Lue keskustelun säännöt.
Outo kokemus (ei herkkähermoisille)
12.04.2008 |
Olen viime aikoina lukenut paljon siitä miten pitäisi antaa itsensä kohdata pahin pelkonsa. Katsoa minne se johtaa. Päätän siis kokeilla.
Asetun selälleni sängylle peiton alle ja koetan rentoutua. Otan lähtökohdaksi yhden eniten elämää haittaavista peloista, paniikin ja ansaan joutumisen tunteen työpaikalla. se on yksi syy miksi olen kerta toisensa jälkeen irtisanoutunut. En ole koskaan ollut lähelläkään potkujen saamista, joten olen häipynyt omasta aloitteestani. Päätän että pohdin miksi mun on niin vaikea kestää työpaineita. Annan sen ahdistuksen tulla ja mietin miten muuttaisin positiivisemmaksi kuvaani pomosta ja hänen ajatuksistaan minusta.
Muistelen minkälaista ahdistusta työssäolo sai minut tuntemaan.
Kuvittelen mitä tapahtuu jos naispuoliset pomoni sanovatkin ystävällisesti että hyväksymme sinut jos epäonnistut.
Ahdistun voimakkaasti.
Rupean huutamaan ja kiroilemaan naisille, solvaamaan heitä. Hakkaan kaikella mitä vaan keksin.
Alapäätäni rupeaa kuumottamaan (oikeasti fyysistä kehoani).
Mietin miten vahingoitan ja nöyryytän pomoani.
Tungen sormen hänen sisäänsä.
Etsin oikealta tuntuvaa mielikuvaa, lähimmäs pääsen kun survon väkivaltaisesti kurkkua hänen suuhunsa (lapsena inhosin kurkun hajua ja makua, en pystynyt syömään).
Mietin erilaisia vaihtoehtoja mutta en löydä tarpeeksi väkivaltaista tapaa käsitellä pomoani, sellaista joka olisi tarpeeksi.
Lopetan. Laitan käden alapään suojaksi. Ei riitä. Laitan toisen käden rintojen suojaksi, ei riitä.
Nousen peiton alta ja vedän toisenkin täkin päälleni, teen täkeistä luolan. Menen sinne sikiöasentoon, laiten taas kädet itseni suojaksi. Heijaan. Imen peukkua. Ei ole tarpeeksi. Tunnen pelkoa, etten ole turvassa peiton alla. Haluan taas lyödä, purra, solvata, huutaa jne.
Kokeilusta jäi jäljelle kuristava tunne kurkussa ja halu kirkua ja lyödä. Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä voisiko olla niin että minua on hyväksikäytetty. Nyt mietin että johdattiko nuo ajatukset liikaa näitä mielikuvia? Mulla ei kylläkään ollut tarkoitus miettiä todellakaan mitään sensuuntaista vaan tuota työproblematiikkaa, ja odotin päätyväni ihan toisenalaisiin teemoihin. Olen hämmentynyt.
Kommentit (5)
itsetunto-ongelmia, tunnet alemmuutta toisiin naisiin. En tuon perusteella sanoisi sinun joutuneen hyväksikäytetyksi, mutta enhän voi tietää mitä sinulle on oikeasti käynyt.
Muutenkin sanoisin, että sinun kannattaa hankkia elämääsi jotain konkreettista tekemistä. Liika itsennsä keskittyminen saa sinut sekoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan tänne aina joskus näitä aloituksia että ymmärtäisin mikä on normaalia ja mikä ei. Ja saan sinulta aina tällaisen ilkeäsävyisen vastauksen ja kehotuksen hankkia jotain parempaa tekemistä. Ja että lopeta narsisti tuo omaan napaan tuijottaminen.
Noh, olen käynyt juttelemassa polilla jo muutaman kerran ja polin täti on yrittänyt saada mut ymmärtämään että nyt pitää pysähtyä suorittamisesta ja ruveta hoitamaan itseään. Olen jo yrittänyt tarpeeksi kauan imitoida normaalia elämää, se nyt vaan ei toimi.
Koetan nyt uutta lähestymistapaa eli mennä vastaan niitä pelkoja sen sijaan että jätän ne huomiotta ja käsin jatkuvasta ahdistuksesta.
Pahoitin mieleni todella kovasti tuosta kommentistasi. Rupesin epäilemään itseäni. Pitäiskö vaan jatkaa vanhaan malliin ja yrittää enemmän? Kävin tänään kävelyllä ja ahdisti niin pirusti kun tuntui etten yhtään tiedä mitä tehdä. Illalla olin rakentanut vielä ennen nukahtamista itselleni mielikuvitusturvapaikan meidän kämppään. Tänään kävin kävelyllä ja ahdisti taas niin pirusti, kun mietin sinua ja että oletko sittenkin oikeassa. Kokeilin taas tuota turvapaikkaideaa ja laitoin kauhistuneen lapsen sinne, silitin tukkaa ja lohdutin. Itkin vähän siinä kävellessäni ja olo helpottui tosi paljon. Tajuatko. Ihan sama oikeastaan mistä nuo alkuperäisen mielikuvan tapahtumat tuli. Sain niistä apua. Nytkin se lapsi on siellä ja välillä käyn mielessäni katsomassa miten se nukkuu siellä.
Että koeta nyt vaan jaksaa mua, pliis. Enkö mä nyt tänne mahdu näitten muitten aloitusten sekaan? Ja varoitinhan sitä paitsi otsikossa.
Polilla on keskusteltu etten ole mielisairas, esim. skitsofreenikko, vaan persoonallisuushäiriöinen. Ja totta mooses ymmärrän mikä on todellista ja mikä ei. Tämä on mielikuvaharjoittelua. Ymmärrän ettei se ole totta.
Ja ihmettelen miksi teillä on niin mahdoton tarve vaan ilkeillä! :o
luettuani kokemuksesi..