Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kulunut aihe: kaksi lasta?

Vierailija
23.07.2007 |

Kertokaahan miten elämä muuttui toisen myötä? Mikä yllätti vai yllättikö mikään? Minkälainen ensimmäinen lapsi oli ollut ja millä ikäerolla lapset syntyivät?

Kommentit (21)

Vierailija
1/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

teksti vähän. Eli esikko oli jo omatoiminen reipas pari vuotias ja otti vauvan todella hyvin vastaan. Tällä hetkellä lapset vajaa 5v ja 2,5v niin ovat ihan parhaat kaverit =)

Eivät pärjää ilman toisiaan, kaipaavat kauheasti jos toinen on pois. Susoittelen lämmöllä sisarusta/siasruksia lapselle =)

Vierailija
2/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

se ISO elämänmuutoshan oli koettu ensimmäisen lapset myötä. Tietysti arkirutiineissa huomaa, kun on hoidettava kahdet iltapesut ja kylvetykset yms. Ja nyt lasten kanssa yksin jääneenä ajattelee joskus, että yhden kanssa olisi helpompaa. Mutta vain joskus, sillä pääasiassa olen hyvin hyvin onnellinen, että minulla on kaksi lasta, jotka rakastavat ennen kaikkea toisiaan yli kaiken. Ja ikäeroa tytöillä 2 v 5 kk.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

villi. Tästä johtuen kuopus on kiusannut ja härnännyt vanhempaa tosi paljon. Ja toki myös esikoinen on osannut ärsyttää. Välillä olen tuntenut vaan olevani erotuomari. Nykyään ovat hyviä kavereita ja leikkivät paljon yhdessä. 4 vuotta se vei ja nyt nautin tästä hetkestä täysillä.

Vierailija
4/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko hullua sekoittaa elämä uudelleen juuri kun se on muuttunut helpoksi? Lyhyellä ikäerolla näin ei varmaan ehdi edes käymään. Meillä ikäeroa tulisi vähän enemmän. Ap



Vierailija
5/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos mun pitäs nyt alkaa toista harkitsee ku esikko lähes 5v niin jäis varmaan tekemättä toinen sit, niin mukavuuden haluinen jo oon ja onnellinen et teimme peräjälkeen lapset.

Minkä ikäinen tellä nyt lapsi on ?





t nro 2

Vierailija
6/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoistyttö 2 v 9 kk ottanut vauvan hyvin vastaan, tykkää halia ja pusutella. Eka kuukausi väsytti kyllä univelan vuoksi, mutta nyt kun vauva nukkuu yöllä yhden 5 h pätkän ja pari lyhyempää, jaksaa jo oikein hyvin. Esikoisen pahin uhmakin hellitti juuri ennen vauvan syntymää ja on jo varsin omatoiminenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli sairas syntyessään. Ei ollut voimia toiseen aiemmin. Nyt tuntuisi taas olevan tai sitten aika on kullannut muistot.

Vierailija
8/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei se ota jos ei annakaan toteaa nro 2



Tsemppiä!! Sulla ainakin sitten jo reipas apulainen vauvaa hoitamassa-toivottavasti !!



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

astmalääkitys vauvana ja ollut maitoallergia ja muita allergioita. Näitä en kuitenkaan kokenut niin raskaana kuin sitä jatkuvaa tappelua ja kinaa. Tuntui, että kuopuksen kanssa nämä sairastellut menivät siinä sivussa ja oli jo kokemusta esikoisen kanssa. t. 6.

Vierailija
10/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten päätös voikin olla näin vaikea ja itsekin vanhenee liian nopeasti :)



Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsilla 7 vuoden ikäero, poika ja tyttö. Eivät ole sairastelleet pahemmin.

Vierailija
12/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattelin sitäkin, että olisi ihanteellista olla kotona kun vanhempi aloittaa koulun. Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikuttiko sairastelu lasten nukkumiseen? Hirvittää ajatus toisesta kahden vuoden valvomisputkesta, mutta ehkä se ei olisi niin kamalaa kun on jo tie raivattu sen suhteen.

Vierailija
14/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

14

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä esikoinen reilu 1 v ja mies eilen ehdotti että josko toista lasta kohta puoliin alettaisiin yrittämään.



Minua vähän mietityttää nämä sisaruskuviot. Itse kun olen ainokainen, eli elämä kolmihenkisessä perheessä on varsin tuttu ja turvallinen tilanne...

Vierailija
16/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

viihdyittekö ensimmäisen kanssa hyvin kotona vai menikö varhain hoitoon? Ehkä hieman ahdistaa ajatus kotiin palaamisesta, vaikka toisaalta siinä on puolensa. Täälläpäin on vain niin yksinäistä päivisin, mutta en haluaisi pistää hoitoon ainakaan ennen kahta vuotta.

Vierailija
17/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nuorempi aloitti elämänsä teho-osastolta, josta päästiin kylläkin vain säikähdyksellä pois. Kuitenkin hänellä oli vähemmän vakavia terveysongelmia useammanlaisia ja kyllä olimme poikki molemmat. Sairausjutut eivät olleet suurin syy mutta kuluttivat voimia toki lisää nekin. Voimat vain menivät vauvan itkuihin ja esikoisen kiukutteluihin, jatkuviin nukuttamisiin ym ym ym.



Nyt lapset on vajaa 2 ja 4 ja tosi onnellisia ollaan että meillä on kaksi eikä yksi lasta! Ovat niiin hyviä kavereita keskenään, eipä tarvi aikuisten leikittää kun aina leikkivät yhdessä! Nyt on jo melko helppoa tämä elämä, vaikka pinna menee tietty vieläkin usein...

Vierailija
18/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

yli 5v ja palaan nyt ens kuussa työelämään, mutta sain hoitaa molemmat melkeen sinne 3v asti kotona kuten halusin/suunnittelin =) Esikko tosin sai olla lähes sen 5v, hän kävi viime kevään/syksyn kerhossa yksin sitten 2 krt vkossa 2h kerralla, sai omanikäistä seuraa siinä.



Tsemppiä kaikille kakkosen pohtijoille, kyllä se oma tilanne sanoo millon se on parasta alkaa yrittää vai tyytyykö siihen yhteen sitten.



t nro 2

Vierailija
19/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

no samapa se, kerrankin kiva aihe jota kommentoida kovasti =)



t nro 3

Vierailija
20/21 |
23.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta ikäeroa on 13vuotta reilu. Oisin kyllä aikasemmin tehny jos niitä silleen tehdään?!!! Eipä vaan meille aikasemmin tullu nytkin yllätyksenä kun olin jo luopunu toivosta!