Lue keskustelun säännöt.
Voitko uskoa, että joku ihminen ei ole ollenkaan kateellinen?
12.04.2008 |
- Mä en ole.
Hiljainen työpäivä ja olen lueskellut näitä aihe vapaan viestejä. Aika kateellista porukkaa? Aloin miettiä tarkemmin, ja totesin, että en ole ollut kateellinen mistään kenellekään ainakaan aikuisena. Miehenikään ei ole kateellinen ihminen.
Me ollaan tavallisia, keskituloisia, aina tosin PeeAa, koska tuhlataan paljon. Meillä on yksi lapsi, jota tehtiin 5 vuotta, toinen tulossa, keskenmenoja oli paljon, silloinkaan en ollut kateellinen muille vanhemmille. Ollaan aina tehty paljon töitä, että olisi tietty tulotaso, mutta ei me mitenkään varakkaita olla, lainaa on paljon.
Olen onnellinen, vaikka on monta asiaa, joihin toivoisin parannusta ja paljon on unelmia; silti en osaa olla kateellinen. Eihän muiden saavutukset tms. ole multa pois.
-Mitä mieltä olette? Oletko kateellinen omasta mielestäsi?
Kommentit (10)
Tuossa yhdessäkin viestissä nainen oli harmissaan, kun sisko lähtee opiskelemaan samaa alaa. Oli huolissaan, että menee nyt se ainoa asia, jossa on itse ollut hyvä. En tajua tällaista. t, AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kyllä muista olleeni kateellinen. jokaisella on samat mahdollisuudet annettu.
Hän on hyvin tyytyväinen saavutuksiinsa, vaikka ei todellakaan ole mikään pohatta. En ole ikinä kuullut kateellista sanaa hänen suustaan.
Olisinpa itsekin tuollainen; aina on jollakin parempi vartalo, kivemmat vaatteet, tai vaikka sitten parempi tilannetaju...
Moni ei koe olevansa kateellinen, jos se tunne ei ole pahansuopa kateuden kohdetta kohtaan. Mun määritelmäni mukaan sekin on kuitenkin kateutta. Voin esim. aivan avoimesti tunnustaa olevani tosi kateellinen kaverin ihanasta Toscanan-matkasta, vaikka en missään nimessä toivoisi sitä häneltä pois. Haluaisin vain kovasti että minullakin olisi sellainen matka tulossa.
Kateus kertoo meille unelmistamme, ei mistään muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta osaan myös (oikeasti) iloita ystävälle sattuneista hyvistä jutuista ajattelematta että se olisi mitenkään multa pois. Ei toisten onni tai epäonni ole sen enempää meille kun meiltä pois, mun mielestä.
Myös minulla minulle täydellinen mies mutta aina hehkutan ystävälleni että " hitsi kuinka ihanaa teillä on ja **** hemmottelee sua" jne... Mutta kannustavalla tavalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kieltämättä vaikealta uskoa, että esim. keskenmenon kokenut todellakaan ei haluaisi itselleen vauvaa = kadehtisi niitä joilla on vauva. Osaako joku todella ottaa sen ihan vain " sain vauvan tai en, ihan sama" -tasoisesti?
kateellinen veljelleni, joka asuu Ranskan Rivieralla siellä lämpimässä! Toisin sanoen ajattelen, että voi vitsi, minäkin haluaisin olla siellä! Mutta eihän se sitä tarkoita, että pitäisi toista alkaa mustamaalaamaan?
ehkä kateellisuutta ei tunnista itsessään?