Kasteesta vielä

Puutun vielä hieman tähän arkaan aiheeseen. Lukaisin tosi hyvän kirjasen " Joka uskoo ja kastetaan pääsee taivaaseen" , kirjoittanut Matti Väisänen. Jos joku haluaa perehtyä hieman kasteen teologiaan ja Raamatullisiin perusteisiin, suosittelen tosi lämpimästi. Kirja on ohut ja helppolukuinen. Kirjasen kirjoittaja on entinen (kansanlähetyksen) herätysliikejohtaja, julistaja ja Raamatun opettaja vuosikymmenien kokemuksella. Suosittelen myös vapaitten suuntien siskoille ihan ennakkoluulojenkin hälventämiseksi :). Kirjasta voi tilata seuraavasta linkistä:



http://matti.vaisanen.sekl.fi/tilaa.htm



Aikaisemmassa kastekeskustelussa tuli esille mm. baptidzoo-verbi:

[quote]

Otan vielä esille kastetta ilmaisevan kreikan kielen verbin baptizo. Sehän merkitsee upottamista, painamista veden sisään.



Kieliasiantuntijoiden mukaan baptizo-verbiä ei voi käyttää, kun kastaja liikuttaa vettä kastettavaa kohti. Kastettava tulee painaa veden sisään, upoksiin, jotta baptizo-verbin käyttö olisi mahdollinen.

[/quote]

Itsekin ajattelin, että noinhan se varmaan menee. Mutta tuossa Väisäsen kirjassa oli kerrottu verbistä seuraavaa:



" Alkukieli käyttää kastamisesta sanaa

[quote]

baptidzoo

[/quote]

. Samaa sanaa käytetään Raamatussa ' peseytymisestä' , ' käsien ja jalkojen pesemisestä' (Mk. 7:4; Lk 11:38) sekä erilaisista ' pesoista' (baptismois, Hpr. 9:10), samoin myös ' kastumisesta roiskuvasta vedestä' tai ' sumupilvestä' (1Kor 10:1-2). Baptidzoo-sanan johdannaista

[quote]

baptismos

[/quote]

käytettiin myös suurten kiviastioiden ja -altaiden pesemisestä (Mk. 7:4)



Uuden testamentin baptidzoo-sanalla on vanhatestamentillinen tausta. Erilaiset ' pesot' , ' vihmonta' ja ' pirskottaminen' (Hpr 9:10, Js 52:15; Hs 36:25; Hpr 12:24; 4 Ms 8:7) olivat vanhassa liitossa yleisiä tapoja.



Baptidzoo-sana merkitsee Uudessa testamentissa kaikenlaista vedellä koskettamista. Uusi testamentti käyttää ' upottamisesta' (Mt 18:6) ja ' veteen vajoamisesta' (Mt 14:30) kokonaan toista sanaa

[quote]

katapontidzoo

[/quote]

.



Arkeologia puhuu sen puolesta, että alkuseurakunta käytti todennäköisesti useita eri kastetapoja. Valeleminen sopi hyvin kuvaamaan ' puhdistusta synnistä' ja ' elävän veden virtoja' . Vihmominen ja pirskottaminen kuvasi ' puhdistusta' ja Jumalan armon siunausta' . Upottaminen kuvasti paitsi ' puhdistusta synneistä' , myös ' vanhan ihmisen kuolemaa' ja ' uuden ihmisen syntymistä' . Raamatussa ei ole ainoatakaan kohtaa, jossa olisi kerrottu, miten vettä käytettiin. Aivan yhtä hyvin kuin upotuskasteen voisi väittää Raamatun tuntevan vain valelemisen tai vihmomisen. Varhaisin kristillinen lähde, joka todistaa sekä upotus- että vihmoniskasteen olleen päteviä kasteenmuotoja, on Didakhe eli Apostolinen oppi vuosien 50 ja 100 väliseltä ajalta, jolloin ainakin apostoli Johannes vielä eli."



Laitan tähän vielä tuon Hesekielin (36:25) ennustuksen uudesta liitosta:



25. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.

26. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.