Anopista asiaa... jouluaatto pilalla..

Joka tapauksessa sanoisin, että kyllä anoppi enemmin tai myöhemmin herää siihen todellisuuteen mitä hänen tyylinsä meinaa ja se kostautuu hänelle.

Kyllä lapsi on sen verran fiksu, että erottaa eri aikuisten " kasvatustyylit" . Ei se teidän työnne kokonaan pipariksi mene anopin vuoksi, joten jos ette nyt ihan päivittäin näe, niin anna anopin lelliä. Hän herää niihin tuloksiin ennemmin tai myöhemmin...



Ymmärrän kyllä, miten hiton ärsyttävää on, että joku tulee kumoamaan sanasi. Olet juuri sanonut, että lanttulaatikkoa pitää maistaa pikkulusikallinen, ja sitten joku tulee lässyttämään että eikä tarvi, ota suklaata! Argh!

meillä on ollut miehen kanssa tosi vaikeata löytää yhteinen linja, sillä hän joutuu töiden takia olemaan minusta ja lapsesta paljon erossa ja kun tulee haluaa antaa helposti periksi ja aikataulut menee uusiksi, jos ovat lapsen kanssa esim. vapaapäivän kahdestaan. Minä yritän purra huulta, enkä kommentoi mitään lapsen kuullen, mutta jos lapsi yrittää minun kanssani käyttäytyä sääntöjemme vastaisesti sanon, että äidin kanssa tehdään näin...siihen hän vetoaa esim. että isin kanssa käydään aina ostamassa karkkia ennen ruokaa (kärjistetty esimerkki), mutta minä pysyn tiukkana, että äidin kanssa ei. Yllätttävän helposti hän palaa ruotuun ja sanoo nykyään itsekin, että isi on vähän hupsu ja äidin kanssa ei syödä karkkia ennen ruokaa. Hän myös tottelee minua paljon paremmin kuin isäänsä. Siis yritä kestää anoppia ne hetket kun hän on paikalla, mutta pidä omista periaatteistasi kiinni aina muuten. Vaikeeta on, esim. minun äitini on karkkia antamassa koko ajan, vaikka lapseni on huono syömään muutenkin, eikä meillä ole yleensä kuin max kerran viikossa karkkia. Yleensä me herkuttelemme hedelmillä, vihanneksilla ja marjoilla. Joidenkin on vaikeaa ymmärtää, että lasten kanssa on pakko pitää sääntöjä, jotta näillä on turvallinen ja hyvä olla.

Lapsi ja anoppi näkee melkein päivittäin. Asutaan samassa kaupungissa.



Sanoin jo miehelleni, että ensi joulu ollaan oman perheen kesken, koska mulla meni jo toinen joulu piloille anopin takia.



Anopin mielestä mun tekemä jouluruoka on erilaista (pahaa). Meillä on tosi vähärasvainen, kasvispitoinen ruokavalio. Mikään ruoka, juoma ei kelpaa, jos se ei ole sitä samaa, jota viimeiset 30 vuotta on ollut... Tai asiat on väärin tehty, jos ei tehdä hänen tavallaan..



Päätin pitää anopista pientä tuumaustaukoa muutaman viikon.



ap

Satunnaisina kertoina kun sen voisi vielä hammasta purren sietää.



Pystyisitteköhän järjestämään anopin kanssa kahvihetken, jossa lapsenne ei ole paikalla? Silloin voisitte ihan asiallisesti keskustella mikä homman nimi on. Ei lyttäävään sävyyn vaan lähinnä neuvottelevaan sävyyn. " Meistä on kiva, että hemmottelet Maijaa ja onhan se vähän mummujen tehtäväkin, mutta..." Korostakaa, että ette halua rajoittaa hemmottelua vain ilkeilläksenne, vaan ihan lapsen itsensä takia.

Meillä oli eilen yhdestä jälkiruoasta pieni sanaharkka miehen kanssa, kun olin ostanyt tyyliin väärää kermaa, kuin mitä heillä aina oli. Minä olen aika suurpiirteinen luonne, mutta miehen suku on niin tärkeä jokaisesta ruoka-aineesta, että tekisi mieli ostaa aina ne kaikki väärät, kun mitä väliä sillä on onko voi ingmannin vai valion......

Mä joustan anopin kohdalla muutenkin monesta, monesta eri asiasta, joten ruuan suhteen pidän pääni.



Mun mies on muuten anopin ainoa lapsi.



ap

4-vuotias poikamme palvoo mummoaan yli kaiken. Ollaan miehen kanssa yritetty tehdä asioita selväksi, mutta turhaan. En uskalla sanoa rumasti, koska äitini on ainoa tukiverkko mikä meillä on.

eikö anopit pärjää muksujen kanssa muuten kun sillä että mieleistelevät lastenlasten suosioon hemmottelemalla näitä?



Johdonmukaista on että kaikki aikuiset pysyvät linjassa. Jos yksi kieltää, sitä päätöstä eivät muut torpeedoi.

Mummolassa on mummolan säännöt ja kotona tehdään se varsinainen kasvatustyö. Relaa vähän. t. Neljän äiti

Aluksi minua ärsytti, mutta olen huomannut, että ei se lapsi siitä anopin lellimisestä pilalle mene. Ainakin meidän kohta viisivuotias tajuaa, että mummo sallii eri juttuja kuin vanhemmat ja se on ihan ok.

Ja joustaa asioissa joissa lapsen omat vanhemmat ovat antaneet kieltävän vastauksen. Lapsi siis juoksee mummin luokse, kun tietää että mummi antaa periksi. Mummi kerää irtopisteitä hemmottelemalla.

Vierailija:

Ja joustaa asioissa joissa lapsen omat vanhemmat ovat antaneet kieltävän vastauksen. Lapsi siis juoksee mummin luokse, kun tietää että mummi antaa periksi. Mummi kerää irtopisteitä hemmottelemalla.

Tyttö on fiksuuntunut 4 vuotias ja iltaisin hän kertoo minulle ennen nukkumaanmenoa esim ettei pitänyt siitä, että mummi antoi karkkia ennen ruokaa. Hänen vatsansa tuli kipeäksi, kun ei jaksanutkaan syödä ruokaa! Sanoi, että kuuntelee mieluummin äitiään ja syö ruokaa ja sitten jälkiruoaksi vähän karkkia. Eikä tykännyt myöskään siitä kun anoppi alkoi vertailemaan häntä isäänsä lapsena (sanoi isän olleen kiltimpi eikä tuollainen riiviö kuin tyttö).



Tyttöhän heittäytyy hankalaksi juuri anopilleen, joka ei aseta rajoja. Minä äitinä pidän rajat voimassa ja lapsen isä tukee minua siinä omasta äidistään huolimatta. No anopilla ei olekaan lastenkasvatuskokemusta yhtä paljoa kuin minulla. Meillä on kolme lasta ja olen hoitanut heidät kotona (anopin kritiikistä ja vastustuksesta huolimatta). Hänen ainokainen poikansa oli (sen uskon kun katson miestäni) helppo lapsi ja päivähoidossa jo 3 kk iästä alkaen. Anoppi on ollut uraihminen koko ikänsä. Keinot ja kokemus ovat hänellä vähissä lasten kanssa.