Potuttaako? Mihin perunankuorimistaitoja tarvitaan?

Siksi. Pääseehän sitä bussilla kaikkialle, mutta polkupyöräily on hyvä oppia.

Pyöräilyä ei opi kuin pyöräilemällä, mutta hienomotoriikan treenaamiseen on 1001 erilaista tapaa.

Mitenköhän niissä maissa pärjätään, joissa ei kuoriperunat kuulu lainkaan ruokakulttuuriin...

Olen ammatiltani varhaiskasvattaja. Mutta eivät ne perunat kasva kuoretta siellä maassa. Joku ne kuorii ruokaa laittaessa. Onko jokin kynnyskysymys sinulle, ap, opettaa lasta kuorimaan perunaa? Perunan kuoriminen on erilaista kuin appelsiinin kuoriminen. Peruna on ainakin ennen kuulunut suomalaiseen ruokapöytään, joten tämä harjoitus on ollut helposti saatavilla. Leipääkin saa nykyään viipaloituna pussissa, silti lapsen hyvä osata leikatakin leipää (ei tosin ihan pieni tätä opi).



2

Siis miksi sitä pitäisi oikein opetella?



Meillä oli aikanaan eräs vaihto-oppilas, joka ei Suomeen tullessaan ollut koskaan kuorinut perunoita. Ja hyvinhän se sujui heti ensikerrasta lähtien.

Opetelkoot sitten aikuisena, säästyy teiltä se opettamisen vaiva.

Meillä ei juuri kukaan tykkää keitetystä perunoista (peruna siis noissa muissa muodoissa kelpaa), joten pitääkö minun vain harjoituksen vuoksi kuorituttaa perunoita? Ja mitä varten, kun niin harvoin missään saa enää kuoriperunoita. Useat työpaikkaruokalat, sairaalat, koulut... Niissä on aina vastassa valmiiksi kuorittuja.

Meillä ei tarjoilla kuoriperunoita, mutta olettaisin, että lapset pystyisivät hommaan.

Seuraavaksi kysytään varmaan, että miksi vessanpönttö täytyy pestä kun sinne kohta kuitenkin kakataan.

Mutta voivathan lapset sinua auttaa niitä raakoja pottuja kuorimaan. Ei sen motoriikan takia, vaan siksi, että on ihan hyvä ottaa kersat tekemään jotain hyödyllistäkin.

.

Ja kun se on sellainen suoritus, että siihen kykenee ns. kylmiltäänkin.

Vai meinaatko että nuppuset oppii raakoja perunoita kuorimaan sitten joskus kun mamman helmoista uskaltavat omaan kotiin?



Pottujen kuoriminen on kyllä kansalaisen perustaito siinä missä perseen pyyhkiminenkin! Meillä 4v. kuorii itse omat pottunsa ja kuoripottuja keitetään monta kertaa viikossa. Ihan älytöntä ettei joku viitsi opettaa lapsilleen perunoiden kuorimista.



POTUTTAA!

että kuorimista pidetään perustaitona. Mutta tietenkään, jos sitä ei kotona tarvitse, ei sitä sitten tarvitse opettaa. Varmasti jokainen aikuisena osaa opettelemattakin.

Mielestäni kannattaisi kyllä tutustua kuoriperunaankin ruoanlaittomielessä, sehän on halpaa ja hyvää, äärihelppo lisuke.

Meillä syödään paljon perunaa, muusina ja kuorineen keitettynä.

Tarkoitan nyt lähinnä tällä kuorimisjutulla siis kypsiä keitinperunoita.

Outoja olette. Tunnen mummon, joka aina sunnuntailounaalla tarjoilee kuoriperunoita ja kuorii ne sitten pöydässä 15v lapsenlapsilleen. Kauhisteli kun meidän perheen 5v joutui ihan ite kuorimaan perunansa.

hallitse.

Tai sitten olette keittäneet väärää lajiketta.

Tulen sytyttämistä puukepein? Puhumaan kiinaa? Silmät sidottuina liikkumista (sokeutumisen varalta)? Pyörätuolissa liikkumista?

kulttuuriperinteeseen kuuluu " tuppipotun" kuorimisen jalo taito. Muistan kun koulussa ala-asteella oli eräs poika joka ei osannut kuoria perunoita - se oli todella kummallista ja noloa pojalle kun opettaja teki perunankuorinnansta ihan ohjelmanumeron. Silloin syötiin luokkahuoneessa eikä missään ruokasalissa.



Taitaa olla kuitenkin katoavaa kansanperinnettä, valitettavasti. Tämän paljasti meille taas av-mammat.

Meilläkin syödään aniharvoin kuorimattomia perunoita. Ylipäänsä syödään paljon muutakin kuin perunaa (tummaa pastaa, couscousia, ohraa, riisiä jne. ) ja silloin, kun syödään pottua, syödään usein muusia, perunapaistoksia, kuorellisia lohkoperunoita, kuorettomina keitettyjä perunoita.



Kyllä lapseni osaavat tarvittaessa kuoria perunansa, tai sitten syövät ne kuorineen. En kuitenkaan tajua, miksi moinen olisi jotenkin yleissivistykseen kuuluva kansalaistaito, jos nykyravinto on toista kuin 50 v. sitten.



Eli vähän sama asia kuin hiihtämisen kanssa - jota ei täällä Helvinskissä ole pariin talveen päässyt kokeilemaan kunnolla ja jatkossa vieläkin vähemmän.



Olennaista on aina hallita kulloisessakin elinympäristössä ja elinajankohdassa tarpeelliset taidot. Jos kuoripottujen kuorinta ei kuulu niihin em. tilanteissa, niin niiden kuorimisen opettelu on yhtä tyhjänpäiväinen taito kuin vaikkapa keritseminen.