AUTTAKAA! Milla ihmeella saan kuria 5v tyttoon?? Han ei tottele mitaan kun kielletaan tai komennetaan tekemasta jotain asiaa han vain jatkaa ja nauraa rakasesti paalle ja juoksee k

lelujen takavarikot, lempilelusta aloitetaan



Palkintotarrataulu, kun käyttäytyy hyvin



Johdonmukaisuus, vaikka aluksi olisi kuukausikin tappelua.

vaikka lapsi kiljuisikin. Ja vaikka naapurit eivät tykkäisi.

tosin 5 vuotis neuvolasta tulee sinne lähete, jos temppuilee siellä neuvolassa lisää.

yleensä käyttäytyä ja mutta kotioloissa meno välillä aika railakasta, huutoa ja marinaa kaikesta pikkuasiasta, jota ei saa, huutaa ja itkee, johdonmukaisia ollaan, mutta tuntuu, että mikään ei auta. Ihanaa kuulla, että muillakin tuta uhmaamista on reippaasti, kun tuntuu, että kaveripiirissä kellään muulla ei ole samalaista uhmista.

Kuulostaa aivan omalta tytöltäni. Kerta kaikkiaan voisin vaikka pennillä myydä tuon räksättävän naisen alun. Mikään ei tehoa! Tänään on taas hyvä päivä ja kaikki sujuu. Silti kättä väännetty jos jonkinlaisesta asiasta. Huokaus. Kurin on oltava tiukka. Lisäksi tekemistä pitää olla, jottei ehdi pitkästymään. Varsin työteliästä. Lohduttaa mielettömästi, etten tuollaisen pakkauksen kanssa ole yksin. Eilen sanoin miehelle, että haetaan aika kasvatusneuvolasta, kun ei enää konstit riitä.

Tähän mennessä ehdotetut konstit eivät ole (vielä) tepsineet, mutta luulen, että käytös menee (toivottavasti) ohitse jossain vaiheessa. Eli en ole kovinkaan huolissani, mutta rasittavaa tämä kyllä on.

mutta hänen kanssaan ei ole tuollaisia ongelmia,

mutta tyttö juuri 4 täyttänyt,

on aika lailla kuvailemasi aina silloin tällöin!!



mutta periksi ei saa antaa vaikka huutaa napurit äreiksi!!!

arestipaikka meilläkin käytössä, ei onneksi päivittäin tarvi...



hermot meinaa täälläkin välillä mennä, tsemppiä sulle ap!!!

Välillä kyllä hermo menee!

mutta poika ja käyttäytyy ihan samalla lailla. toivottavasti menee ohi äkkiä.

päivittäistä marinaa, leluista, ruuasta, kavereista, ym. Jatkuvasti pitäisi olla kaveri, muuten riehuu ja tekee kiusaa. Tuntuu, että se on kyllästynyt meihin vanhempiin ja kotiin. Aamulla kun viedään hoitoon, kyselee, että kuka tänään tulee hakemaan. Kaikki muut kelpaa, mutta ei isä tai äiti. Autossa kotiin marisee, ettei ole ketään kaveria, mennäänkö ostamaan leluja...Joka päivä on jotain pientä riitaa. On myös mustasukkainen pikkuveljelle 1v. Pikkuveli ei saa koskea yhteenkään leluun, siitähän se huuto syntyy sitten molemmilla.

Joskus yritän ottaa mukaan kotiaskareisiin, mutta ei kiinnosta kuin vähän aikaa. Sitten alkaa kiusanteko. Joskus tuntuu, että menetän osan lapseni lapsuutta tähän jatkuvaan taisteluun, eikä kumpikaan nauti olostaan yhdessä. Lelujen poistaminen ei auta mitenkään, kun ei ne kiinnosta tavallisestikaan, uusia vain pitäisi saada. Jos riehuu pihalla lähetän sisälle rauhoittumaan ja miettimään. Sanon, että ulos saa tulla sitten kun osaa olla kunnolla. Yleensä tulee n.5min kuluttua ja vannoo olevansa kiltti poika.

Johdonmukaisuus on tärkeää. Siihen kiemurteluun ja huutamiseen ei pääse väliin, siinä vaiheessa minusta on turha selittää ja puhua. Silloin vain pidän lapsesta kiinni ja kun hän on rauhoittunut, käymme tilanteen läpi. Nyt alkaa jo helpottaa (suvantovaihe ennen kuuden vuoden uhmaa?), mutta jossain vaiheessa oli aika kamalaa.



Anna lapselle aikaa, keksi mukavaa tekemistä ja anna rutkasti myös positiivista palautetta.

kuin ap: lla. Hoidossa on yleensä nätisti, mutta kun tarhan jälkeen haen kotiin, alkaa kiukuttelu samantien ja jatkuu iltaan asti

Toisessa ketjussa sain vastauksen, että miksi olen tehnyt niin paljon lapsia, jos en jaksa niitä hoitaa, mutta tämä ketju osoitti, että muissakin perheissä taistellaan samankaltaisten asioiden kanssa.

Periksi en anna huutajalle mut eipä se tunnu paljon hidastavan. Hermoja, hermoja..

Meillä on 3-v poika, joka käyttäytyy aivan samalla tavalla. Kestääkö tätä vielä ainakin 2 vuotta??? Apua, mä en jaksa! Koko ajan odotan, että ihan kohta sen on pakko loppua, mutta ilmeisesti pahenee siis vaan.

Me myös miehen kanssa puhuttiin, että pitää varmaan kysyä neuvolasta apua, kun ei mikään tunnu tepsivän. Meillä tarrat, jäähyt, lelujen takavarikointi ja kaikki kokeiltu, ei vain tunnu auttavan. Tämä 5- vuotias on aina ollut kiltti ja on hirvittävä huomata miten hän on muuttunut ihan eri pojaksi. Hän kiljuu, huutaa, on epätyytyväinen, kiukkuilee ja irvistelee ja pikkiuveljen kanssa on jatkuvasti riitaa.

Helpottavaa huomata, että muillakin on samanlaista.



Meillä tilannetta helpottaa jatkuva kehuminen ja positiivisuus. Välillä vain ei jaksa olla positiivinen, kun jo aamu on tappelua ja irvistelyä. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville, ehkä se vielä muuttuu helpommaksi. =)