Aargh, lääkäri ei myönnä lapsen ylivilkkautta

niin olen tuo 3,9,11 jne pienen lapsen äiti



Kuulostaako tuo sinusta normaalilta? Meillä tämän kaiken lisäksi lapsi ei ole koskaan vierastanut muita ihmisiä, " hyökkäilee" muiden lapsien luokse hyvää kyllä tarkoittaen halaamaan ja paijaamaan, pussaa poskelle./retuuttaa jne. siihen on aina puututtava heti. Oli siis hetken päiväkodissa ja on ollut siellä ns vaikea lapsi hoitajille, nyt kotona mun ja vauvan kanssa enkä edes uskalla lasta mihinkään viedä kun on koko ajan liikkeessä ja hyökkää ja jahtaa muita lapsiakin.



Tämä kaiken muun lisänä :o(

Meillä jätettiin myös päiväunet aikaisin pois. Ei ole ikinä vierastanut.



Parhaat kaverit ovat n. vuotta vanhempia poikia. Sillä ne pysyvät meidän tytön tahdissa ja pärjäävät leikeissä.



Mutta nyt. Hyvää yötä





t: ap

Vierailija:

niin olen tuo 3,9,11 jne pienen lapsen äiti

Kuulostaako tuo sinusta normaalilta? Meillä tämän kaiken lisäksi lapsi ei ole koskaan vierastanut muita ihmisiä, " hyökkäilee" muiden lapsien luokse hyvää kyllä tarkoittaen halaamaan ja paijaamaan, pussaa poskelle./retuuttaa jne. siihen on aina puututtava heti. Oli siis hetken päiväkodissa ja on ollut siellä ns vaikea lapsi hoitajille, nyt kotona mun ja vauvan kanssa enkä edes uskalla lasta mihinkään viedä kun on koko ajan liikkeessä ja hyökkää ja jahtaa muita lapsiakin.

Tämä kaiken muun lisänä :o(

Mutta äitinikin, jolla on neljä lasta, ihmetteli, miten jaksan pojan (ja vauvan) kanssa kotona. Poika nyt hieman yli 2v.

koska tämän asian kanssa olen tosi yksin ja aina vaan kummastelen meidän lapsen käytöstä ja ajattelen vaan että kyllähän tässä vaan on jaksettava tätä arkea pyörittää ja meillä on myös vauva (2kk) ja jotenkin sitä aina selviää päivästä toiseen, mutta siskolleni tilitin tuossa yksi päivä sitä että olen niin " kateellinen" äideille jotka on superäitejä jaksaa ja kerkeää vaikka mitä, mulla kun päivät menee selviämiseen tästä kaikesta. Mun sisko tokaisi mulle siihen että oletko koskaan ajatellut että niiden muiden lapset tuskin ovat samanlaisia kun sinun lapsi...



3

kärsivät oppimisvaikeuksista yms. Alle 1500 g painavilla on todennäköisesti ongelmia.



Luin netistä joiltain sivuilta aiheesta eilen ja tänään huomasin tämän keskustelun.



Tuttavaperheen poika on kärsinyt happivajeesta vauvana ja hänellä on kehitys tullut viiveellä, motorisesti on lahjakas mutta akateemiset taidot heikot, dysfasia, lukivaikeus, hahmotusongelmia, laajoja neurologisia ongelmia.



Opiskelee pienluokassa. On saanut paljon neuropsykologista kuntoutusta. On todettu että tuleva ammatti pitää löytyä suorittavasta työstä ja lukiohaaveet voi suosiolla unohtaa. Heikkolahjainen.



Lapsi ei ole häirikkö pikemminkin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä.



Vaatikaa ponnekkaasti tutkimuksia, lähete erikoissairaanhoitoon. Jos ette saa lähetettä kunnalliseen niin menkää yksityislääkärille, mieluusti neurologille ja jos hän havaitsee ongelmaa pystyy ohjaamaan lähetteellä julkiseen erikoissairaanhoitoon.



Kertomassani tapauksessa lapsi on saanut puheterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta useissa jaksoissa - vanhemmat ovat taistelleet saadakseen apua. Äiti itse huomasi lapsen ongelmat koska heillä oli jo muita lapsia johon pystyi vertamaan ja oli aloitteellinen puhumaan neuvolassa ettei kaikki ole kunnossa.



Tukitoimista on ollut suuri hyöty, kehitys on näiden ansiosta tehnyt harppauksia eteenpäin.

vaan sitä että ei saa kunnon tutkimuksia vaikka aihetta olisi.



Omalla pojallani on dysfasia ja lievä keskittymishäiriö, ylivilkas hän ei kuitenkaan ole.



Diagnoosin myötä poikani on saanut mm.

- tarhassa pienennetty ryhmä

- pienen luokan, jossa samanlaisia oppilaita ja avustaja, lasten on helpompi keskittyä opetukseen eikä siihen kaikkeen muuhun

- riemun oppimisesta

- ketään ei kiusata erilaisuuden takia, koska kaikki ovat samanlaisia

- puheterapiaa

- taksikyydin kouluun



Hän tykkää käydä koulua. Jos en olisi tapellut hänen puolestaan, hän " istuisi" nyt isossa yli 20 lapsen ryhmässä, reagoisi jokaiseen poikkeavaan toimintaan ja unohtaisi/ei uskaltaisi kysyä, asiat menisivät ohi korvien eikä opella olisi aikaa. Ja varmaan joka päivä jälki-istunnossa " kun olet niin tuhma" . Mitä SE tekee lapsen itsetunnolle?



Ap, menkää vaikka yksityiselle!

Asia etenee. Puhuttiin lapsestani taasen neuvolassa ja sain perheneuvolan psykologin numeron. Soiteltiin ja tapaaminen järjestyi.



Ja vaikka meidän mielestämme tyttö oli tosi nätisti ja rauhallisesti psykologin vastaanotolla niin siltikkin psykologi myönti lapsemme vilkkaaksi.



Nyt tapaappe uudestaan pian ja sen jälkeen mietitään jatkotutkimuksia. Toimintaterapeuttia, vanhempien ohjausta yms.





Mutta pääasia että asia nyt etenee. Joko saadaan kuulla että lapsemme onkuin onkin täysin normaali tai sitten saadaan joku diaknoosi. Tietääpähän sitten paremmin.

Ja ehkä saamme myös apua. Tytölle just jotain toimintaterapiaa tms ja ennenkaikkea meille vanhemmille ohjausta miten voisimme paremmin tukea lastamme ja selvitä arjesta hänen kanssaan.

Vaikka ihana oli psykologilta kuulla että hänen mielestään me olemme jaksaneet hyvin. Monet vanhemmat ovat kuulema samassa tilanteessa menettäneet jo hermonsa.





t: ap

lukekaa vaikka Liisa Keltikangas-Järvisen kirja temperamentista.



Huomaatte että normaaliin mahtuu paljon variaatioita ja ongelma ei usein ole lapsen ominaisuudet vaan ympäristön vaatimukset.

Jos viestisi oli tarkoitettu minulle niin meidän tytällä on kyllä muutakin kuin pelkkää vilkkautta, mm. keskittymisvaikeuksia sekä uniongelmia.



Ja en ole leimaamassa lastani sairaaksi vain sen takia että hän on vilkas. Mutta on ihana päästä selvittämään että onko tämä vielä normaalia vai onko hänellä jotain. Ja jos on niin sitten voimme saada apua







t: ap