Aargh, lääkäri ei myönnä lapsen ylivilkkautta

Käytä kaikki madolliset keinot, jotta lapsi saa tarvitsemansa avun! Se on sinun tärkein tehtäväsi. Terveisin saman rumban läpikäynyt

Onko lapsesi saatava diagnoosi siitä syystä, että hän saisi apua? Tai ett te saisitte apua? Miten elämänne sillä paperilla muuttuu?

Kun ei edes tutustu lapseen tai tutki asiaa. Ilmoittaa vain että lapsi vain vaikuttaa vilkkaalta....

Sivuttaa sen ohimennen. Tuskin ne neuvolastakaan huvin vuoksi sinne lähettivät.

Me asumme kuitenkin pienellä paikkakunnalla ja sama th on ollut tytöllä aina ja hän oikeasti tuntee tyttöämme.



2 sinunko lapsesi on todettu ihan virallisesti ylivilkkaaksi? Miten asia eteni? Millainen lapsesi on ?



Entäs kolmosen lapsi?





t: ap

Esim. toimintaterapiaan on melkoisen vaikea päästä, jos ainut " näyttö" on se, että itse epäilee lapsen olevan ylivilkas. Ja mitä aikaisemmin lapsi saa apua ongelmaansa, sitä paremmin hän pärjää mm. koulussa. <saa mahdolliset tukitoimet heti kouluun mennessä (pieni luokka, avustaja yms.) ei leimaudu tyhmäksi tai häiriköksi, ei menetä itsetuntoaan tuntiessaan olevansa huonompi kuin muut yms. Arjessa vanhempien kanssa se nyt on ihan sama onko jotain paperia vai ei, joudut kuitenkin elämään ja keksimään keinot pärjätä lapsen kanssa mutta tukitoimien saamista helpottaa kummasti.

Puhelias paikoillaan istuva lapsi ei ole ylivilkas.

Poikani on jo kolmannella luokalla, monimuotoluokassa. Olemme juosseet kaikki mahdolliset tutkimukset, psykologi, neurologi, neuropsykologi, foniatri muuan muassa. Diagnoosi saatiin kun poika oli noin 5 vuotias. Käynyt 4 vuotta toimintaterapiassa, jaksottain puheterapiassa nyt saa apua lukivaikeuksiinsa.

sen ikäisellähän ei edes vielä tutkita asiaa, mutta on jo ihan pienestä alkaen ollut ensin tempperamenttinen/vaativa vauva ja 9kk kun oppi kävelemään ei neitoa ole mikään pysäyttänyt, on jatkuvasti liikkeellä, ei pysty rauhoittumaan istumaan, ei jaksa keskittyä mihinkään esim meillä lapselle ei voi lukea koska se ei kertakaikkiaan onnistu, uhmaraivarit alkoivat jo vähän yli yksivuotiaana ja aina vaan pahenee entisestään, hakee melkein kaiken huomion negatiivisella tavalla vaikka aina on positiivisesta kehuttu (enkä huuda jne jne mikä voisi lisätä neg. huomion hakua), jätän yleensä huomiotta silloin.

Kaiken tekeminen on vaikeaa koska ei pysty keskittymään ja tuskastuu heti ja hermostuu. (en toki vaadi että tuon ikäisen tarvisi keskittyä johonkin kauan mutta kyse meillä siis muutamista sekunteista eli noin 10-20 sek jaksaa)

Meillä puhutaan vaan muutamia sanoja

Tämä nyt siis vaan muutama esimerkki meidän lapsesta

ja meidän lapsihan oli hetken päiväkodissa alle vuoden ikäisenä, jossa jo päiväkodin työntekijät mulle koko ajan jaksoivat mainita siitä, että heillä ei ikinä ole ollut noin vilkasta pientä lasta hoidossa ja että miten ihmeessä minä oikein jaksan???

Valitetttavasti meidän poika onnistu tekemään kaiken tuon siinä 5 minuutin vastaanottoaikana ja eipä lääkäri ( neurologi ) pytynyt häntäkään tutkimaan :( Lähete helsinkiin lastenlinnaan kyllä napsahti.

Diagnoosi meillä oli sitten" impusliivisuus ei niinkään ylivilkkaus " Toimintaterapiaan osottettiin puoli vuotta

Minkä ikäisestä lapsesta ap on kyse ?

Ja kun asiaan on jo alettu kiinnittämään huomiota neuvolassa.



Ollut vatsasta asti samanlainen. Heitteli vielä rv 37 voltteja vatsassani päivittäin.



7kk käveli tukiapitkin ja kiipeili.



Nyt tosiaan 3vuotias. Ei osaa keskittyä mihinkään, ei piirrä, ei lueta satuja. Kun ei yksinkertaisesti osaa olla paikallaan tarpeeksi kauan.

Tuolloin lääkärin vastaanotolla istuin kyllä penkillä. Mutta pyöri siinä ympyrää, tutki pöydällä olevia tavaroita, lääkärin tutkimusvälineitä yms.



Neuvolassa näihin 3vuotiaan testeihin ei kyennyt keskittymään yhtään.



Herää öisin leikkimään. Ei ole tytöllä mitään hätää, ei herätä meitä vanhempiaan. Kunhan leikkii ja touhuaa.



yms yms.



Kokoajan liikenteessä ja touhuaa. Tai enemmänkin riehuu.





t: ap

minä kirjoitin tuon että meillä varmaan sama edessä ja samoin 9 vastauksen ja 11.



Uskon kaiken tämän johtuvan synnytyksestä jossa kaikki mahdollinen mikä voi vaan mennä pieleen meni pieleen ja lapsen happivajeesta sekä sydänäänten romahtamisista pitkän pitkän synnytyksen aikana huolimatta ei sektiopäätöstä tehty kuin vasta aivan viime hädässä. Hapetuksen taso napavirtauksissa? juuri ja juuri sen yläpuolella ettei luokitella onko asfyksia? en muista noita termejä...

En tiedä onko sillä mitään merkitystä mutta meidän tyttö syntyi rv 37+ ja painoi vain rielut 2kg eli oli periaatteessa keskonen.

Että sen puolesta olisi jotain voinutkin tulla.



t: ap

Ei lapsen tarvitse olla ADHD, vaikka vilkas ja ehtiväinen onkin. Työkseni hoidan näitä ikiliikkujia ja he eivät kyllä istu HETKEÄKÄÄN paikallaan! Toinen ADHD:n muoto on taas hidas päiväuneksija.... He jäävät helpommin diagnisoimatta.



t. elto

Kakkonen ja kasi siis mun kirjoituksia. Meilläkin oli pojalla hapenpuutetta synnytyksessä, syntyi ihan täysiaikaisena mutta jäi jumiin ja ehti kärsiä hapenpuutteesta jonkin aikaa. Oli " vaativa" vauva, ei viihtynyt lattialla ei sylissä, paitsi jos kantaja käveli koko ajan. Oppi kävelemään vajaa kymmenkuisena ja siitä lähtien juoksi joka paikkaan. Kiipeili korkealle kallioille yms. Nukkui ja söi aina huonosti, heräsi pahimmillaan vartin välein kiljumaan öisin. Noin 3-vuotiaana nousi kahdelta yöllä rakentelemaan torneja yms. Pitäkää puolenne ja VAATIKAA tutkimuksia! Te tunnette lapsenne parhaiten ja on lapsen etu saada apua jos/kun sitä tarvitaan. Ja jos epäily on turhaa, eipä niistä tutkimuksista mitään haittaakaan ole.

Vaikka sillointällöin heräilee leikkimään niin saa kyllä silti unta riittäväsi.



On kotihoidossa ja pystyy nukkumaan siis aamulla sitten pitkään.





Ja vaikka tytössä ei mitään vikaa sitten loppujenlopuksi olisikaan. Mikä olisi tietenkin vain hyvä juttu. Voihan hän olla vain keskivertoa vilkkaampi ilman sitä varsinaista ylivilkkautta.



Niin olisi silti kiva jos lääkäri olisi vaivaitunut selvittämään asiaa. Kun kerran neuvolassakin ovat asian huomanneet eikä ole pelkästään oma tuntemukseni.



t: ap

lopetti ne ehkä noin yksivuotiaana. Yöunet nukkuu kyllä, mutta heräilee usein yöllä ja on todella itkuinen herätessään jopa hysteerinen, vaikka kotona meillä on kaikki hyvin ettei pitäisi mistään sellaisestakaan yöheräilyt/kauhuitkut johtua.



Mä olen ja kovasti miettinyt tuota, että onko parempi saada diagnoosi vai olla ilman diagnoosia. Kuinka paljon se sitten leimaa lasta tulevaisuudessa, mutta mietin myös paljon sitä että miten tulee sujumaan koulu kun keskittymistä ei ole laisinkaan tai paikoillaan pysymistä.



3

ADHD on tarkkaavaisuushäiriö, johon kuuluun ylivilkkautta ( H= hyperaktiivisuus) Tarkkaavuudenhäiriö ilman ylivilkkautta, tämä uneksijatyyppi on ADD ( siis ei sitä H kirjainta)



-elo-

Mietin samaa aikoinani, eli leimautuuko lapsi diagnoosin takia mutta loppujen lopuksi olen hyvin tyytyväinen että aikoinani jaksoin tapella muutaman lääkärin kanssa ja hakea " toisenkin mielipiteen" jos minua ei uskottu. Diagnoosi vaikutti siihen, että poikani pääsi erityisluokalle, hyötyy pienestä ryhmästä, opella ja avustajalla on enemmän aikaa auttaa yms. En uskalla edes ajatella miten koulu sujuisi normaalin kokoisessa luokassa kun keskittymisvaikeuksia on tietysti tässä pienessäkin =)

Jos lapsi ei ole päiväkodissa, niin käyttekö missään kerhossa tms? Pystyykö lapsi toimimaan ryhmässä? Periaatteessa diagnoosia ei alle 5-vuotiaalle tehdä.

Ylivilkkauttakin on eri asteisena tai voi olla pelkkää tarkkaavaisuushäiriötä tai sitten näiden yhdistelmää.

Vierailija:

Ja vaikka tytössä ei mitään vikaa sitten loppujenlopuksi olisikaan. Mikä olisi tietenkin vain hyvä juttu. Voihan hän olla vain keskivertoa vilkkaampi ilman sitä varsinaista ylivilkkautta.

Niin olisi silti kiva jos lääkäri olisi vaivaitunut selvittämään asiaa. Kun kerran neuvolassakin ovat asian huomanneet eikä ole pelkästään oma tuntemukseni.

Mutta etsin tämän ketjun huomenna....



Muskarissa lapsi käy. Siellä pystyy kyllä toimimaan. Mutta on pieni ryhmä missä on on kokoajan touhua. Eli ei joudu istumaan paikallaan vaan saa vapaasti tanssi, juosta yms



Kerhossa missä käydään ei keskity leikkeihin vaan touhuaa montaa asiaa kerralla.



Nyt on pakko mennä.



t: ap