Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää mun yh sisko kun vie lapset usein vanhemmille
23.02.2008 |
vaikka itsellä joka toinen vkonoppu ja kerran viikossa vapaata. Siis tottakai välillä, mut kun ovat siellä melko usein. Siskolla uusi suhde, mut saahan ne joka toinen vkonloppu olla kahdestaan. Ja viikollakin käydään lapsia vahtimassa, että sisko pääsee lenkille... Taidan olla kateellinen kun itsellä ei ole omaa aikaa juuri lainkaan saati puolison kanssa yhteistä aikaa. Taidan olla vaan liian kiltti kun en pyydä ja järjestä aikaa. Musta tuntuu tällä hetkellä siltä, et pitäis erota, jotta saa lastenhoitoapua ja omaa aikaa. No itsepä tilanteeni olen valinnut, mutta kuitenkaan en ymmärrä että siskolla pitäis olla koko ajan " omaa" aikaa vaikka yh onkin.
Kommentit (27)
Mutta mummolla ei ollut aikaa heille kun piti aina kaitsea sinua?
Meillä valitettavasti tällainen tilanne. Huomaan ihan selvästi miten läheisempiä veljeni lapset ovat vanhempieni kanssa kuin meidän lapsemme :( Ja kyse ei ole siitä ettemmekö haluaisi päästää esim. lapsia yökylään. Vaan veljen lapset ovat aina siellä. Ärsyttää mennä edes kyläilemään mummolaan, sillä veljen porukka viettää siellä kaikki viikonloput. Veli vaimoineen hoidattaa lapset isovanhemmilla ja me huolehditaan omamme. Onpa reilua :(
Vierailija:
Minun äitini oli yh ja minä usein mummon hoivissa ihan koska äitini oli paljon töissä, jotta sai perheen elätettyä. SErkkuni puolestaan eivät koskaan olleet kenekään muun hoidossa kuin omien vanhempiensa. Lopputulos oli se, että minulle syntyi mummoni kanssa hyvin hellä ja rakastava suhde kun taas serkkuni eivät koskaan ehtineet tutustua mummoon juuri lainkaan. Menetys oli iso sitten kun mummo kuoli. Tajusivat ehkä silloin mistä olivat jääneet paitsi.Minä en siis tuomitse millään tasolla sitä, että lapset ovat mummon hoivissa, olipa syy mikä tahansa. Mummo voi olla hyvin tärkeä vaikuttaja lasten elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos yksi lapsenlapsi varaa kaiken isovanhempien ajan, niin millä ajalla muilla lapsilla on mahdollisuus luoda sitä läheistä suhdetta.
Eikä vanhat ihmiset jaksa pitää luonaan isoa lapsikatrasta, sellainen vaatii voimia. Yhden perheen lapsissa on kerrallaan aivan riittävästi työtä.
Eli muakin vähän harmittaa se, että meidän lapset ei saa koskaan olla mummolassa keskenään, kun siellä on aina muita lapsia, jotka vielä vaativat paljon huomiota. Meidän lapset ovat serkuskatraan nuorimmat, joten ovat kuin jämäpaloja, joille ei enää riitä isovanhemmilta aikaa. Vähän surullista.
Oon yrittänyt opetella, että varaan jonkun päivän meidän lasten hoitopäiväksi 1 - 2 kk etukäteen. Silti mummo saattaa luvata hoitaa jotain muitakin lapsia silloin samana päivänä, vaikka meidän lasten tulo on jo tiedossa...
Vierailija:
Minun äitini oli yh ja minä usein mummon hoivissa ihan koska äitini oli paljon töissä, jotta sai perheen elätettyä. SErkkuni puolestaan eivät koskaan olleet kenekään muun hoidossa kuin omien vanhempiensa. Lopputulos oli se, että minulle syntyi mummoni kanssa hyvin hellä ja rakastava suhde kun taas serkkuni eivät koskaan ehtineet tutustua mummoon juuri lainkaan. Menetys oli iso sitten kun mummo kuoli. Tajusivat ehkä silloin mistä olivat jääneet paitsi.Minä en siis tuomitse millään tasolla sitä, että lapset ovat mummon hoivissa, olipa syy mikä tahansa. Mummo voi olla hyvin tärkeä vaikuttaja lasten elämässään.
Itse olen taas sillä periaatteella lapset tehnyt, että itse teen, itse hoidan. Ja jopa maksan päivähoidosta ihan normaalisti.
Joskus siis käy ärsyttämään, mutta vain ja aionoastaan silloin, kun olen itse väsynyt ja kolme kertaa olen vahtiapua pyytänyt, kerran ovat suostuneet. Että elämä on. Sitten kyllä kehutaan meidän lapsia koko suvulle, miten kilttejä ja ihania ne ovat. Ja vaivattomia. Niinpä niin.
Koetetaan vaan jaksaa. Elämä on kuitenkin ihan mukavaa jne. :)
syystä oikeus viedä lapsiaan useammin hoitoon vaikka lapset ovat käytännössä poissa muutenkin?! Mulla ei ole just omaa aikaa eikä tule olemaan joten mun asiat ei liity tähän.... Lähinnä ajattelin et katsooko vanhemmat et ovat " velvollisia" hoitamaan siskon lapsia kauheesti kun se on yh voi,voi!
äiti ainaa sanoo, et kui vaivattomia lapsia meillä on jne. Ja mulla sama periaate, et ite oon lapset hankkinut ja ite ne hoidan!! No ihmettelen vaan et tarttisko olla vaan röyhkeä ja ruikuttaa hoitoa niin päästäis miehen kans edes joskus johonkin kahdestaan vaikka edes vaan ravintolaan syömään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh-sisko törkeästi käyttää vanhempiamme hoitajina. Vanhemmat jopa väliin sanovat olevan raskasta, kun ikääkin heillä jo on :(. Eivät pääse meillä käymään, kun on pidettävä huolta siskon lapsista.
Olen alkanut inhoamaan tuota siskoa. Hyväntahtoisuuden hyväksikäyttöä.
Itse olin juuri niin röyhkeä, kun tän kolmannen kerran vaadin saada minulle ja miehelle aikaa kahdelleen. Lopussakin äitini innostui jopa olemaan meillä kaksi yötä vahtina, niin karkasimme mieheni kanssa korpeen siksi ajaksi. Olipas se virkistävää ja teki hyvää molemmille osapuolille. Mieheni kanssa vaan oltiin ja nautittiin hiljaisuudesta ja äitini oli aivan haltioissaan lapsistani, kun eivät koko ajan kitise ja ovat niin reippaita.
Hmmm... Mistä tulikin mieleeni, että kitiseeköhän ne siskon lapset siksi niin paljon, kun ovat aina muualla hoidossa kuin kotona vanhempiensa kanssa. Höh. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin itsekkin " hoitoon" mummolaan, jotta saisi jutella ja olla myös aikuisten kanssa. Kaikki yh:t jotka tunnen " käyttävät" isovanhempien palveluita enemmän kuin parilliset ja ymmärrän sen todella hyvin. Kun on yksin lasten kanssa on täysin niissä kiinni (etenkin pienissä). Vaikka olisikin silloin tällöin isällään hoidossa, niin muuten elämä pyörii täysin lasten ympärillä. Meillä ainakin voi miehen kanssa sopia, milloin kumpikin pääsee lenkille/leffaan/kahville yksin tai kaverin kanssa.
Minä en ymmärrä miksi kukaan jaksaa olla kateellinen toisen erilaisewlle elämäntilanteelle. Eläkää omaa elämäänne ja tehkää omat ratkaisunne siten, että olette itse tyytyväisiä.
lapsensa viikkoisin päiväkodissa ja viikonloput mummuilla...eihän niitä lapsia nyt itse kuulu hoitaa. Sit ihmetellään kui lapset ovat niin rasittavia että! Ehkä ne lapset haluais olla joskus rauhassa kotona äidin kanssa enemmän kuin tunnin ennen nukkumaanmenoa arkisin!!! Siitä pitäis täällä olla iloinen kai sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän läpinäkyvää nyt kyllä tuo " huoli" lasten hyvinvoinnista... Ainahan sitä löytyy joku jalo syy omille alhaisille tunteille, kun vähän kaivelee. Ei se siitä kumminkaan uskottavaa tee ;)
Työpaikallani on yhtäpaljon yh:ta kuin parisuhteessa elävia ja olen huomannut että yh:lla on paljon enemmän omaa aikaa kuin parisuhteessa elävillä! (itse parisuhteessa) Lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään ja jos lomia ni usein myös silloin...sukulaiset tuntuu olevan paljon enemmän yh:ten tukena helppo saada lapset hoitoon! meilläkin sovitaan omasta ajasta ja kavereitten tapaamisista ja harrastuksista yhdessä miehen kanssa...mutta esim kokonaista viikonloppua vapaalla lapsista ilman että on suurempia suunnitelmia on mahdoton ajatus! Mutta toisalta onhan meitä sitten arkea pyörittämässä aina kaksi...
Mutta silti kateellinen omasta ajasta :) yh:lle ja tuntuu että osaavat nauttia siitä eri tavalla kuin itse...! Itse en helposti osaa irtautua perheestä jos käyn esim kavereiten kanssa kahvilla koko ajan kyttään kelloa ja tarkkailen ettei aika karkaa käsistä...vaikkei olis siihen syytäkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käy sääli lapsia???? Muutenkin täällä teilataan kaikki jotka vievät lapsensa liian aikaisin/ liian usein/ Liian paljon jne, jne hoitoon!!! Nyt ollaan sitä mieltä, että tuo on ihan oikein, pitäis ihan olla iloinen... kumma juttu!
mun miehen sisko käyttää myös suruta anoppiani ja hoidattaa lapsiaan siellä monta kertaa viikossa, lisäksi vetoaa työttömyyteen ja imee rahaa ja ruokaa ja vaatteita, tosin ei mitä tahansa ruokaa vaan sitä mitä tilaa milloinkin eli mitä tekee mieli, ei kelpaa mikään perus makkarakeitto, jos mummo ei jaksa palvella, uhkaa sisko ettei näe lapsia ja sitten mumo taas juoksee. Ja mummo myös siivoaa mieheni siskolla aina ja tiskaa. Sisko ei edes ole yh vaan lapsien isäkin asuu heidän kanssaan. Mutta rankkaa on juu. Ja virikehoidossa nuorin lapsi, isommat koulussa.
En TODELLAKAAN haluaisi itse elää noin, mutta kyllä silti vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surettaa vain omien lasten puolesta, joiden luona mummi ja pappa ovat käyneet viimeksi 1½ vuotta sitten. Eivät pääse käymään (asutaan n. 900 km päässä), kun yh-sisko tarvitsee kuulemma koko ajan apua. Papalla on jo kova ikävä... Aina kun ovat suunnittelemassa tuloa, niin siskolla puhkeaa jostain uusi " kriisi" ja apua tarvitaan :(
Jos tehdään lapsia, niin kyllä niistä on vastuukin itse kannettava. Tilanteessa kuin tilanteessa. Jos työpaikalla on jotain kurssitusta viikonloppuna, niin kyllä se on joko lapsen isä, joka ne lapset huolehtii tai sitten äiti sanoo, ettei voi osallistua, kun on ne lapset. Ei voi joka hemmetin reissuun mennä, jos on yh.
Eikä se yh voi jatkuvasti olla omilla reissuillaan rentoutumassa ja lykätä lapsiaan isovanhemmille ruikuttaen, kuinka on raskasta. Isovanhemmilla ei ole lomaa tai vapaata, kun pitää katsoa sen yh:n lapsia.
PERSEESTÄ tuollainen hyväksikäyttö!!!!
saa enemmän hoitoapua jos asuvat lähempänä toisiaan. Mieheni sisko (+mies+lapsi) asuu äitinsä kanssa samassa kaupungissa, me (minä+mies+lapsi) 300km päässä. Muutaman kerran vuodessa nähdään, he näkevät muutaman kerran viikossa. Tuohon on ihan luonnollista, että pitkä välimatka vaikuttaa asiaan! Muuttakaa lähemmäksi ja vaatikaa sitten apua, on ainakin lähempää saatavissa.
" Otapa nyt tuo ja tuo mukula mukaan sinne mummulaan, kun ovat niin teitä odottaneet ja ovat niin ärsyttävällä päällä, että vähän sais itse hengähtää jne" .
Kukas ottais meidän mukulat sitten vastavuoroisesti pois meidän " jaloista" pyörimästä? Nobody. Ei jaksa edes ajatella enää käyvänsä kovin usein kotikonnuilla, kun joutuu automaattisesti lapsenlikaksi ja kuskiksi, kokkaajaksi ja kaupassa kävijäksi. Tosin nuo hommathan ovat silloin vanhemmiltani pois.
Mutta että jos pitäisi ihan muuttaa siskon pesuetta lähemmäksi... Ei kiitos. Onneksi vanhempani ovat alkaneet välillä kieltäytymään hoitokunniasta ja syyksikin sanoneet, etteivät nyt vaan enää jaksa hoitaa jatkuvasti.
Ei me kaivata hoitoapua, vaan isovanhemmat lapsillemme. Viimeksi kun kävivät (1½ vuotta sitten), sanoivat, että onpa mukava olla LOMALLA. Se onkin ainoa reissu tähän 1½ vuoteen eläkeläisille, joilla on varaa ja pitäisi olla aikaa lomailla ja kylästellä, mutta ei...
Äitini on hyväsydäminen ja jos minä sanoisin, että on rankkaa, he tulisivat oitis apuun. Minä en vain viitsi! Jos isovanhemmat tulevat meille, he eivät tule apuun, vaan katsomaan lapsia, lomailemaan, vieraiksi. Sisko sen sijaan RUIKUTTAMALLA vaatii sitä apua ja hänellä on sitten vapaata paljon. Käydään omilla viikonloppureissuilla ja työreissuilla. Isovanhemmat huudetaan apuun, kun pitää käydä kampaajalla tai päästä shoppailemaan.
Ja välimatkaa on! Eivät asu naapurissa, vaan n. 70 km päässä.
Vierailija:
saa enemmän hoitoapua jos asuvat lähempänä toisiaan. Mieheni sisko (+mies+lapsi) asuu äitinsä kanssa samassa kaupungissa, me (minä+mies+lapsi) 300km päässä. Muutaman kerran vuodessa nähdään, he näkevät muutaman kerran viikossa. Tuohon on ihan luonnollista, että pitkä välimatka vaikuttaa asiaan! Muuttakaa lähemmäksi ja vaatikaa sitten apua, on ainakin lähempää saatavissa.
Ja mulla tuollainen ottaa päähän juuri silloin, kun väsyttää, kaipaisi yhden illan miehen kanssa, ja aina kun pyytää isovanhempia olemaan lasten kanssa, niin jonkun muun lapset menevät edelle.
No minä oon yrittänyt ajatella, että ainakin minä saan ottaa kunnian lasteni hyvästä käytöksestä täysin itselleni, kun eivät ole juurikaan muualla hoidossa. Mutta samaan aikaan vituttaa kyllä kuunnella ivailua, kuinka meidän lapset ei uskalla jäädä mihinkään hoitoon, kun ovat niin arkoja. No, miten ne olis oppineet siihen, kun ikinä eivät mihinkään pääse!!
Ja toinen millä lohduttaudun on se, että mun veli vaimoineen on ihan todella surkeita kasvattajia. Niiden lapset onkin koko ajan isovanhemmilla hoidossa, ja kyllä ne lapset isovanhempia tarvitsevatkin, etteivät jää aivan kasvattamatta.
Minun äitini oli yh ja minä usein mummon hoivissa ihan koska äitini oli paljon töissä, jotta sai perheen elätettyä. SErkkuni puolestaan eivät koskaan olleet kenekään muun hoidossa kuin omien vanhempiensa. Lopputulos oli se, että minulle syntyi mummoni kanssa hyvin hellä ja rakastava suhde kun taas serkkuni eivät koskaan ehtineet tutustua mummoon juuri lainkaan. Menetys oli iso sitten kun mummo kuoli. Tajusivat ehkä silloin mistä olivat jääneet paitsi.
Minä en siis tuomitse millään tasolla sitä, että lapset ovat mummon hoivissa, olipa syy mikä tahansa. Mummo voi olla hyvin tärkeä vaikuttaja lasten elämässään.
Alue: Aihe vapaa
Ja sitten sanotaan, että meidän lapset ovat arkoja jäämään hoitoon. Olen pari kertaa täräyttänyt, että helkkari ottaisitte joskus hoitoon niin tottuisivat. Mutta ei, mummola on varattu veljen lapsille. Ja valitettavasti meidän lapsilla ei enää ole toisia isovanhempia.
Muutenkin veljeni perhe kuppaa vanhempiani, rahallisesti jne. Ovat kyllä pienituloisia ja me tullaan toimeen ok, joten meidän puolesta ei harmita vaan vanhempien. Mutta isovanhempien aikaa haluttaisiin enemmän!
Vierailija: