Googleta: Dallas pullaa (erikseen)

Ihan kyyneleet silmissä luin=))

Tämäkin paatunut pillittää...

täälläkin pääsi itku :D

Siis nainen hypää koko yön viimeisillään raskaana lohduttelemassa isompia lapsia, aamulla supistusten kourissa laittaa vielä aamupalat kaikille, kun mies makailee sohvalla...



Ihana oli kyllä tarina muuten, mutta voi helvetti jos mun mies olisi noin kädetön tumpelo, että kehtaisi edes antaa mun raskaana huhkia tolla tavalla.

kun on tottunut siihen, että kyllä se vaimo osaa suunsa avata jos ei pysty jotain tekemään!



Oli muuten tosi liikuttava synnytys. Itku tuli täälläkin!

Tuota pelkäsin koko viime tammi- ja helmikuun. Pelkäsin, että synnytän kotona. Takana oli kaksi todella nopeaa synnytystä ja pelkäsin kuollakseni, että vauva syntyy eteisen lattialle. Tuli nyt ne samat tunteet pintaan.

Miksi se on niin, että nainen tekee hommat vaikka pää kainalossa, kunhan ei vaan ole mikään valittaja? Ja terve sielunsa ja ruumiinsa voimissa oleva mies nukkuu yöt läpeensä ja aamullakin makaa sohvalla kun nainen laittelee aamupaljoa, vaikka synnytys on jo käynnissä...



Kuten sanoin, onneksi ei meillä tapahdu noin.

Mä olin ainakin raskaana sellanen, ettei mies edes uskaltanut ehdottaa, että lepää sä, mä hoidan...



Muistan kun ekaa odottaessani ihan viimisilläni imuroin olohuonetta, ja istuin välillä monta kertaa lepäämään, kun hengästytti niin (ihan tavallinen kerrostalokaksio siis, ei mikään linna...)ja mies uskalsi ehdottaa, että hän voi imuroida... Mä vaan huusin, et en mä oo mikään sairas, kyllä mä nyt yhden huoneen voin imuroida. Älä sä mua holhoa... ja sitä rataa.

Hirmuinen pesänrakennusvimma oli, vasta jälkeenpäin tajusin, kuinka uupunut olin tuolloin.

ja kyllä mä ainakin supistusten lomassa mieluummin hääräsin kaikkea mahdollista, kuin vain räydyin siinä tuskassa ja kivussa. Mutta meitä on niin erilaisia

Varsinkin yöllä voi olla isompi homma saada mies liikkeelle kuin mennä itse hoitelemaan lasta.

Ja joo, kyllä mä ymmärrän, että raskaana olevalla on myös sitä energiaa jota haluaa purkaa... jotenkin vaan särähti noi jutut korvaan.