Jos nyt loukkaantuisit tai saisit vakavan sairaskohtauksen. Kauanko kestäisi että saisit apua?

Eli sen aikaa menis. Minuakin surettaa ihmiset, joita kukaan ei vuosikausiin kaipaa.

ambulanssi saapuisi 10-15 minuutin päästä. Asutaan 10 km:n päässä keskussairaalasta ja nyt täällä kotona muitakin kuin minä.

Voi tosin olla että on nukahtanut sohvalle ja ei huomaisi että minulla on hätä.

Joo, monet vanhukset on yksin. Oletteko ajatelleet, että nyt rasittaa, kun ei saa olla hetkeäkään rauhassa ja vanhana leskenä toivoisi, että joku kävisi, kun on niin tylsää.

Yleensä olen yksin, mutta nyt en. Vielä kuukausi sitten olisin saanut odottaa apua ainakin 2 päivää. Ensin oltaisiin alettu kaipailla töissä, mutta sieltäkään ei välttämättä soitettaisi heti minnekään. Jos olisi perjantai, voisi mennä vaikka seuraavaan keskiviikkoon. Aika ankeaa...

Mutta surullisia uutisia noi unohdetut ihmiset. Enpä itsekään tunne naapureista kuin muutaman. Onneksi meidän talossa on ihan oikea talonmies, joka varmasti kattelee vähän noiden vanhustenkin perään sivusilmällä.

Silloin kun naapurit kiinnittäisivät huomionsa yksin itkevään lapseen (yöllä tai aamulla). Tai viimeistään huomen illalla, kun äitini rupeaisi soittelemaan miksen tullutkaan hänen luokseen kylään koko päivänä ja tulisi katsomaan mikä mättää, kun en vastaa puhelimeen/lapsi vastaa puhelimeen.

Sitten kun lähtee matkatyöhön niin koululaiset aamulla löytäisivät.

Menis varmaan huomisaamuun.



Kuopus kyllä yleensä yöllä tulee meidän sänkyyn nukkumaan, mutta on niin pieni, ettei varmaan tajuisi mitään...

Huono tsägä täytyisi olla, jos menisi tosi kauan siihen, että joku kaipaisi. Tietysti, jos mies olisi työmatkalla tai harrastuksen parissa, eikä äitini, joka yleensä soittaa lähes päivittäin, sattuisi ihmettelemään, etten vastaa, voisi mennä muutama päiväkin.



On todella, todella surullista, ettei ihmistä kaivata vuosiin. Toisaalta olen alkanut ymmärtää, miten se on mahdollista. Lähipiirissä on eräs niin mieleltään järkkynyt henkilö, että vaatii todellista tahdonvoimaa ja sydämen syvyyttä pitää häneen yhteyttä. Saattaa pitää esim. kahden viikon mykkäkoulun KAIKILLE, jopa omalle lapselleen niin, ettei vastaa mihinkään yhteydenottoihin. Ja kun eläkeläisenä yksin kotonaan on ilman minkäänlaisia sosiaalisia aktiviteetteja tai kykyä ylläpitää vastavuoroisia ystävyyssuhteita... Niin - kyllä me pidämme huolta, mutta joku muu ei meidän asemassamme ehkä jaksaisi. :/

tuntikausia makuuhuoneessa, en usko että kukaan kuulisi.

Illalla ap:n ketjun aloitusaikaan joko heti (jos olisin tajuissani ja pystyisin huutamaan), koska mies oli alakerrassa katsomassa telkkaria ja itse olin yläkerrassa puuhailemassa. Tai jos taju olisi mennyt niin 1-2 tuntia, kun mies olisi tullut nukkumaan ellei olisi kuullut kolahdusta, kun olisin pyörtynyt tms. ja tullut katsomaan mitä tapahtui.

Kukaan ei ole tänään tulossa käymään eikä meillä käy yllätysvieraita. Lapset varmaan alkaisivat itkeä ja ehkä se hälyttäisi naapurit hätiin.

kolmelta pitäisi hakea lapsi pph:lta. Varmaan puoli neljän jälkeen soittaisi miehelleni kun ei saa minua kiinni. Eiköhän mies sitten tajuaisi tulla kotonta katsomaan.

Jos kotona kupsahtaisin vaikka lomalla niin saattaisi kyllä mennä päiväkausia ennen kuin joku alkaisi ihmimään. Muutama viikko maks, mutta sitten kyllä varmaan joku kaveri/sukulainen ihmettelisi jo liikaa.



Mutta sinkkuna siis mennään. :)