Onko täällä ketään, joka on joutunut lapsena kärsimään todellista
Kommentit (5)
osa meistä selviytyy, vaikkei kaikki.
Olen kokenut jotain mitä kovin moni täällä ei ole kokenut.. Nälkää, kun isälle olut oli tärkeämpää kuin ruoka.. Sanoi aina illalla että -syökää sit lapset (meitä on neljä, ollaan kaikki jo aikuisia ja kolmella on lapsia..) koulussa maha täyteen, kotona kun ei ole ruokaa.. Kylmää, kun isä suuttui äidille tai meille lapsille jostain niin ensin hakkasi äidin verille ja sitten nakkasi koko porukan pihalle. Oli sitten talvi tai kesä..
Äiti, yksinhuoltaja lähti kännäämään, hankki lapsille (6v ja 2v) hoitajan. Hoitaja kyllästyi parin yön jälkeen, sanoi lapsille lähtevänsä etsimään heidän äitiään ja jätti lapset yksin kotiin. Taisi painua itsekin kännäämään. Isompi lapsista sitten älysi soittaa eräille tutuille että ovat olleet monta tuntia kahdestaan kotona, oli vaihtanut pikkusiskolle vaipat, antanu leipää jne. Tätä sattui jatkuvasti. Muistan miten itse sanoin omalle äitille, että ethän ikinä jätä mua yksin tuollalailla. Omakin äitini yksinhuoltaja.
Molemmat vanhemmat alkoholisteja.
Huolehdin 3v nuoremmasta pikkuveljestäni aina viikonloppuisin, kun vanhemmat joivat, 3v vanhempi sisko ei koskaan välittänyt, vaan oli paljon poissa kotoa.
Olin todella usein vanhempien riitojen selvittelijänä ja sain kuulla ihan liikaa ihan kaikkea. :(
Vieläkin syytän itseäni siitä, kun kerran en halunnut mennä äidin ja isän kanssa mökille vaan jäin mummolaan. Seurauksena äidin sairaalareissu: isä oli raivostuksissaan lyönyt äitiäni kuokalla päähän. :( :( :( Hengissä silti vielä molemmat.
Kerran isä oli enoni kanssa mökillä ja just silloin äidin oli pakko päästä ryyppäämään - jätti minut ja pikkuveljen yksin kotiin. Aamulla tuli soitto putkasta, että voisinko soittaa isälle, että hakee äidin sieltä.
:( :( :(
Ja sellaista muutakin ahdistavaa........
Oikee osoite katuoja tai vankila.