Anoppi " järkkää" asioitamme..
Pakko jonnekkin purkaa aatoksiaan...
eli mitä mieltä olette anopista, joka jo synnytyslaitoksella, kun olin vauvan kanssa, oli huolissaan, ettei nyt vaan laiteta meidän lapselle mitään erikoista nimeä! Vaan joku ihan tavallinen nimi!
Ja sitten vielä toinen juttu, että hän antoi meille jo " ohjeita" , että kuka meidän tulisi pyytää kummiksi!!! Siis voi ärsyttää! Me ollaan aateltu miehen kanssa, että se on meidän asia mitä tehdään ja mikä nimi annetaan. Mutta eikö tuo ole jo aikamoista järkkäilyä, kumminkin tässä ollaan jo ihan aikuisia ihmisiä ja vanhempia sekä päätetään oman lapsen asioista!?? Grrr...
Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten olette vastanneet anopille?
Kommentit (14)
sinä ja miehesi päätätte. Stoppi tollaselle, pahenee vaan ajan myötä
ei muuten, se puuttumista toisten asioihin. Sinä teet asiat omalla tavallasi
Jos sen hintana on välien katkeaminen (väliaikaisesti) se on sen arvoista. tiedän mistä puhun!
Tosin kannattaa nätisti sanoa, meillä se ei vaan tehonnut
Anoppi tuli kk päästä kyyneleet silmissä anteeksi pyytämään
En viitsis millään alkaa riiteleen anopin kanssa. Mutta onhan se vähän hölmöä tulla sanomaan, että kuka täytyy meidän valita kummiksi.
Mutta miten voisi kauniisti sanoa; tyyliinkö: että me päätetään itse kuka valitaan ja mitä tehdään(??)
heti selväksi anopille, että kyseellä on teidän lapsi ja teidän elämä. kysytään jos tulee kysyttävää. Anopit vain täytyy laittaa kuriin vaikka välien katkeamisen uhalla. Kukaan ei jaksa olla anopin " holhouksen" alainen ja jos päästä anopin pikkurilliin kiinni ja arvaapa mitä hän on seuraavaksi vaikka!
että kummiasia on vielä auki, mutta mietittiin mattia ja minnaa yms.
tosiaan ette ota kuuleviin krviinne lainkaan...;) MUTTA asioista tulee ikäviä jos alkaa huudella pitkin kyliä että on TE olette kertoneet että Ristosta ja Annelista tulee KUMMIT! Vaikka tosiaan olisitte päättääneet valita toiset ihmiset kummeiksi. Sitten nämä Risto&Anneli ovat pettynitä kun ei kummikutsua tulekkaan---
ei hän rupee riiteleen, kun haluu kuitenkin poikaansa ja muakin nähdä. ihan hyvin on menny.
tyttärensä sai pojan ja anoppi olis halunnu hälle tietyn nimen. no tytär ja tämän kihlattu olivat asiasta eri mieltä. jotta anoppini manipulointiyritys nimen suhteen lakkasi, he rupesivat kutsumaan vauvaansa haluamallaan nimellä jo ennen ristiäisiä. anoppi meinaan yritti ruveta kutsumaan vauvaa sillä nimellä minkä hän olisi antanut.
äidit on äitejä ja kun lapsenlapsia ilmaantuu, he menevät jotenkin sekaisin. :)
Kyllä normaali ihminen jossain vaiheessa tajuaa, että pärjäätte, ja jos ei tajua, ei tajua riitelynkään jälkeen.
lapseni nimeen ei puuttunu mutta kummiksi ei olisi halunnut yhtä serkkuani. Olisi kuulemma pitänyt valita eräs toinen serkkuni, johon en ole monestikaan vuodessa yhteydessä. Naimisiin mennessämme yritti saada minua valitsemaan erään ihmisen kaasokseni, eikä meinannut millään ymmärtää ettei kaasoja eikä bestmaneja ole.
Elämä ja äitit on! =)
määrää (siis sanoo nämä käskymuodolla) mihin pitää muuttaa, milloin palata töihin, miten lastenhoito järjestää, mitä jättää ostamatta jne jne.
Nykyään vain kuuntelen mykkänä enkä varsinkaan tottele häntä. Nuorempana olin nössö, annoin hänen saada tahtonsa läpi jopa hääkakun koristeen suhteen...
Kuulostaa ihan Luotolan Ninalta ;D
Enpä ole kyseinen tyyppi =D Ehkä näitä ongelmia on siis muillakin.
Kiitos vastauksista! Ainakin nyt tiedän, etten varsinkaan tee niin kuin anoppi sanoo. " Kiva" oli toisaalta huomata, etten ole ainoa jolla on samanlaisia sukulaisia ja ongelmia. Onneksi mun oma äiti ei puutu mihkään meidän asioihin, vaan luottaa meidän omiin ratkaisuihin ja on niihin tyytyväinen. :)
Kiitos vastauksista ja toki luen niitä edelleen mielellään..
tai sitten sanoa että no meidän pitää miehen kanssa miettiä sitä kummiasiaa vielä tai että ei olla päätetty, katsotaan nyt, tai että ei me varmaan niitä pyydetä...
Hermostua ei kannata.
saahan se kuvitella järkkäävänsä mutta itsepähän tiedätte mitä teette.
Onhan se anoppikin nyt kovin täpinöissään tulokkaasta, joten annatte sen vaan rauhassa höyrytä.