Viiltely teini-iässä

Hakekaa apua perheneuvolasta, psykologilta. Jollei lapsi suostu vielä hakemaan apua, hae itse. TÄRKEÄÄ, että teet nyt asialle jotain!

soitti sitten minulle takaisin. lapsi lähti tänään isälleen, eilen hänen kanssaan isoin riita mitä ikinä. koitti jopa minuun käydä käsiksi ja ilmoitti, ettei ole kotona kun töistä tulen. Isänsä tuo hänet huomenillalla takaisin, miten suhtautua lapseen? En haluaisi kauheesti painostaa puhumaan, kuraattori sanoi, että on jo iso askel nuorelta, kun tuli jutteleman, heillä koulussa on se käytäntö, että kuraattori kertoo opettajalle, että haluaisi tavata lapsen, mutta lapsi tulee, jos haluaa. uh! ajatukset ovat ihan sekaisin.. ap

että viiltely on aina nuoren hätähuuto. Kannaattaa siis keskustella

viiltelee. Itse viiltelin nuorena ja paljon. Nyt kaduttaa todella paljon. Mutta silloin se oli ainut keino, millä hetkeksi unohdin sen tuskan mitä sisälläni koin. Ja ainut mitä olisin kaivannut, oli selvä vanhempi, jolla olisi ollut aikaa minulle. Kaipasin vanhemman kanssa yhteistä aikaa, vaikka korttipeliä tai rauhallista keskustelua. En tiedä, millaista teidän elämä on. En tiedä, otatko esim. viikonloppuisin alkoholia (edes sitä yhtä annosta), en tiedä, kuljetko baareissa tai oletko kiireinen töiden takia, mutta muuta neuvoa en osaa antaa kuin, että ole läsnä, juttele, naura lapsesi jutuille, kerro hänelle omista asioistasi kuin tytöt tekevät keskenään. Ole hänelle yhtäaikaa kaveri ja äiti (jälkimmäistä paljon enemmän). Kysy häneltä neuvoa sellaisissa asioissa, mihin tiedät hänellä olevan vastauksen ja sitten teet niin. Esim. minkä värinen paita sinulle sopisi? Tai millaista ruokaa voisitte yhdessä kokeilla tehdä? Anna tytön päättää pienistä asioista ja ole iloinen kun hän ehdottaa jotain uutta. Ne on ne pienet asiat mitkä auttavat.

Iso ja valtava kiitos! ap

muistan jossain teinivaiheessa viillelleeni itseäni... emmä tiedä jotenkin kun oli paha olo niin fyysinen kipu hävisi täysin tai siis kun tunsi fyysistä kipua, mikä ei ollut kipua niin kaikki se henkinen rävellys unoihtui. Vaikea selittää ja varmaan vielä vaikeampi ymmärtää :)



Itse lopetin ilman mitään ihmekeskusteluja... oli vain sellaista kokeilua ja pääsin siitä irti. Tsemppiä teille ja toivottavasti on vain väliaikainen tapaus ja menee ohi!

Voimia tulevan ylämäen kiipeämiseen. Vaikka se mäki liukas onkin, löytyy sieltä niitä pienen pieniä kiviä, jotka estää liukumasta alaspäin. Asettakaa jalkanne niihin, niin kauan, kunnes saatte vedettyä itsenne ylämäen päälle. Ja jos joltakulta voimat loppuvat kesken matkan, laskeudu hänen tasolleen ja laita se pienen pieni kivi hänen jalkansa alle.



Kyllä se siitä vielä paremmaksi muuttuu =)

7

Nuorille löytyy erilaisia kriisipisteitä yms. Olisi hyvä, että tyttäresi pääsisi keskustelemaan asioista rauhassa ammatti-ihmisen kanssa. On eri asia puhua omalle äidille, todennäköisesti tytön ongelmilla on jotain tekemistä myös sinun tai lapsen isän kanssa (ja tämä ei ollut syytös, vaan ihan puhdas toteamus). Olet hieno äiti kun tartut asiaan ja haet apua lapsellesi. Omat vanhempani eivät halunneet auttaa sisaruksiani vastaavassa tilanteessa. On oikein tarttua asiaan, osoitat sillä rakkauttasi lasta kohtaan. Ole kiinnostunut nuoresi asioista, tue häntä paranemisprosessissa. Jos tämä asia hoidetaan nyt kunnolla, voi tyttäresi välttyä pahoilta ongelmilta myöhemmässä elämässään.



Voimia sinulle ja tyttärellesi, joudut varmasti itsekin kohtaamaan kipeitä asioita tässä prosessissa! Ole läsnäoleva aikuinen, ja KUUNTELE lasta.

ja viiltelin itseäni helpottakseni tuskaani, tehdäkseni tuskastani jotenkin konkreettisemman. Tyttäresi on sinulle vihainen, koska kokee sinun loukanneen yksityisyyttään ja sinun astuneen hänen yksityisten suojarajojen yli. On kuitenkin ihan aiheellista, että puutut asiaan ja olisi hyvä, jos tyttäresi pääsisi terapiaan.



Onko tyttäresi ollut ahdistunut tai alakuloinen tms. viimeaikoina?