Onko se jotenkin paha asia, jos aiti ei ole enaa yhta kiinnostunut ulkonaostaan kuin ennen lapsia ja omistautuu lapsilleen muutenkin?
Itse olin ennen lapsia urasuuntautunut ja ulkonäkö oli mulle melkoisen tärkeä. Nyt kun on kaksi pientä lasta, niin olin 3 vuotta ensin kotona (en olisi voinut ennen lapsia kuvitellakaan sitä) ja muutenkin työ- ja urahaaveet toistaiseksi kadonneet, samoin ulkonäköni ei ole kovinkaan tärkeä, esim. meikkaan paljon vähemmän kuin ennen. Onko se jotenkin väärin, että mielenkiinto siirtyy muihin asioihin kuin itseen? Ajattelin vaan, kun jatkuvasti toitotetaan, miten äitien pitäis nähdä vaivaa ulkonäköänsä varten ja jatkaa omaa itsenäistä elämää.
Kommentit (7)
kuitenkin jaksaa välittää henkilökohtaisesta hygieniastaan ja siitä että vaatteet ovat suht koht puhtaita. Sellaista perus huoltoa, Turhaan puunaamiseen ei lasten kanssa jää usein aikaa.
lähdin vasta töihin palattuani taas kampaamoon ja kosmetologille...
Ihan älyttömiä muutenkin nämä nykyajan ulkonäkövaatimukset!
No mun mielestä on outoa jos itsensä tyystin unohtaa, mutta sitä et varmaan tarkoittanutkaan. Mä kyllä meikkaan ja olen aika lailla kiinnostunutkin muodista, vaikka olen kotiäitinä.
Kai voi omistautua lapsille vaikka huomioi myös itseään.
Tottakai arvot muuttuu lasten myötä ja mielenkiinnon kohteet vaihtuvat ja jotkut asiat muuttuvat toisarvoiseksi ja niin se kuuluukin olla.
Kyllä minäkin töihin meikkasin/meikkaan joka päivä ja kotona ollessa taas en, sillä ei ole kiva ottaa vauvaa posken lähelle jos siinä kauhea meikkikerros, saatikka haisten hajuvedelle, terveellisempää on haista hielle :) Toki sitä välillä ripsaria laittaa ja jos ulos kaupungille lähdin niin meikkasin enemmän.
MIelestäni on rumaa kun äiti on 4 lapsen kanssa kotona ja hänellä on hirveä maski päällä, se on jotenkin epäluonnollista. Itse kyllä piristyn kun laitan ripsaria yms.
jos mies ei yhtäkkiä välittäisi pätkääkään ulkonäöstään. Kyllä sitä ehtii peilin edessä kääntymään, vaikka on lapsiakin...
aiemmin tärkeään, niin olisin huolissani, oletko masentunut.
Mutta jos pikkuhiljaa arvot muuttuvat, se on sitä normaalia aikuistumista ja keski-ikäistymistä.