Ärsyttää mun yh sisko kun vie lapset usein vanhemmille

Minä tuomitsen sen, että yksi lapsista yh:na " omii" , pakottaa isovanhemmat huolehtimaan omista lapsistaan tuloksena se, että muiden lasten lapset jäävät ilman mitään suhteita isovanhempiinsa. Ei se yksinhuoltaja voi olla niin onneton, ettei paria viikkoa pärjäisi ilman isovanhempia. Mutta niin näyttää meillä olevan. Ja kun oikealla lailla ruikuttaa mun vanhemmilleni, niin he jäävät auttamaan. SE on väärin.

Ei isovanhemmat voi olla yhden takia jumissa vuosi tolkulla kotonaan, mutta niin se näyttää meillä olevan. Ollaan kyllä suunniteltu, että pyydetään raakasti apuun - vaikka ei me sitä apua tarvita. Mutta saadaanpahan ainakin mummo ja pappa meille - ja levähtämään :)

Vierailija:

Minun äitini oli yh ja minä usein mummon hoivissa ihan koska äitini oli paljon töissä, jotta sai perheen elätettyä. SErkkuni puolestaan eivät koskaan olleet kenekään muun hoidossa kuin omien vanhempiensa. Lopputulos oli se, että minulle syntyi mummoni kanssa hyvin hellä ja rakastava suhde kun taas serkkuni eivät koskaan ehtineet tutustua mummoon juuri lainkaan. Menetys oli iso sitten kun mummo kuoli. Tajusivat ehkä silloin mistä olivat jääneet paitsi.

Minä en siis tuomitse millään tasolla sitä, että lapset ovat mummon hoivissa, olipa syy mikä tahansa. Mummo voi olla hyvin tärkeä vaikuttaja lasten elämässään.

hoidattaa vanhemmillamme paljon lapsia (ei viitsi omia vanhempiaan vapaapäivinään vaivata...)

tää yleistäminen kuinka helppoo yh:illa on...

on joillain toki, henkisesti yksin oleminen ilman aikuista seuraa voi olla raskasta mutta.. kun on meitä yh:ita joiden lapsella ei ole isää jonka luokse joka toinen viikonloppu mennä.. ja ihmiset sitten automaattisesti olettaa kun on yh niin saa usein lomaa lapsista niin se sitten ottaa päähän.. kun oikeasti ei pääse yksin yhtään mihinkään...vähän nyt asian vierestä,mutta kiitos helpotti!!!:)

Mutta tiedän tapauksia, joissa tosiaankin tulee tunne, että lapset ovat lähinnä uuden suhteen tiellä, lapsia tungetaan vähän väliä hoitoon isovanhemmille, serkuille ja tutuille. Tämä ihmetyttää varsinkin, jos lapset ovat muutenkin aika paljon pois äitinsä luota, esim. vain joka toinen viikko hänen luonaan. Eikö siinä tosiaan ole sitä omaa aikaa ihan riittävästi. Lähinnä säälittää lapset.

Että meidän lapset eivät ole yhtä läheisiä isovanhempiensa kanssa kun miehen yh-siskon lasten. Ja ihan samasta syystä, ei ole aikaa meidän lapsille kun aina pitää miehen siskon lapsia kaitsea. Ei tarvita sitä hoitoapua varsinaisesti, mutta olis kiva jos oppisivat tyyliin edes tuntemaan... Isovanhemmat ovat myös huonokuntosia niin eivät jaksa montaa hoitaa kerrallaan, enkä halua sitä vaatiakkaan. Hoitakoot sitten heille tärkeämpiä lapsia... Harmittaa eniten lasten puolesta, että ovat niiiiiiin eriarvoisia. Oon monesti meinannut laittaa muuten alotuksen samasta aiheesta. Mummi tuntee tyttärensä lapset läpikotaisin ja hoitaa heitä kun omiaan ja nämä lapset vievät mummin huomion aina, vaikka oltaisiin kaikki yhdessäkin, koska mummi on heille niin tärkeä. Missä välissä meidän lapset pystyvät edes suhteita luomaa isovanhempiinsa kun he ovat aina kiinni miehen siskon lapsissa... kiva kuulla, että muillakin on vastaavia ongelmia. Ja joo ymmärrän kyllä, että yksinhuoltajilla on rankempaa, mutta tämän lapset ovat muutenkin hoidossa milloin kenelläkin.. Ei puhettakaan, että meillä olisi ollut yhtä paljon vapaata kun esim. hänellä.. no joo, kiva kun sai purkaa..

Siskoni ovat isovanhemmillaan joka viikonloppu vähintään yhden yön ja viikollakin tarpeen mukaan. Itse olen yh, eivätkä lapset ole olleet kertaakaan yökylässä tai edes vahdittavana 2 h pitempään! Asiaa selittää tosin se, että yleensä voin viedä lapset isälleen...

Siis siskoni lapset. Ja siskoni on naimisissa, eikä tee viikonlopputöitä tms.