Kohta 4 v raivoaa yötäpäivää. APUA!

Jos jollain olisi kokemusta moisesta ja vinkkejä miten rauhoittaa tilanne.

Meidän 3,5-vuotias on nyt vartin raivonnu sitä kun auringonpaiste häiritsee...

meidän lähes 4v. tyttö saa useampia raivareita päivän mittaan. Ihan mitättömistä asioista. Ärsyttää myös typykän tapa itkeä vollottaa suureen ääneen jokaikistä vastoinkäymistä (jos vaikka vetoketju ei mene heti kiinni tai jää jumiin tms.). Olen yrittänyt myös olla kärsivällinen. Ja sitten kun yölläkin viskotaan raivon vallassa unileluja ja huudellaan ihan älyttömyyksiä niin huumori alkaa olla jo aika vähissä...

juodaanko teillä mahdollisesti sitä?

Onko perusasiat kunnossa? Onko teillä säännöllinen päivärytmi? Lapsi tietää mitä tapahtuu, ei siis tule yllätyksenä, että nyt lähdetään ulos tai hampaanpesulle?

Onko selvillä kuka on se aikuinen, joka viimekädessä määrää ja myös valvoo, että asiat viedään loppuun asti?

Ethän anna lapselle periksi? Eihän lapsi saa ristiriitaisia viestejä, esim. isä kasvattaa eri tavalla?



Saako lapsi tarpeeksi unta, lepoa ja ruokaa? Ei liikaa tv:tä tai tietokonetta? Tarpeeksi liikuntaa päivittäin? Kunnon liikkumista siis?

Saako lapsi huomiota ja varsinkin kahdenkeskeistä tarpeeksi?



Mieti onko teillä kaikki nämä asiat kunnossa, vai voisiko jotain vähän parantaa.

Jotkut lapset ovat temperamentikkaita ja uhmakkaita, vaikka kaikki olisi kunnossa. Ole silloin rauhallinen ja määrätietoinen ja mieti etukäteen esim. rankaisukeinot, jos lapsi ilkeilee. Siis laitatko vaikka jäähypenkille ja toimi aina samalla tavalla.

Lapselle voi ottaa tarrakalenterin käyttöön. Päivän voi jakaa osa-alueisiin ja joka jutun jäljkeen arvioidaan yhdessä lapsen kanssa miten sujui. Esim. vaikka pukeminen ja ulkoilu. Kuinka sujui lapsen ja äidin mielestä, ansaitseeko lapsi tarran vai väärinpäin-naaman.

Tämä tarrajuttu on sellainen, että en minä ainakaan jaksa sellaista ottaa käyttöön, jos tilanne on kuitenkin aika hyvä, mutta jos lapsi ihan oikeasti kiukuttelee aina ja koko perhettä häiritsevästi, niin kaikkeahan voi kokeilla. Lapset yleensä haluavat kerätä niitä hyvoä merkkejä ja oppivat näin arvioimaan omaa käytöstään. Uhkaavassa konfliktitilanteissa voi aina varoittaa, että kohta tulee väärinpäinnaama kalenteriin.



Jos kokeilet jotain, muista seisioa sen tavan takana, se on kaikkein pahinta, että vaihdat metodeja päivän parin sisällä, esim. rankaisu-keinojen suhteen.

Yritä ajatella positiivisesti, että lapsi tarvitsee ne uhmat kasvaakseen ja kehittyäkseen ja sinä olet hänelle turvallinen aikuinen, koska hän uskaltaa näyttää negatiiviset tunteensakin.

Kaakaota tai muita makeita ei lapsen ruokavalioon juurikaan kuulu.



Perusasiat ovat kunnossa, uni- ja ruokarytmeineen. Ja muutenkin arkemme on hyvin ennakoitavaa. Lepoa, ruokaa on tarpeeksi (paitsi nyt yöunta kun menee tunteja tuossa härdellissä). Ulkoilua ja leikkiä on, tv:tä rajoitetusti. Huomiota yritän antaa etenkin kun toimii " hyvin" . Ja kiitän myös jos asiat ovat menneet hyvin eli positiivista palautetta saa kun ansaitsee (ja jos on ollut ihan kauhea päivä niin yritän aina keksiä jonkun kannustavan esimerkin missä lapsi on toiminut hienosti). Emme ole lepsuilleet, eli ts. aikuinen on se joka meillä päättää (emme siis anna edes nyt raivohuippuna periksi). Mieheni ja minä olemme samoilla linjoilla kasvatuksessa. Hyviä kysymyksiä ja täytyy sanoa, että en löydä niistä " syytä" raivoamiseen.



Ainut minkä keksin huonoa on se, ettei hermoni pidä. Nyt tosin puhuttiin juuri miehen kanssa, että hengitetään vielä syvempään kun raivoaminen alkaa.



Olin muuten erittäin ilmoinen kuullessani (sori :) että jossain muussakin perheessä harrastetaan yöraivareita, kukaan tuttava ei ainakaan tunnustanut ja mietin jo että ollaanko me ainoita!

Olin tuota joskus aiemmin miettinyt mutta lapsi oli silloin vielä aika pieni. Nyt voisi toimia!!! Saisikohan sellaista (tai tarkoituskeen sopivaa) ostaa tai tilata jostain valmiina? Olen niin tumpelo askartelija ;)

Ja täälläkin raivotaan ja kiukutellaan koko ajan. Onneksi on muitakin, en siis ole ainut.



Tsemppiä