Kulunut aihe: kaksi lasta?
Kertokaahan miten elämä muuttui toisen myötä? Mikä yllätti vai yllättikö mikään? Minkälainen ensimmäinen lapsi oli ollut ja millä ikäerolla lapset syntyivät?
Kommentit (21)
se ISO elämänmuutoshan oli koettu ensimmäisen lapset myötä. Tietysti arkirutiineissa huomaa, kun on hoidettava kahdet iltapesut ja kylvetykset yms. Ja nyt lasten kanssa yksin jääneenä ajattelee joskus, että yhden kanssa olisi helpompaa. Mutta vain joskus, sillä pääasiassa olen hyvin hyvin onnellinen, että minulla on kaksi lasta, jotka rakastavat ennen kaikkea toisiaan yli kaiken. Ja ikäeroa tytöillä 2 v 5 kk.
villi. Tästä johtuen kuopus on kiusannut ja härnännyt vanhempaa tosi paljon. Ja toki myös esikoinen on osannut ärsyttää. Välillä olen tuntenut vaan olevani erotuomari. Nykyään ovat hyviä kavereita ja leikkivät paljon yhdessä. 4 vuotta se vei ja nyt nautin tästä hetkestä täysillä.
Onko hullua sekoittaa elämä uudelleen juuri kun se on muuttunut helpoksi? Lyhyellä ikäerolla näin ei varmaan ehdi edes käymään. Meillä ikäeroa tulisi vähän enemmän. Ap
jos mun pitäs nyt alkaa toista harkitsee ku esikko lähes 5v niin jäis varmaan tekemättä toinen sit, niin mukavuuden haluinen jo oon ja onnellinen et teimme peräjälkeen lapset.
Minkä ikäinen tellä nyt lapsi on ?
t nro 2
Esikoistyttö 2 v 9 kk ottanut vauvan hyvin vastaan, tykkää halia ja pusutella. Eka kuukausi väsytti kyllä univelan vuoksi, mutta nyt kun vauva nukkuu yöllä yhden 5 h pätkän ja pari lyhyempää, jaksaa jo oikein hyvin. Esikoisen pahin uhmakin hellitti juuri ennen vauvan syntymää ja on jo varsin omatoiminenkin.
Oli sairas syntyessään. Ei ollut voimia toiseen aiemmin. Nyt tuntuisi taas olevan tai sitten aika on kullannut muistot.
ei se ota jos ei annakaan toteaa nro 2
Tsemppiä!! Sulla ainakin sitten jo reipas apulainen vauvaa hoitamassa-toivottavasti !!
astmalääkitys vauvana ja ollut maitoallergia ja muita allergioita. Näitä en kuitenkaan kokenut niin raskaana kuin sitä jatkuvaa tappelua ja kinaa. Tuntui, että kuopuksen kanssa nämä sairastellut menivät siinä sivussa ja oli jo kokemusta esikoisen kanssa. t. 6.
Miten päätös voikin olla näin vaikea ja itsekin vanhenee liian nopeasti :)
Ap
Lapsilla 7 vuoden ikäero, poika ja tyttö. Eivät ole sairastelleet pahemmin.
Ajattelin sitäkin, että olisi ihanteellista olla kotona kun vanhempi aloittaa koulun. Ap.
vaikuttiko sairastelu lasten nukkumiseen? Hirvittää ajatus toisesta kahden vuoden valvomisputkesta, mutta ehkä se ei olisi niin kamalaa kun on jo tie raivattu sen suhteen.
Meillä esikoinen reilu 1 v ja mies eilen ehdotti että josko toista lasta kohta puoliin alettaisiin yrittämään.
Minua vähän mietityttää nämä sisaruskuviot. Itse kun olen ainokainen, eli elämä kolmihenkisessä perheessä on varsin tuttu ja turvallinen tilanne...
viihdyittekö ensimmäisen kanssa hyvin kotona vai menikö varhain hoitoon? Ehkä hieman ahdistaa ajatus kotiin palaamisesta, vaikka toisaalta siinä on puolensa. Täälläpäin on vain niin yksinäistä päivisin, mutta en haluaisi pistää hoitoon ainakaan ennen kahta vuotta.
Nuorempi aloitti elämänsä teho-osastolta, josta päästiin kylläkin vain säikähdyksellä pois. Kuitenkin hänellä oli vähemmän vakavia terveysongelmia useammanlaisia ja kyllä olimme poikki molemmat. Sairausjutut eivät olleet suurin syy mutta kuluttivat voimia toki lisää nekin. Voimat vain menivät vauvan itkuihin ja esikoisen kiukutteluihin, jatkuviin nukuttamisiin ym ym ym.
Nyt lapset on vajaa 2 ja 4 ja tosi onnellisia ollaan että meillä on kaksi eikä yksi lasta! Ovat niiin hyviä kavereita keskenään, eipä tarvi aikuisten leikittää kun aina leikkivät yhdessä! Nyt on jo melko helppoa tämä elämä, vaikka pinna menee tietty vieläkin usein...
yli 5v ja palaan nyt ens kuussa työelämään, mutta sain hoitaa molemmat melkeen sinne 3v asti kotona kuten halusin/suunnittelin =) Esikko tosin sai olla lähes sen 5v, hän kävi viime kevään/syksyn kerhossa yksin sitten 2 krt vkossa 2h kerralla, sai omanikäistä seuraa siinä.
Tsemppiä kaikille kakkosen pohtijoille, kyllä se oma tilanne sanoo millon se on parasta alkaa yrittää vai tyytyykö siihen yhteen sitten.
t nro 2
no samapa se, kerrankin kiva aihe jota kommentoida kovasti =)
t nro 3
Mutta ikäeroa on 13vuotta reilu. Oisin kyllä aikasemmin tehny jos niitä silleen tehdään?!!! Eipä vaan meille aikasemmin tullu nytkin yllätyksenä kun olin jo luopunu toivosta!
teksti vähän. Eli esikko oli jo omatoiminen reipas pari vuotias ja otti vauvan todella hyvin vastaan. Tällä hetkellä lapset vajaa 5v ja 2,5v niin ovat ihan parhaat kaverit =)
Eivät pärjää ilman toisiaan, kaipaavat kauheasti jos toinen on pois. Susoittelen lämmöllä sisarusta/siasruksia lapselle =)