Miksi joudun olemaan tilivelvollinen siitä etten imetä?

Myönnän, kuuluin itsekin ennen siihen koulukuntaan, että jokainen äiti voi halutessaan imettää jokaista vauvaa. Kunnes sain nuorimmaiseni, erittäin voimakastahtoisen neidin, jonka kanssa imetys ei kertakaikkiaan lähtenyt käyntiin. Syitä oli useita, tytöllä oli hieman takkuinen alkutaival ja oppi sairaalassa jo pullolle. Kotiin päästyämme aloitin imetystaistelun, pakottamista rinnalle, huutoa ja taistelua. Lypsin maitoa kaksi kuukautta, yritin imetystä joka jumalan syötöllä ja aina jouduin antamaan pullosta. Joten nyt olen joutunut myöntämään, että aina se imetys ei todellakaan onnistu. Ei vaikka kuinka haluaisi imettää. Niin, ja mistään imuotteista ei ole nyt kyse, kaksi lasta olen menestyksekkäästi rinnalla ruokkinut!



Nyt vasta tiedän kuinka paljon näiden imetysfanaatikoiden sanat voivat satuttaa. Hävettää, että olen itse ollut samanlainen. Niin, tuohon alkuperäiseen kysymykseen, miksi hitossa TÄYSIMETTÄVIEN äitien pitää aina kommentoida, jos näkee pienen vauvan syövän pullosta. Ja miksi aina on kehaistava perään, että " minähän en tiedä pulloruokinnasta mitään, kun meidän lapset ovat olleet täysimetyksellä" . Nykyään vastaan, että " niin olisi tämäkin, jos minä saisin päättää" tai että " eikös pääasia ole, että lapsi saa ruokaa ja kasvaa!"



Imetys ei ole äitiyden mitta!