Miksiköhän isäni oli niin ilkeä minulle

Mistä veestä me sun suhteita tiedetään...ei kiinosta

Itsellä samaa mutta äitini oli ilkeä kaikille tyttärilleen. En keksi kuin jonkun mt-häiriön.

Oletko varma, että hän on biologinen isäsi?

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma, että hän on biologinen isäsi?

Olen. 

Syy liittyy vain sun sukupuoleen. Olen pahoillani, että isäsi oli täysi kusipäää.  Hyväksy se ja mene eteenpäin. 

Lapset ei ymmärrä, että aikuisilla voi olla muitakin huolenaiheita ja kiinnostuksia kuin lapsen tekemiset.

Vierailija kirjoitti:

Syy liittyy vain sun sukupuoleen. Olen pahoillani, että isäsi oli täysi kusipäää.  Hyväksy se ja mene eteenpäin. 

Niin varmaan liittyi. Joo, olen mennyt eteenpäin, tämä tuli vaan mieleen yhdestä asiasta. Mutta tämä on väärä palsta jutellla asiallisesti, unohdin. 

Sitten kun lapsi kasvaa aikuseksi, se alkaa ymmärtää ja rakastaa vanhempiaan, ihan luonnollinen asia siis.

Yleensä nämä ovat täysin lapsesta riippumattomia, lähinnä omia tai perheen sisäisiä, joskus jopa taloudellisia hankaluuksia, jotka vain saavat oireilemaan vihalla ympäristöä kohtaan.

Et maininnut, oletko esikoinen? Joskus miehillä on suuria vaikeuksia opetella isäksi ja siitä tulee paljon riitaa ja eripuraa, jotkut jopa välttelevät lapsiperhettään ennenkuin tottuvat, puhumattakaan lastenhoitotaidoista, joita ei monilla ole ja siitäkin tulee monissa perheessä riitaa.

Eräs syy voi olla myös, että olette täysin eri aaltopituuksilla, siis täysin vastakkaisia luonteita tms. Jotkut isät odottavat samanlaista, kuin itse ovat, kiinnostuksen kohteiltaan, puheeltaan, käytännön taitojen oppimiseltaan jne. Yleensäkin tuntemus ihmisistä on monilla miehillä puutteellinen, kunnes he oppivat vähitellen omien lasten kasvaessa. Miehille koulutus, työ, ura, ammatti, pärjääminen yhteiskunnassa, hyvät asemat ja eteneminen jne. ovat aina ykkösjutut elämässä. Joskus voi olla vaikea hyväksyä, että omat lapset ovatkin älykkäämpiä tai "pääsevät helpommalla" tms., ikäänkuin oma auktoriteettiasema olisi uhattuna.

Tietysti voisi olla hyvä, jos voit keskustella yleisesti äidin, tädin tai jonkun luotettavan aikuisen ihmisen kanssa, joka tuntisi hyvin perhetilanteesi vuosien takaa. Aina sillä varauksella, että on sympatioita ja antipatioita, kateutta ja kilpailua, jotka sitten voivat vaikuttaa sanomisiin.

Tärkeintä on se, että ajattelet, että ongelma oli isäsi oma, eikä hänen sanomisillaan ole katetta, hän vain purki kiukkunsa sinuun, kun satuit olemaan paikalla. Ja ettet koskaan lausu niitä samoja sanoja omille lapsillesi.

Ajan myötä pystyt käsittelemään asian ja omalla tavallaan unohtamaan eli antamaan anteeksi, koska isäsi voi vain jostain syystä silloin huonosti.

Joskus vanhemmat ei tykkää tietyn sukupuolen edustamasta lapsestaan :/

Ehkä isäsi ei perustanut tyttölapsista. Sellaisiakin on.

Muistutitko liikaa äitiäsi? Sait olla sijaiskärsijä kun isäsi ei uskaltanut osoittaa ärtymystä vaimolleen. 

Oletkos huoltokiusannut isääsi äitisi kanssa?

Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä, osa ilkeitä ja ikäviä. Monet traumatisoituneita ja mieleltään sairastuneita.

Useimmat miehet pitävät enemmän pojista kuin tytöistä. Ei sinussa varmaankaan ollut muuta vikaa kuin sukupuoli.

Katsopas Tiktokista noita Gender party -klippejä. Kyllä miesten kasvot loistavat ilosta, kun kuulevat pojan olevan tulossa.

Voi olla, että isäsi ei pitänyt äidistäsi. Muistutatko ulkonäöltä äitiäsi? Aina kun isä näki kasvosi, hän ehkä manasi mielessään sitä, että meni äitisi kanssa naimisiin eikä esim. naapurintytön, joka sai 5 poikaa.

Lapsia tehdään varsin primitiivisistä syistä. Sukupuolipettymys on siinä mielessä ymmärrettävää. Nyky-yhteiskunnassa sukupuolipettymystä ei saa ilmaista, siitä ei saa puhua. Mielestäni siitä pitäisi puhua enemmänkin. Mikään ilmiö ei häviä sillä, että se kielletään.

Hänelle ei ollut kehittynyt lämmintä, empaattista ja rakastavaa suhdetta sinuun. Jostakin hänestä itsestään johtuvasta syystä. Hän ehkä tiedostamattaan ärsyyntyi jstkn sinun luonteenpiirteestään. 

Syy ei ole sinun, vaan isäsi. Vaikka aina kuvitellaan, että vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan on pyyteetöntä ja ehdotonta, niin se ei pidä paikkaansa. Lapsiin on helppo projisoida omia toiveitaan ja pettymyksiään ja monilla vanhemmilla ei ole kykyä huomata sitä ja tunneälyä olla kohtelematta lapsiaan ikävästi.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei ymmärrä, että aikuisilla voi olla muitakin huolenaiheita ja kiinnostuksia kuin lapsen tekemiset.

Toivottavasti sinulla ei ole omia lapsia. Kukaan ei ansaitse sinun kaltaistasi äitiä tai isää.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun lapsi kasvaa aikuseksi, se alkaa ymmärtää ja rakastaa vanhempiaan, ihan luonnollinen asia siis.

Häh? Milloin aikuinen alkaa ymmärtää ja rakastaa lastaan?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä ovat täysin lapsesta riippumattomia, lähinnä omia tai perheen sisäisiä, joskus jopa taloudellisia hankaluuksia, jotka vain saavat oireilemaan vihalla ympäristöä kohtaan.

Et maininnut, oletko esikoinen? Joskus miehillä on suuria vaikeuksia opetella isäksi ja siitä tulee paljon riitaa ja eripuraa, jotkut jopa välttelevät lapsiperhettään ennenkuin tottuvat, puhumattakaan lastenhoitotaidoista, joita ei monilla ole ja siitäkin tulee monissa perheessä riitaa.

Eräs syy voi olla myös, että olette täysin eri aaltopituuksilla, siis täysin vastakkaisia luonteita tms. Jotkut isät odottavat samanlaista, kuin itse ovat, kiinnostuksen kohteiltaan, puheeltaan, käytännön taitojen oppimiseltaan jne. Yleensäkin tuntemus ihmisistä on monilla miehillä puutteellinen, kunnes he oppivat vähitellen omien lasten kasvaessa. Miehille koulutus, työ, ura, ammatti, pärjääminen yhteiskunnassa, hyvät asemat ja eteneminen jne. ovat aina ykkösjut

Täyttä paskaa.

Sun isä oli ilkeä ja ikävä ihminen. Olen pahoillani. Muista ettei vika ollut sinussa vaan isässäsi. Olisit voinut olla vaikka kuinka täydellinen tytär ja mikään ei olisi riittänyt, niin ilkeiden ihmisten maailma toimii.

Vierailija kirjoitti:

Syy liittyy vain sun sukupuoleen. Olen pahoillani, että isäsi oli täysi kusipäää.  Hyväksy se ja mene eteenpäin. 

Näinhän se valitettavasti on. Huono isä ja ihminen.