Rakastuin mun lapseen uudelleen! :)

Ehkä on liioiteltua sanoa, että en olisi tuossa välissä rakastanut, mutta...



Kesä oli siis todella rankka, olin lapsen kanssa kahdestaan koko kesän. Lähinnä äyskin ja ignoorasin 2-vuotiaani. Ja siitähän tietty seurasi kitinää ja lahkeessa roikkumista. Kiva kierre. Oliarjen ilot kaukana, lapsi oli pelkkä velvollisuus.



Tänään olin taas niin onnellinen. Jaksan taas leikkiä ja laulattaa. Voi miten ihanalta kuulosti, kun tyttö lauloi Saku-sammakkoa " äiti-allakko, ahaa, ahaa" . Ja kuinka onnessaan tyttö on, kun mä jaksan antaa sen tehdä itse asioita, voidella leipää ja pistää pyykkiä kuivumaan. Voi miten pienistä asioista lapsi on onnessaan! Ja huomaa, että mä en äyski eikä lapsi kitise.



Piti tänne tulla kertomaan, kun ei oo ketään kenelle hehkuttais. :)