Mä en saa tota lasta nukkumaan!

Nyt oot välillä vieressä ja välillä tiskaamassa. Tekemällä saman kaavan mukaan opetat lapselle miten teillä toimitaan. Jossain vaiheessa lapsi sitten alkaa toimia opetetun mukaan. Mutta sitä pitkäjänteisyyttä siinä tarvitaan, sillä meillä meni vuosi. Ja nyt ei edes tarvi sanoa, että sitten sänkyyn, vaan lapsi menee itse, sillä tietää, että iltasadun jälkeen mennään aina sänkyyn.



Minä tein tuossa kaksivuotiaana niin, että menin lapsen kanssa samaan aikaan nukkumaan. Meillä kanssa se nukahtaminen kesti tunnin suunnilleen joka ilta. En millään jaksanut kökkiä missään vuoteen laidalla, vaan itsekin jaksoin parhaiten makaamalla vieressä. Siihen sitten useimmiten nukahdinkin, eikä ne kotityöt yleensä olleet tehtynä, mutta sille vaan ei voinut minkään. Koti sitten näyttikin kaatopaikalta, mutta nyt on jo ihan eri meininki. Ei se ikuisesti tuollaisena jatku.

Ainut minkä oon huomannut meillä auttavan, niin annan valvoa pitempään, enkä laita nukkumaan kesken leikkien. Jotenkin tuntuu myskäminen sängyssä kestävän sitä myöhempään, mitä aikasemmin pojan sinne laitan.

Ja kunnon juoksentelu ulkona väsyttää kans, tosin ei tietenkään just ennen nukkumaanmenoa. Nämä sä varmaan tiesitkin...

rutiineja. Todella tuo sun tyyli, että välillä tiskaat ja välillä oot vieressä ei auta nyt tuota asiaa yhtään!

Juuri jokin aika sitten sain oman 2-veen nukahtamaan 40min sängyn vieressä istumisen jälkeen, joten tiedän kyllä mitä tarkoitat. Se on ihan pirun raskasta, ja hermoja raastavaa, mutta mikään muu siihen ei auta kuin se aika. Eilen meilläkin meni vaan vartti illalla siihen rumbaan taas pitkästä aikaa, eli toivoa on:)

Nyt siis vaan paljon ulkoilua ja muutakin touhuamista, että lapsi on ihan konkreettisesti väsynyt kun nukkumaan pitäisi laittaa. Ja mun mielestä tuo päiväunien poisjättö monesti vaan muuten hankaloittaa iltanukahtamista, on pieni sitten jo liian väsynyt (tietty jos nukkuu sen 12h yössä, niin sit ihan ok, kai)

Meillä iltaulkoilun jälkeen puuro, sitten kylpyyn, jonka jälkeen iltamaito ja maate. Sama kaava joka ilta.

Tsemppiä!

Kyllä itse oisin useinkin unikunnossa siinä vaiheessa kun tää neiti vaan juoksee. Ennen lapsella oli todella tarkka rytmi ja nukhati kun sänkyyn laittoi ja itse touhusin omiani. Voi kun niin toivoisin et tää toimis yhä, mutta en mä saa sitä tuolla sängyssä pysymään muuta kun karjumalla tai alkamalla itse itkeä. Varmaan otan sen taktiikaks ja pysyn siinä.



ap

Selkeästi ei niitä päikkäreitä enää kaivannut ja iltaunille päästiin huomattavasti aikaisemmin ja tappeluitta. Niin, ja olen aina ns. nukuttanut lapsen istumalla sängyn vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Eipä kestä meillä varttia kauempaa nukuttaminen.. :-)

Voi olla että vierailu venyy ihan elinkautiseksi...

Joka ilta saman kaavan mukaan. Ja me ollaan jokainen lapsi n. yhden vuoden jälkeen opetettu että sängystä ei tulla enää pois kun on sinne menty nukkumaan. Yleensä lueskelevat kirjoja iltarutiinien(iltapala,iltapesu,iltasatu)jälkeen hetken ja sitten nukahtavat omia aikojaan. (ovat siirtyneet pinnasängystä tavalliseen n 1v.)



Tietenkin he välillä kokeilevat, että tulevat sängystä pois jos minkäkin tekosyyn myötä. Ja just tuossa 2 vuoden iässä heillä on ollut sitä " vaeltelua" . Olemme komentaneet sänkyyn ja jos aikansa temppuillut on joutunut " jäähylle" . Toimii Loistavasti.

Jämäkkyytä hommaan vain! Sinä päätä! Ja ne rutiinit. Tiskeistä viis. Tai ota lapsi mukaan tiskaamaan...



3xmamma

Ei edes vauvana, vaan sitä piti syntymästä asti heijailla vieressä, tai muuten se vain karjui. Joten ole tyytyväinen, että pääsit näin pitkään helpolla.



Mulla se ikinukuttaminen, eli tunti tai kaksi joka ikinen ilta ilman poikkeuksia, alkoi rassaamaan sitten jo parin vuoden jälkeen. Silloin haettiin apua perheneuvolasta, mutta ei niilläkään sen kummempaa neuvoa ollut kuin että myöhemmin nukkumaan ja että tarkkaillaan kumman lapsi haluaa viereen, äidin vai isän.



Näin saatiin nukuttaminen lyhentymään about puoleen tuntiin, mikä oli meille jo helpotus. Edelleen se puoli tuntia menee, mutta nykyään lapsi ei enää paru ja huuda ja tappele vastaan, joten meidän mielestä nukuttaminen käy jo tosi helposti.



Mutta sen verran tää on voimia vienyt, että en edes halua kuulla, että on olemassa lapsia, jotka voi vain viedä sänkyyn ja he nukahtavat siellä itsekseen.



Mulla kesti sen pari vuotta, ennen kuin aloin uskomaan, että meidän lapsesta ei sellaista tule, vaikka mitä tehtäisi. Oli vaikea hyväksyä sitä, että tää nukutusjuttu kuuluu meidän elämään. Mutta kun lopetin taistelemasta sitä nukuttamispakkoa vastaan, niin energiaa jäi enemmän käytettäväksi siihen nukuttamiseen. Eli kun en enää toivonut, ettei lasta tarvitsisi nukuttaa, niin lopetin hukkaamasta voimiani turhan toivomiseen. Samaa suosittelen nyt sinulle.



2

Tuntuu ajan haaskaukselta, kun ois niin paljon hommaa muutenkin. Oon just yrittäny jättää ne kotihommat illaks, että voisin olla lapsen kanssa kun se on valveilla. Mut kaipa tästä lähin teen päin vastoin. Siis kuuntelen huutoa sen helvetin ajan mitä se on valveilla kun itse yritän täällä tiskata ja siivota ja kokata ruokia. Tai jos annan se osallistua, tää kämppä on vielä pahemmin paskassa.





ap