Minkähänlaista elämä on,jos antaa jonkun korkeamman voiman eli uskonnon,Jeesuksen tai jonkun päättää elämästään?

Onhan se kiva, ettei itsellä ole lopullinen päätäntävalta. On olemassa vähän niin kuin kosmiset vanhemmat.



Toisaalta taas pitää koko ajan miettiä että mistä mua nyt rangaistaan, mitä olen tehnyt, miksi en kelpaa.

Me ei olla muslimeja tai hinduja. Heillä on kohtalon usko.



Me olemme protestantteja ja me uskomme, että me teemme valintoja elämässämme. Uskomme, että kaikella on tarkoitus. Tämä EI tarkoita sitä, että kellumme lainehilla ja katsomme, minne virta vie.

Kuitenkin jos on antanut elämänsä Jumalan käsiin, niin



a) Jumala voi johdattaa elämän toisinkin kuin mitä itse on ensin päättänyt

b) ihminen voi tehdä vääriä päätöksiä, jolloin elämä menee pieleen ja Jumala tulee apuun

c) elämään kuuluu aina myös huonoja asioita, vaikka se ei johtuisikaan huonoista päätöksistä, joten voi aina luottaa siihen, että Jumala on mukana niissäkin tilanteissa

Vierailija:

Kuitenkin jos on antanut elämänsä Jumalan käsiin, niin

a) Jumala voi johdattaa elämän toisinkin kuin mitä itse on ensin päättänyt

b) ihminen voi tehdä vääriä päätöksiä, jolloin elämä menee pieleen ja Jumala tulee apuun

c) elämään kuuluu aina myös huonoja asioita, vaikka se ei johtuisikaan huonoista päätöksistä, joten voi aina luottaa siihen, että Jumala on mukana niissäkin tilanteissa

Minä olen juuri poistumassa linjoilta, mutta pitää vielä kommentoida.



Ensiksikin haluan kertoa, etten olen uskova periaatteesta. Olen uskova, koska minulla ei ole muuta mahdollisuutta. Nämä avut ja ihmeet korkeammalta ovat osuneet kuin lyönti keskelle kasvoja - ne ovat niin päivänselviä, ettei ole tulkinnanvaraa.



Tuo kokemus on niin vahva, että sen itse " tietää" , kun se eteen tulee. Kerrottuna ne eivät kuulosta miltään, mutta kun elämä rullaa tapaus tapauksen jälkeen eteenpäin, asioita tarjotaan tarjottimella, palaset naksahtelevat kohdalleen... niin ei voi olla uskomatta.



Esimerkiksi viimeksi hain töitä todella pitkään. Lähetin kymmeniä hakemuksia, enkä päässyt edes haastatteluun, vaikka papereiden perusteella olisi pitänyt. Sitten, kun istun sohvalla, saan puhelinsoiton ja minua pyydetään töihin paikkaan, joka oli paljon parempi kuin mikään hakemani.

Tämä on vain yksi esimerkki.



3

elämässä käy niin kuin käy joka tapauksessa. Minä voin yrittää parhaani toimiakseni oikein ja silloin toivon pääseväni pitkällä tähtäimellä helpoimmalla. Jos toimin väärin, Jumala kyllä ennen pitkää pakottaa minut oikealle tielle - vaikka sitten itkun kanssa.

Meillä oli todella köyhää aikaa pari vuotta. Kuitenkin sain kokea sitä, että tärkeimmät laskut tuli maksettua. Ruoka oli välillä tiukilla, mutta silti aina sopivasti saimme jostain ruokaa tai mielikuvitus pelasi yli 100 prosentilla ja sain loihdittua pienistä aineksista jotain syötävää.



Sitten sainkin ihmeen kautta töitäkin, joka sopii juuri minun aikatauluihini. Ihme ei ollut siis se, että sain töitä, vaan että sain töitä, joka oli tehty minun perheeni aikataulun mukaisesti.

Sattumaa,hyvää tuuria?Vierailija:

Minä olen juuri poistumassa linjoilta, mutta pitää vielä kommentoida.

Ensiksikin haluan kertoa, etten olen uskova periaatteesta. Olen uskova, koska minulla ei ole muuta mahdollisuutta. Nämä avut ja ihmeet korkeammalta ovat osuneet kuin lyönti keskelle kasvoja - ne ovat niin päivänselviä, ettei ole tulkinnanvaraa.

Tuo kokemus on niin vahva, että sen itse " tietää" , kun se eteen tulee. Kerrottuna ne eivät kuulosta miltään, mutta kun elämä rullaa tapaus tapauksen jälkeen eteenpäin, asioita tarjotaan tarjottimella, palaset naksahtelevat kohdalleen... niin ei voi olla uskomatta.

Esimerkiksi viimeksi hain töitä todella pitkään. Lähetin kymmeniä hakemuksia, enkä päässyt edes haastatteluun, vaikka papereiden perusteella olisi pitänyt. Sitten, kun istun sohvalla, saan puhelinsoiton ja minua pyydetään töihin paikkaan, joka oli paljon parempi kuin mikään hakemani.

Tämä on vain yksi esimerkki.

3

Kyllä minäkin uskon noin. Mutta uskon kyllä, että voit harata vastaan koko elämäsi, jos tahdot.



Ap:n aloitus viittasi siihen, että ihmiset vain odottelevat kohtaloaan tekemättä mitään. Tyyliin " ei tarvitse katsoa autotiellä, koska jos minun on tarkoitus jäädä auton alle, niin jään joka tapauksessa" . Eihän se näin mene.



3

Ei kai kukaan kuvittele että kotona istumalla Jeesus tai Jumala järkkää sulle työ- ja opiskelupaikat, ystävät, perheen, asunnon jne.



t. uskovainen

Yritin juuri selventää, että kyse on tapahtumien ketjusta, ei pelkästään juuri tuosta. Jos tuo olisi vain yksi tapahtuma, niin uskoisin sattumaan.



Mutta kun asiat loksahtelevat paikoilleen: ensin tapahtuu sellaista, että tuntuu, että elämä kaatuu päälle, sitten kuuluu naks, naks ja naks ... ja palapelit asetuvat kohdalleen. Toisista tietämättä, kuin salama kirkaalta taivaalta... Sitä itse vain katsoo äimän käkenä ja se tunne siitä, että näin tämän kuuluukin mennä on ällitysttävä.



Uskon, että kuljen sitä polkua tällä hetkellä, mitä " minun on tarkoitettu kulkea" . Siksi näin tapahtuu. Siksi minun ei tarvitse hakata päätäni seinään - enää.





3

Niin eikö se ota vastuun pois ihmiseltä itseltään? Jos on määrätty että tänään huomioni herpaantuu autoa ajessa hetkeksi ja ajan kolarin jossa joku muu kuolee niin ei voi mitään, Jumala oli sen määrännyt enkä minä voi sille mitään?

Sitten kun sitä tuuria ei olekaan, on aika vaikea uskoa jumalaan. Mua ei ole jumala auttanut vaikka elämä on ollut kamalaa jo kohta 40 vuotta. Mitähän hirveää olen tehnyt ansaitakseni tämän? Yritystä muuttaa elämää ei ole puuttunut, apua olen hakenut kerta toisensa jälkeen ilman tulosta ja aina olen joutunut entistä suurempaan allikkoon. Enää en jaksa. Kun vois edes tappaa itsensä, mutta kun sitäkään ei voi läheisille tehdä. Tai tappais Jumala minut, kun haluaa vaan kiusata.

Minä uskon, että se on Jeesus tai Jumala, koska häntä minä rukoilen. Jotkut sanovat, että kannattaakin rukoilla eri jumalia, koska siitä sitten tietää sen oikea, koska vain yksi vastaa...



Minä itse olen lähtöisin uskovaisesta perheestä ja pidin aina kaikkea jorinoina. Tietoisesti päätin luopua uskosta. Se oli tosi vaikeaa, koska minua oli peloteltu helvetillä. Itkien rukoilin viimeisen rukoukseni " Nyt minä luovun uskosta, koska en voi uskoa tähän. Jeesus, jos sinä kuitenkin olet olemassa, niin älä minua hylkää. Mutta en enää sinuun usko, ellet toisin todista" .



Tuosta rukouksesta kului muutama kuukausi ja sen jälkeen on nämä kaikki kokemuksen tulleet.



3 jne

Ei Jumala auta siinä, mitä ihminen haluaa, vaan siinä, mitä Jumala haluaa. Jos ihminen yrittää muuttaa elämäänsä väärään suuntaan, ei tule apua, tulee vain lisää kärsimystä, ja mitä kauemmin pyristelee vastaan, sitä onnettomampana saa elämänsä viettää.



Tätä seiska tarkoitti. Ei minunkaan elämäni ole aina helppoa ollut - olen ollut vähillä rahoilla ja lapseni on vammainen, enkä siksi koskaan pääse niihin töihin joihin minulla olisi vaivalla hankittu koulutus - mutta helpottaa kun sen oppii hyväksymään ja tekee sitten elämästään tämmöisenään mahdollisimman siedettävää, ehkä vähitellen mukavaakin. Ja silloin eteen tuleekin niitä pieniä ilon palasia: lapsi oppiikin jotain uutta, pärjääkin paremmin kuin odotettu, minä sain työpaikan, jossa voin tehdä tarpeellisen epäsäännöllistä työaikaa, jne.



ja ap: ei tietenkään sitä mistään TIEDÄ, että ne hyvät jutut ovat Jumalan antamia. Siksi sitä sanotaankin uskoksi. Se vaan TUNTUU siltä, joskus hyvin vakuuttavastikin. Mutta ei mulle siis mitkään äänet puhu öisin eikä kädet piirrä seinälle mitään ilmoitettuja totuuksia...

Vierailija:

Itkien rukoilin viimeisen rukoukseni " Nyt minä luovun uskosta, koska en voi uskoa tähän. Jeesus, jos sinä kuitenkin olet olemassa, niin älä minua hylkää. Mutta en enää sinuun usko, ellet toisin todista" .

haluaa?!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ja minä en siis ole yrittänyt ryhtyä prostituoiduksi tai taparikolliseksi ja pyytänyt siihen apua. Olen vaan toivonut että voisin elää niin kuin muutkin, käydä töissä ja olla koko ajan tuntematta pelkoa ja henkistä kipua ja paniikkia. Onko liikaa pyydetty?!!!!!!! Ja juu, lääkkeitä on syöty ja terapiassa on käyty ja positiivisesti on ajateltu hampaat irvessä.

Vierailija:

Sitten kun sitä tuuria ei olekaan, on aika vaikea uskoa jumalaan. Mua ei ole jumala auttanut vaikka elämä on ollut kamalaa jo kohta 40 vuotta. Mitähän hirveää olen tehnyt ansaitakseni tämän? Yritystä muuttaa elämää ei ole puuttunut, apua olen hakenut kerta toisensa jälkeen ilman tulosta ja aina olen joutunut entistä suurempaan allikkoon. Enää en jaksa. Kun vois edes tappaa itsensä, mutta kun sitäkään ei voi läheisille tehdä. Tai tappais Jumala minut, kun haluaa vaan kiusata.

Aivan turha syyttää Jumalaa, jos et ole edes pyytänyt apua Jumalalta. Hän ei tule väkisin, jos kiellät Hänen olemassaolonsa.

Rukoile Jumalaa. Älä kuitenkaan odota helppoja vastauksia. Et varmasti saa tänään lottovoittoa, jos nyt yllättäen rukoilet apua Jumalalta. Apu on aina henkilökohtaista ja siihen tilanteeseen sopivaa. Apu voi tulla hitaastikin, mutta kun usko Jumalaan ja pyydät hänen apuaan, niin tiedät, että Hän auttaa.

Ja juurihan sanoin, etten toivo mitään lottovoittoa.

Sen huomaa kun katselee tosiasioita realistisesti.



Minä olisin halununt tulla maailmankuuluksi ja rikkaaksi akateemikoksi ja voittaa nobelin rauhanpalkinnon. Ja usko, minua, olisin ollut siihen tarpeeksi älykäs jne. Mutta Jumala halusi minun olevan vammaisen lapsen omaishoitaja. Etsi sinäkin itsellesi apua tosiasioiden puitteissa, älä odota, että Jumala ottaa niitä pois. (sitä sairauttasi, esimerkiksi)