Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Omat mussukat ja muiden kakarat

Vierailija
07.09.2007 |

Meillä on tuttavani kanssa diili, että kuskaamme lapsia vuorotellen kerhoon (matkaa noin 2km). Heidän lapsi on energinen, hieman jopa vouhottava tapaus (mutta mukava lapsi ja omallemme tärkeä kaveri!). Meidän juniori on aika rauhallinen ja paljon pohtiva ennen kuin kuin rohkaistuu mihinkään " päättömyyksiin" . Välillä jopa liian mietiskelevä, joutuu hieman hoputtamaan ym.



Joka ikinen kerta, kun on tuttavan kuskausvuoro hän marmattaa jotain lapsestamme. Milloin lapsi kävelee hänen mielestään liian hitaasti, milloin ajaa polkupyörällä liian kovaa. AINA jotain negatiivistä palautetta!! :(

Kyllä minäkin joudun useasti hänen lastaan komentamaan, mutta en todellakaan raportoi siitä joka kerta erikseen.



Aluksi minusta oli ihan hyvä, että tuttava kertoi kuinka matka oli mennyt, mutta nyt kun KOSKAAN ei tule mitään positiivista palautetta, minua on alkanut ärsyttämään.

Minusta on kuoriutunut naarasleijona, joka puolustaa lastaan henkeen ja vereen ;)



Ilkeäisiköhän huomauttaa asiasta? Että jos kerran lapsemme kanssa kulkeminen on noin hankalaa, voin tehdä sen itse? Tällöin hän joutuu itse aamutuimaan raahautumaan pienen vauvan kanssa ulos, satoi tai paistoi, oli helle tai paukkupakkanen. Minä voin tarpeen tullen viedä omani autolla, enkä taatusti kysy tarviisiko heidän kullanmuru kyytiä!!



Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
07.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

jonkun aikaa jaksoin naapurisovun nimissä, mutta sitten tuli raja vastaan, kun kuulin miten hän taas kerran huusi kurkku suorana lapsellemme ilman syytä (näin tapahtuneen), ja menin huutamaan hänelle kurkku suorana, sai maistaa omaa lääkettään. Itse asiassa tuo laukaisi tilanteen, juteltiin sen raivoamiseni jälkeen ihan asiallisesti, ja hän myönsi, että menettää ehkä hermonsa liian herkästi (jostain syystä just meidän lapsi oli aina se " syyllinen" hänen mielessään). Ei nyt mitään bestiksiä olla, mutta kyllä naapureina voidaan asua -ja eipä enää meuhkoa turhasta.

Vierailija
2/11 |
07.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokeile sinäkin urputtaa joka kerta jotakin hänen kakarastaan, sanooko hän kohta jotakin? Jos ei, sitten nostat itse kissanm pöydälle. Jos naapurisi on fiksu, hän ymmärtää vihjeesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
07.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos hän vain kuvailee ja kertoo. Jos sinä vain koet hänen kertomuksensa kritiikkinä?



Olen nimittäin huomannut, että jotkut äidit ottavat kaiken itseensä, mitä heidän lapsestaan kertoo. Minä kerron esim tarinaa, mitä lapsi on tehnyt ja sanonut, niin he menevät aivan lukkoon.

Vierailija
4/11 |
07.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

no, annoit esimerkkinä sen, että lapsi on kävellyt hitaasti. Kyllä tuo lause ihan vain voidaan ymmärtää kuvailuna, ilman mitään positiivista tai negatiivista sävyä.

Vierailija
5/11 |
07.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


no, annoit esimerkkinä sen, että lapsi on kävellyt hitaasti. Kyllä tuo lause ihan vain voidaan ymmärtää kuvailuna, ilman mitään positiivista tai negatiivista sävyä.

Vierailija
6/11 |
07.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
07.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Tällöin hän joutuu itse aamutuimaan raahautumaan pienen vauvan kanssa ulos, satoi tai paistoi, oli helle tai paukkupakkanen. Minä voin tarpeen tullen viedä omani autolla, enkä taatusti kysy tarviisiko heidän kullanmuru kyytiä!!

Eli jos kokee hankalaksi kävelyn pienen vauvan kanssa jo alunperin, niin siinä " lisälapsi" sitten tuntuu hankalalta. Omalleen kehtaa ehkä sanoa, että tules nyt nopeammin, teidän lapsellenne ei. Ja sitten valittaa sinulle :), koska ei kehtaa lapselle sanoa.

Meillä kävelin aikoinaan (muuten mukavan) naapurin kanssa samaa matkaa kerholta pois. Oma lapseni oli jo tuossa vaiheessa käynyt kerhoa (ilman naapurin lasta) puolisen vuotta ja kotimatkat olivat olleet leppoisia kävelyretkiä. Sitten tuli mukaan naapuri, jonka vauvan aikataulut eivät ihan osuneet yhteen kerhoista hakemisen kanssa, ja kotimatkat heidän kanssaan olivat yhtä " nyt nopeasti sieltä" komentelua (omalle lapselleen toki). No, ehdotin että minä voin _oikein hyvin_ ;-) tuoda myös heidän lapsensa ja toki ei missään nimessä tarvitse tässä edes vuorotella, kun minusta on niin kiva kävellä lasten kanssa. (Kas, kun en halunnut, että hoputtaa minun kerholaistani sitten omalla vuorollaan.)

Vierailija
8/11 |
07.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsessa ei olisi muuta kuin vikaa/puutteita :(

Ja toki jos hänestä tuo kävely tuntuu hankalalta, niin voisin aivan yhtä hyvin hoitaa vain omamme. Ajattelin vain että hän pääsisi hiukan helpommalla, mutta hankalammaksi taisi rouvan elämä vaan mennä :D

Mutta ei sitten paukkupakkasillakaan heru kyllä autokyytiä heidän jälkikasvulle...

ap

Vierailija:


Eli jos kokee hankalaksi kävelyn pienen vauvan kanssa jo alunperin, niin siinä " lisälapsi" sitten tuntuu hankalalta. Omalleen kehtaa ehkä sanoa, että tules nyt nopeammin, teidän lapsellenne ei. Ja sitten valittaa sinulle :), koska ei kehtaa lapselle sanoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
07.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuntuu siltä, että naapurisi on aika itsekäs mulle-kaikki-apu-tapaus, eikä hänellä ole (omasta mielestään) kuin huonoja vaihtoehtoja. Odottaisi varmaan, että koska pääset autolla, sun pitäisi viedä aina molemmat... Ei hyvä, jää hampaankoloihin kummallakin kaivertamaan. Pura sopimus ja kuskaa vain omaa lastasi, niin on itsellesi helpompaa.

Vierailija
10/11 |
07.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

on ihan turha rasittaa itseään kuuntelemalla tuollaista kökköä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
07.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Inhottavaa, että tänään lapsi tuli kotiin itkien... :(



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän yksi