Olisinko hoikkana onnellisempi?

Ei onni ole yhdestä tekijästä kiinni. Jos kaikki elämän 20 tekijää ovat mallillaan, niin totta maar olet onnellinen. Jos vain 1 tekijä on huonosti, vaikka hoikkuus, mutta kaikki muu 19 hyvin, ei se paljoa hetkauta.

Paino on mennyt alas ja ylös, hoikimmillani painoin 58kg, ja silloinkin häpesin isouttani, joka näin jälkikäteen tuntuu pöljältä. Monesti menee päiviä etten niin kovin ajattele kokoani, mutta valehtelisin jos väittäisin etten mieti mitähän muut minusta ajattelevat, luulempa että moni tuntematon minua katsoessaan ajattelee minun olevan vähemmän älykäs ihminen, ja se rassaa enemmän kuin ulkonäkö itsessään.



Järjettömän paksu norsu olen, ja silti useimmiten rakastan elämää ja sitä että olen olemassa. En usko että hoikkuus tuo niinkään onnea, mutta rohkeutta ja itsevarmuutta aivan varmasti. Ja terveyttä.

kun jaksaa urheilla, leikkiä lasten kanssa, terveys on parempi (usein), vaatteet näyttää paremmalta päällä, mutta se on vaan pintaa...

Oli kiva katsoa peiliin ja vaatteet näyttivät paljon paremmilta. Mutta sitten alkoi se itsetunto taas vaivata, aloin kaivata ihailua muilta että miten hoikka olenkaan ja sellaista, enkä sitten taas ollutkaan onnellinen.