Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ollut koskaan ristiriitaisia ajatuksia siitä että
06.11.2007 |
toisaalta ällöttää ns. tavallinen perhe-elämä: mies, lapset, koira, koti, työ mallillaan jne. ja toisaalta haaveilee tuosta. Koen kovia kaihon tunteita välillä yöelämää, matkustelua ja kahvilakulttuuria miettiessäni, ja toisaalta ahdistun jos ajattelen, että olisin baareissa joka viikonloppu laukkaava tamma. Onko elämä niin yksinkertaista, että jotkut ovat kokonaan perheihmisiä ja jotkut lapsettomia vapaita sieluja.
Kommentit (2)
Puntarissa mulla
Vaativa ura ja työ (opiskelut loppuvaiheessa)... Vaihtoon lähteminen houkuttais muakin!
Kotona on fiksu ja filmaattinen kihlattu, jonka kanssa seksiä ei juurikaan ole... Mutta joka olisi maailman kiltein, komein ja järkevin mies joka tahtoisi perheen.
Mielessä myös bilettäminen, meneminen, mahdollinen ihastus, elämästä nauttiminen ja toisaalta ajattelen, etten halua olla epätoivonen katkera nainen, joka päästi unelmiensa fiksun miehen käsistään... Jota kukaan ei voi korvata.
Eli koko ajan mietin: erotako vai ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saisi yhdenkin päivän olla niin, ettei tarvitsisi ajatella muita se olisi lomaa! Kaikki se vastuu ja rakkaus mikä syntyy lapsen mukana on jotain niin käsittämätöntä, ei sitä voi edes sanoin kuvailla.
Itselläni on menossa ilmeisesti 3kympin kriisi koska haikailen ihmisiä teiniajoilta, sitä elämää ja vaan olemista, huoletonta olemista. Oikeasti olen todella onnellinen tässä ja nyt, kriisejähän nämä vain.