Jos lasten ikäeroksi tulee 9 vuotta, onko se liikaa, sopivasti vai kuinka?

Oma veljeni on 8 vuotta vanhempi... pienempänä ei mitään yhteisiä leikkejä (yhteistä tekemistä ) Aikuisena iso kynnys tutustua omaan veljeen.. ollaan edelleen viileissä väleissä. nyt 30 ja 38 iät.

Leikkikaveria ei juuri tulee ja isompihan muuttaa jo kotoakin, kun toinen on vasta alakoulussa, mutta onhan he silti sisaruksia. Ja aikuisenahan se tasoittuu.

Poikamme on aivan innoissaan tulevasta pikkusiskosta taikka veljestä! Niin monta vuotta yritystä takana ja keskenmenoa joista lapsikin on jotain tiennyt. Itselläni on 7 vuotta nuorempi veli ja meillä on aivan ihanat välit. Pystytään puhua vielä näin aikuisinakin ihan mistä vain toisillemme. Emme ole koskaan tunteneet kateutta tai mitään ikäviä tunteita toisiamme kohtaan. Toki pientä riitelyä on ollut silloin kun veljeni oli pieni mutta ei mitään suurempaa. En voisi kuvitella elämää ilman rakasta veljeäni :)

ja toinen 5 vuotta, molempiin nykyään hyvät välit. Mukulana oli myös ihan hyvät, tietty sisarusnahistelua oli, mitä varmaan aika monella. Itse en koe mitenkään ongelmana, että ovat mua noin paljon vanhempia.

ikäeroa melkein 10v



ei se mitään. läheisiä ollaan

T: perheen iltatähti, jonka siskot ovat 9 ja 13 vuotta vanhempia.

isommat lapset 10 ja 16, kun nuorin syntyi. Isommat ovat kovasti tykänneet paapoa pienempää. Kyllä noilla yhteisiä puuhia riittää.

sivuhenkilönä. Mustasukkaisuutta ei tarvitse pelätä, sillä odotettavissa on henkilönpalvontaa :) -näin meillä

Oma sisareni on minua yhdeksän vuotta nuorempi. Lapsena hoidin häntä paljon ja kiintymyssuhde oli jo silloin vankka. Nyt aikuisena hän on minulle todella läheinen ja tärkeä, ikäerolla ei ole enää merkitystä.



Joka tapauksessa: Parempi sisarus suurella ikäerolla kuin ei ollenkaan.

Minulla ja sisarellani on tuo ikäero. Sisko on valittanut, että ihan kuin ei olisi ollut sisarusta ollenkaan, kun en ollut kiinnostunut hänen lapsellisista leikeistään ja muutin pois kotoa kun hän olisi tarvinnut tukea varhaismurrosiässä. Minä taas jouduin lapsena aivan jatkuvasti hoitamaan ja vahtimaan pikkusiskoa. Ei yhtään hyvä asetelma.

En ymmärrä, mikseivät isolla ikäerolla syntyneet ihmiset voisi olla tärkeitä ja merkittäviä toisilleen. Minulla ja miehelläni on 6v. ikäeroa ja lapseemmekin yli 30v. ;).



Nykyään on vallalla joku kummallinen ikäeroja vatkaava hysteriä - havahduin vasta itsekin sen pauloista.

eikä se yhteinen leikkiminenkään ole mikään itseisarvo. Ainoa millä mun mielestäni on väliä, on se, että perheenjäsenet välittävät toisistaan kaikenlaisista ikäeroista huolimatta.

ja hänen veljellään on ikäeroa 17 vuotta ja välit ovat varsin hyvät...

Paras " joululahja" ikinä. Paljon hoidin häntä nuorempana ja edelleen ollaan melkein päivittäin tekemisissä. En ole koskaan tuntenut, että ikäeron takia oltaisiin etäisiä. Ehkä ennemmin päinvastoin. 9-vuotias kuitenkin jo ymmärtää, miksi vauva tarvitsee huomiota enemmän jne.

Kaksi vuotta nuoremman veljeni kanssa taas ollaan tosi hyviä ystäviä oltu aina. Että eiköhän se ole ihan lapsista kiinni, toisten kanssa vaan tulee paremmin juttuun. Niinhän se on muutenkin. Että tuskin on iästä kiinni, voi olla ihan hyväkin ikäero tuo 9v. Tai sitten ei ;)

Ja vanhemmat voiva tehdä paljon sen eteen, että lapset kasvavat yhteen.

Minulla on veljeeni 9 vuotta ikäeroa ja nyt se alikessu on paras ystäväni. Hyvää kannattaa odottaa. Entisestä hoitosuhteesta voi päästä eroon.