Saimme kutsun tupaantuliaisiin, joihin en haluaisi mennä. Miten toimin?

Jos ei ole niin sovi joku meno sille illalle. Mutta on vähän outoa musta että sun miehen mielestä sun pitäs tulla jos et halua. Mikä siinä on ettei mies voi mennä yksin ja sanoa vaikka että sulla migreeni? TAi toisaalta pitääkö sitä selitellä? Mies menee yksin ja sanoo että sulle ei sopinut.

kaveriporukan kanssa, ei ole muutaman vuoden yrityksen jälkeen enää huvittanut lähteä heidän kanssaan minnekään. Mun paras tekosyy on aina ollut lapsi; raskaana ei huvittanut lähteä istumaan baariin katsomaan muiden juomista ja vauvaa en malta jättää yksin mummolaan :D Nyt lapsi on sen verran iso ja muillakin vauvoja, että pitäisi kehittää uusia tekosyitä...

Kai sulla voi just sillä illalla olla jotain muuta menoa, sovit vaan itseksesi jonkun toisen kanssa jotain niin miehenkään ei tarvi valehdella. Ei sinne mikään pakko ole mennä!

kun sairaanhoitajan ~vihamiehenä~ :D

Ihan vaan sillä asenteella, että saa hyvää ruokaa ;) Siis ihan pokkana vaan istumaan sinne sohvalle ja tappamaan aikaa, jos kukaan ei puhu sulle niin kaiva joku lehti laukusta ja lue sitä =)



Pois jääminen antaa kaveripiirille vaan lisää aihetta syrjimiseen: olet se leuhka akka joka ei edes juhliin tule. Tietävät heti, että tekosyyllä olet pois jäänyt.

Ja arvatkaa olenko yrittänyt olla mukana porukassa ja tehdä tuttavuutta näiden ihmisten kanssa! Olen, koko tämän kaksi vuotta! Mutta nyt en vaan enää jaksa, kun tilanne on aina vaan sama. Ei se häiritse minua, jos he ovat mieheni ystäviä mutta eivät minun, en vain jaksaisi enää istua näissä illanvietoissa.



Ehkä jätän miehen päätettäväksi mitä kertoo...



ap

yksin juhliin eikä sano sinusta mitään. Vaan jos joku kysyy sinusta sanoo jotain, sillä oli muuta menoa tms. Testi siis siitä kysyykö kukaan mitään ja missä vaiheessa iltaa.

Nyt olen jo ajan kanssa mukaan päässyt, mutta esim. yhteydenpitoa ilman miesten välitystä ei ole näihin tyyppeihin. En edes tiedä heidän puhelinnumeroita. Mutta illanistujaisissa on nykyisin ihan mukavaa vaikkei sitten kummemmin pidetä yhteyttä.



Sulle sanoisin vinkiksi, että mene vaikkei huvitakaan. Eristyt porukasta vain pahemmin jos jätät väliin ja ilmeisesti olette kuitenkin paljon tekemisissä keskenänne, joten sekään ei ole hyvä ratkaisu.

Minulla oli vähän samanlainen tilanne syksyllä. Mies sanoi että olin kipenä, niin pääsi itsekin nopeammin kotiin :)

Ristiriitaista kyllä, että ei kuitenkaan kehtaa sanoa ystävilleen totuutta tästä asiasta.



ap

Jos oletettavasti aiotte elää onnellisina elämänne loppuun asti, niin se vaatii teiltä molemmilta sopeutumista ja työskentelyä sen eteen. Myös sulta.



Oletko kertonut miehellesi että koet ulkopuolisuutta? Voisitte varmaan jutella. Ehkä tuo porukka on tosiaan hitaasti lämpiävää sorttia, ovat tunteneet toisensa iät ja ajat, mutta ole reipas ja anna itsellesi lupa olla osa sitä jengiä.

Hän on sanonutkin, että en ole väärässä. En vain omassa ystäväpiirissäni ole tottunut siihen, että on vuosien " koeaika" ennen kuin huolitaan porukkaan.



ap

mies yrittäisi avittaa. Eli juttelisit asiata miehen kanssa, vai oletko jo jutellut. Mies voisi yrittää avittaa, että sinut ottetais paremmin mukaan.

Mun miehellä on/oli aika tiivis kaveriporukka kun tutustuttiin. Mulla kesti aika monta vuotta ennen kuin pääsin piireihin, mutta nykyään mä olen oikeastaan heihin enemmän yhteyksissä (etenkin naisiin). Ydinporukka onkin nykyään 5 lapsellista pariskuntaa.



Mä oletan että siellä juhlissa on muidenkin puolisoja paikalla. Jos joku näistä on myös tuoreempi tapaus, aloita juttelemalla hänen kanssa. Todennäköisesti hänkin kokee itsensä ulkopuoliseksi. Hyvä vinkki on myös tuo parkkeerata itsensä sohvalle tai ruokapöydän viereen. Silloin pakosti muut joutuvat jollain tavalla huomioimaan.

Yrittäisin olla ystävällinen muille ja avaisin keskusteluja, kyselisin ja kuuntelisin heitä. Jos ei tule juttua ollenkaan, kuuntelisin vain ja nyökkäilisin. Sitten vaan mahd. vähän pitäisin jatkossa yhteyttä, juhlat kävisin mieheni seurassa vaan.

Molemmilla saa olla omia kavereita, mutta jos tuolla kaikkien puolisot mukana, niin miehelle voi olla hankala tilanne.

Haiskahtaa siltä, että he haluavat miehelle eri vaimon/naisen.

Jospa joku seurueesta on häneen ihastunut?!

Ei huvittaisi mennä ollenkaan...

Ovat kaikki tietyn tyyppisiä ja heillä on tietyntyyppiset vaimot. Ja mä en vaan sovi siihen porukkaan. Firman juhlat on yhtä tuskaa. Aluksi kun muutettiin tälle vieraalle paikkakunnalle eikä ollu juuri muuta sosiaalista elämää aluksi, mulla jo rupes itsetunto menemään. Että olenko oikeasti ihminen joka ei tule toimeen kenenkään kanssa. Sitten olikin kivaa kun rupesi löytymään muuta kautta ihmisiä joitten kanssa jutteleminen ei tunnu siltä kuin puristais kivestä vettä.

Kun ei niin ei, eikä se ole kenekään vika. Ollaan vaan niin eri ihmistyyppiä. En mene juhliin, jos vain voin jotenkin välttää.

halua tutustua ja joiden kanssa ei halua viettää aikaa?? Ei se ole mikään syy, että koska mies on niiden kaveri, niin pitää sit itsekin " surffautua" siihen porukkaan sisään. Ei tietenkään pidä! Eikä se tarkoita sitä, että on sit riidoissa, kyllähän sitä silti niitä yhteisiä illanviettoja joskus varmasti tulee, mutta ei niihin kaikkiin tosiaankaan ole mikään pakko osallistua. Sanot vaan miehellesi, että kertoo heille yksinkertaisesti, että olit niin väsynyt (oli niin raskas työ/opiskelu/mikäolikaan-viikko), että et jaksanut lähteä juhlimaan, olisit ollut vaan huonoa seuraa.

Heittääkö ne sellaisia tietäviä silmäyksiä toisilleen kun avaat suusi? Eikö sinua huomioida lainkaan? Jos avaat suusi niin puhuuko joku päälle?



Jos on tämmöstä niin sinuna en menisi itseäsi kiusaamaan. Tällaiset huonot ihmissuhteet vievät energiaa.



Jos menet, niin älä yritä miellyttää ketään äläkä yritä ylipäätänsä mitään. Nauti ruuasta ja juomasta. Jos kukaan ei tule sinun kanssasi juttelemaan niin tee päätös, että tämä kerta oli viimeinen siinä porukassa.