G: Milloin suhde on kuollut?

ei läheisyyttä, ei rakkautta, ei juuri mitään tunteita, ollaan yhdessä vain tavan vuoksi. Ei jaeta asioita enää yhdessä, toisen läsnäolo ei miellytä.

Eli meillä ei ole mitään yhteistä, ei juteltavaa, ei seksiä muusta läheisyydestä puhumattakaan. Mies puhuu minulle todella tympeään sävyyn (aivan kuin jollekin alaiselleen/kotiorjalleen). Mies ei välitä minun tarpeistani ja mielipiteistäni, hoidan lapsia kotiäitinä, mies matkustaa työnsä puolesta ympäri maailmaa. Joskus harvoin kun hänellä on vapaata töistä se on sitten hänen vapaapäivänsä, ilman omien vanhempieni apua en pääsisi koskaan minnekään yksin - viimeksi kävin jossain ilman lapsiani (kampaajalla) oli helmikuun eka lauantai.

Ei seksiä, ei läheisyyttä, nukummekin eri huoneissa. Ei mitään puhuttavaa keskenään. Jos ei olisi lapsia, olisin jo ajat sitten lähtenyt.

Mies nalkuttaa jatkuvasti ja huutaa lapsille. Alkaa heti aamusta sen lasten paskapääksi haukkumisen. Ei omaa mitään mielenkiintoa elättää perhettään. Pyykit pesen ja siivoan sekä opiskelen ja käyn töissä. Jatkuvasti rintojen puristelua ja pihtariksi kutsumista kun ei kertakaikkiaan huvita seksi yhtään. Riidellään yhä useammin, kun joskus ei riidelty yhtään. Sekin johtui varmaan vaan siitä, että alistuin elämään ja siihen, että muiden halut tulee ennen minua. Nyt kun enää en ole sellainen niin olen kamala ämmä.