Lue keskustelun säännöt.
miten opettaa lasta suhtautumaan nimittelyyn?
27.12.2007 |
meidän lasta nimitellään ja hän kärsii siitä. Nimittelijät ovat vanhempia koulutovereita ja nimittely on kaupungilla laajalle levinnyttä (ainakin kahteen kouluun ja kaupunginosan vapaa-ajantoimintaan). Osa nimittelijöistä ei varmaan tarkoita mitään pahaa, osa taas tarkoittaa. Pahinta on, että lapsi on oikeasti myös vammainen (asperger) ja osa nimityksistä liittyy tähän vammaan, josta tieto on levinnyt. (Lasta tutkittiin kouluaikana diagnoosia varten, joten koulukaverit kyllä huoomasivat asian). Nimityksissä on siis vammaista ja psykopaattia ja vastaavaa mukana.
Minä en usko saavani nimittelyä loppumaan millään keinolla, sillä se on liian laajalle levinnyttä. Koulussakaan siihen ei puututa, koska siellä kiusaaminen ymmärretään vain väkivallaksi. Sitäpaitsi meilä on koulun kanssa muutenkin tarpeeksi jankutettavaa tuon aspergerin takia. Opettajat ovat varmasti meihin jo valmiiksi kyllästyneitä.
Voin siis vain opettaa omaa lastani suhtautumaan nimittelyyn oikein.
Olen jo puhunut erilaisista nimittelyistä, niistä jotka ovat tarkoituksella ilkeitä, niistä jotka ovat vain mielestään vitsikkäitä eivätkä tarkoita olla ilkeitä, ja niistä jotka itse asiassa ovatkin hellittelyä. Olen neuvonut olemaan välittämättä tai ainakaan näyttämättä, että se satuttaa. Se vain on helpommin sanottu kuin tehty. MITEN TE MUUT neuvotte lapsianne - tavallisia tai erilaisia lapsianne suhtautumaan nimittelyyn, jota kaikki varmaan joskus kohtaavat?
Kommentit (4)
osa nimityksistä on sen luonteisia, että kotona on jo puhuttu lapsemme vammasta ja lapset ovat ymmärtäneet sen olevan jotain aivoihin ja niiden toimintaan liittyvää. En minä jaksa olettaa, että vanhemmat jotka jo ovat puhuneet lapselleen siihen sävyyn, että lapset nyt nimittelevät toista aivovammaiseksi ja mielisairaaksi, edes haluaisivat puuttua nimittelyyn.
Mutta olet oikeassa. AInakin oman luokan suhteen jotain on tietysti yritettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta itse yrittäisin lapselle sanoa, että hän on ihana ja fiksu lapsi. Että kaikkia nimitellään joskus ja nimittelijät tekevät väärin..ehkä sanoisin, että nimittelijät ovat itse huonompia. Yrittäisin kehua lapselle itseluottamusta. Jos nimittely jatkuvaa ja lapsella paha olla, yrittäisin varmaankin vaihtaa koulua. Vaikea juttu.
tosiaan, pitää lisäksi korostaa lapselle tässä(kin) yhteydessä että hän on kiva ja fiksu vammastaan ja nimittelystä huolimatta.
Tuntuu jotenkin hurjalta että tulisi vain alistua; ainakin omassa luokassa tms nimittelyyn pitäisi voida puuttua. Vaadit opettajaa kutsumaan vanhemmat koolle, kerrot lapsestasi, vaikeuksista joita teillä on ennestäänkin ja nimittelystä. Uskon että moni vanhempi ottaa asian sen verran tosissaan että puhuu omalle lapselleen. ja sitten opettajalle nollatoleranssi; joka nimittelyyn puututaan. Vai olenko ylioptimisti??