli. Kukaan heistä ei ole kovin läheinen. Olen vanhin ja se saattaa selittää, että olen tuntenut itseni aika yksinäiseksi isossa sisaruslaumassa. Kaikki asuvat 150 kilometrin etäisyydellä eli mikään rasite minulle ei ole hiljaisuus välillämme. Vaikka joku asuisi samalla paikkakunnalla, en usko, että se paljon vaikuttaisi yhteydenpitoon. Jos ei synkkaa, miksi väkisin pitäisi teeskennellä jotain muuta? Minulla on omat kaverit enkä pidä sisaruksiani sellaisina. Joskus tietysti harmittaa, ettei voi omaan sukuunsa tukeutua, kun elämässä tulee vastoinkäymisiä...

Hiljaa hiipumalla? Ei onnistu. Sisko loukkaantuu ja äitini loukkaantuu. Etenkin äiti, jonka mielestä koko perheen on pidettävä yhtä. Ja kukapa äiti ei toivoisi, että sisarukset aikuisina olisivat läheisiä?

kun on noin suuri hiljaisuus.



luettelit aivan ulkoisia juttuja, joita jutella tuttujen kanssa. onko sulla aavistustakaan, mitä siskojen välinen läheisyys voisi olla? Ei taida. kuulostaa siltä, että et tunne siskoasi siskoksesi ja se tässä kalvaa. et voi olla ystävä, et tuttavakaan, jos et ole sydämessäsi hänen siskonsa elävästi.



elävällä tarkoitan, että olisi läheisyyttä, helppoutta, erilaisuudenkin keskellä. jutteletteko koskaan lapsuudestanne, vanhemmistanne? sieltä se yhteys löytyy, jos on löytyäkseen. onkohan perheenne muutenkaan ollut kovin toimiva, läheinen lapsuudessanne? kuulostaa tosi valjulta, aavistelen.

tilanne. En vaan jaksa puhua sen kanssa niin pinnallisista asioista mitkä sitä kiinnostaa. Se on vaan niin teini vaikk on jo melkein 40v...Viikonlopun baarissa olosta ym.

Mut toisaalta ollaan koettu lapsena niin paljon että se pitää yhdessä, mut jotenkin ollaan kasvettu kovasti eri suuntiin ja on niin erilainen arvomaailma. Surullista.

Mutta ei kai loputtomiin voi jauhaa vanhemmista/lapsuudestakaan? Kyllähän sitä joskus muistellaan mitä kakaroina tehtiin ym. mutta ei niitä tarinoitakaan loputtomiin ole.

Ja kyllä meillä minusta on ollut ihan tavallinen perhe. Aina on voitu puhua huolista ja murheista, iloista ja suruista. Mutta siskon kanssa se vain ei tunnu toimivan. Jos kerron hänelle että " jes, sain tentin läpi" , niin hän kyllä onnittelee, mutta siihen se jää. Hän vaihtaa aiheen koskemaan sitä jumalatonta onnenpotkua, kun löysivät kaverinsa kanssa kaapin perukoilta kossupullon, jotta perjantai-ilta saataisiin korkatuksi.

Jos kerron surusta, hän rutistaa minua ja sanoo " kyllä se siitä, voit aina puhua minulle" . Sitten puhun, hän kuuntelee kuuntelee kuuntelee... Ja ei sano mitään. " Voi harmi" tai " Tosi inhottavaa" tms.

En tiedä mitä tekisin. Voin luottaa häneen, hän on sinällään mukava, ei ilkeä tms. Mutta kun yhteys ei löydy.

ap