Jos seksi ei huvita yhtään, onko silti parempi antaa?

Eli periaatteessa ikää kuin suostut raiskattavaksi jos annat vain siksi, että mies haluaa ja sinä et.

Tulee siitä itelleenkin ihan kiva olo ja fiilis, kun näkee, että mies nauttii. Mä olen ollut aina aika antoseksuaalinen ihminen. Koen silti, että parisuhteessa pitää olla seksiä,että se on parisuhde eikä kaverisuhde. Kyllä mökin osaan nauttia, mutta tosi harvoin tekee mieli. Siksi olen päättänyt, etten anna tän mun haluttomuuden pilata suhdettamme ja läheisyyttämme miehen kanssa. En koe uhrautuvani tai alentuvani seksiin vaan teen sen siksi, että se ei ole multa paljoa pois. Oikeestaan mitään muuta kun sen 15 minuuttia.



Kukin taplaa tyylillään

eli jos nainen suostuu seksiin eikä mies ota väkisin, ei ole kyseessä raiskaus.

Itsellä usein kyse viitseliäisyyden puutteesta. Kun sitten alotetaan hommat, itsekin aina siihen innostuu ja nauttii loppujen lopuksi yhtä paljon. Jos vaan sanoisi heti, ettei huvitä, jäisin itsekin paljosta paitsi. Ja vaikken sitten niin syttyisikään, on ihana nähdä, miten mies nauttii ja minä voin olla se, joka sen hänelle " tarjoaa" .

pidempiaikainen pihtaaminen tuhoaa parisuhdetta. Vaikka seksi ei olisikaan mitenkään keskipiste niin seksittömyydestä helposti tulee.



Siihen täytyy vaan osata suhtautua oikealla tavalla: siten että haluaa tuottaa nautintoa rakastamalleen ihmiselle. Jos koko ajan puhisee itsekseen että taas tuo äijä raiskaa mua ja kostaa sen sitten nyrpeällä naamalla ja nalkutuksella niin on parempi olla antamatta.

Ei tarvi ei, mutta " yhteiskuntarauhan" takia annan joskus vaikkei itsellä huvittaisi.

Meillä mies alkaa kauheasti tentata että mikä on vialla jos kieltäydyn useasti peräkkäin. Eikä usko että ei vaan huvita, vaan on sitä mieltä että mulla on jotain murheita tai suhteessa vikaa.

Mä en ainakaan pidä sitä mitenkään ihmeellisenä, että suostun seksiin vaikka ei niin kovasti huvittaisikaan. Mies ei " pakota" eikä ruinaa, mutta mielestäni parisuhteeseen kuuluu välillä sellainenkin " toisen miellyttäminen" . Tietty asia olisi erikseen, jos seksi tuntuu fyysisesti kivuliaalta tms.

mikä kestää mun seksittömyys-kaudet. En koskaan pystyisi itseäni vastaan toimimaan. mieheni tiesi " ongelmani" jo alkaessamme olemaan (olimme vuosia ystäviä ennen suhdetta)

minua on lapsena käytetty hyväksi,joten en ehkä näihin asioihin kovin " normaalisti" suhtaudu,mutta se että pakottaisin itteni antamaan veisi minut takaisin lapsuuteeni!=(

Onneksi löysin miehen joka ymmärtää mua!niinkuin minäkin hänen traumojaan!;)

Suhde on niin paljon muutakin kuin seksiä!