Lue keskustelun säännöt.
Nyt nelikymppisenä aloitan oman elämän. Hankin eron ja en anna muiden mua määräillä
19.02.2008 |
vihdoinkin tunnen olevani vapaa muiden ihmisten aiheuttamista taakoista.
Haen nyt eroa ja yritän saada miehen pois talosta. Olen jo laskenut et on varaa ylläpitää asunto.
Nuorena olin vanhempieni alkoholisoitumisen kautta sijais-uhri. Taakka oli aikamoinen kun oli huoli nuoresta veljestäni. En oikein voinut elää tavallista nuoren elämää. Pääsin kuitenkin hyvään ammattiin. Tapasin mieheni heti kun valmistuin ja hän oli aika määräilevä, mutta se ei mua silloin paljon vaivannut. Oli niin paljon hyviä aikoja. Sain hänen kautta hyvän ystäväpiirin jne
Aika raukkamaista ajatella et tähän meni näin kauan. Mut en kadu yhtään. Onhan mulla nyt 2 ihanaa lasta joista aina haaveilin.
Kommentit (5)
ajattelen lähteväni ja aloittavan itsekkään omanelämän :) Äiti on se joka saa niskaansa kaikkien pahatolot ja kiukuttelut mutta myös ne lämpöisimmät halaukset. Sata kertaa päivässä kuulen olevani maailman tyhmin äiti mutta nuo unohtuu kun kerran sanotaan, olet maailman paras äiti, rakastan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Hänelle riittää, että mies ei ole alkoholisti.
Vertasin miestä siihen sikaan minkä kanssa äiti oli naimisiin mennyt. Ja koskaan ei rohjennut siitä avioliitosta pois lähteä. Nykyään on vielä katkera omalle äidilleen sitä et ei saanut kunnon ammattia jne jne jne, mutta ei koskaan ole ollut katkera miehelleen hänen aiheuttamasta harmista.
Minä en halua odottaa sitä et lapset ovat aikuisia ja sit lähteä. Miksi tuhlata 10 vuotta huonossa liitossa odottaen lasten kasvavan?
Mutta niin se silloin nuoruudessani meni. Mies oli niiin ihqu. Ei juonut, ei kiroillut, hänellä oli korkeat moraalitkin, ihana ystäväpiiri ja pidin niiin hänen sukulaisistaankin.
Mut ei se enää riitä.
Ei vaan tulla toimeen.
Näin on hyvä. Mua nyt haukutaan itsekkääksi
-- ap
tyytyväinen elämään pojan kans kaksin. Enkä todellakaan kaipaa miestä!
Vuosi sitten erosin ja tapasin saman tien uuden ihanan miehen.
Mutta olen sen verran viisastunut, että pidän oman elämän lasten kanssa ja en huoli ketään tähän samaan asuntoon.
Päivääkään en vaihtaisi pois ja tyhmä vielä mietin eroa monta vuotta...
Tai siis kaverini on alle nelikymppinen, mutta täsmälleen samanlainen perhehistoria kuten sinulla.
Hän myös elää kiukuttelevan, dominoivan miiehen kanssa, mutta eipä ole tytölle vielä valjennut, että häntä hyväksikäytetään niin monella tasolla. Hänelle riittää, että mies ei ole alkoholisti.