Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävää 2-vuotiaan kanssa! Kauano tätä jaksaa!!??
10.07.2006 |
Siis meidän 2-vuotias on ihan kamala! Huutaa ja kirkuu ja tappelee ja läpsii ja repii ja huitoo ja vaatii ja on tottelematon ja huutaa vaan eikä ole mitään tietoa miksi, ei sano mitään syytä, kunhan kirkuu. Kaiket päivät on vaan mietin että miten puhuisin ja toimisin että asiat sujuisivat edes jotenkuten ja saisimme joskus tehtyä ihan jotain mukavaakin. Voi jessus, olen ihan puhki! Äskenkin kannoin vauvan ja 2-vuotiaani + kaksi kauppakassia + hoitolaukun 5 kerrokseen, huutavia lapsia kiikutin kainaloista, samanlaista huutoa oli koko kauppareisumme! Onko tämä normaalia? Tätä on jatkunut jo puoli vuotta!
Kommentit (15)
laita lapsi arestiin! minä laittaisin nurkkaan häpeämään tuommoisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..lastas, sillä se sua riivaakin, kun näkee että on itse pomo. Ole sille aikuinen, ota syliin ja pidä kiinni niin kauan että rauhoittuu. Ja älä lähde siihen samaan huutoon mukaan.
Koita jossain vaiheessa päivää viettää isomman kanssa ihan kahdenkeskeistä aikaa, lähtekää pyöräilemään tai piirtäkää yhdessä. Jos siis on olemassa isä joka voi olla vauvan kanssa sillä aikaa. Se auttoi meillä hieman muutenkin vaikeaan 2v ikään...
Nyt helpottaa kun vauva yli 1v ja isompikin jo 2,5.
Ja itsellesi toivotan runsain mitoin Kärsivällisyyttä!
Toiset lapset on tuollaisia monta vuotta, vaikka mitä tekisit.
Syliin ottaminen ei auta, mikään ei auta, on kokeiltu. Lapsi ei ole sairas, kipeä tai tekemäss hampaita ja mielestäni olen kyllä pomo meidän perheessä, ei lapsi saa kaikkea mitä haluaa, kaupassa hän huutaa kaikkea mutta en anna, rattaissa hän huutaa että haluaa sitä ja tätä ja kävelemään ja syliin jne mutta en anna periksi, kotona hän huutaa herkkuja ja mehua yms mutta en anna jne jne jne... ja tarvittaessa hänet kannetaan oman huoneeseen rauhoittumaan, sidotaan valjailla rattaisiin jne. Kyllä hänelle kuria pidetään, mutta hän huutaa ja järjestää kirkumiskohtauksia silti ja kaikkialla. hävettääkin jo kun tuntuu että muiden laset ei tämmöistä tee :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoinen on sellainen vastarannan kiissi ja kiukuttelija, mutta ei näytä helpottuvan ei... ei vaikka kuinka käyttää ammatti-ihmisten antamia neuvoja ja ohjeita...
piirretään, pyöräillään, uidaan, leikitään laululeikkejä jne.
Ja hissi on rikki, kyllä :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis vaikka olisikin tämmöistä monta vuotta? Ilmeisesti luonne ja temperamenttikysymys, vai?
ap
Tempperamenttinen pärjää maailmassa aina vähän paremmin, vaikka tästä moni on varmasti eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä rankempaa on, kun on 2-v ja isosisko/-veli. Kuule ihan on tutun kuuloista, ja vieläpä kaiken kukkuraksi normaalia. Meillä oli tuo tilanne vuosi sitten. Kyllä niitä parempiakin jaksoja on tässä ollut, mutta nyt on taas uhmavaihe menossa. Kai tää loppuu aikaisintaan murrosiässä. . ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...jos vain jaksat panostaa kuriin. Mun oma poikani oli ihan mahdoton, oltiin kerran Pariisissa kävelykadulla, kun sai taas yhden niistä hirveistä kohtauksistaan. Vanha ranskalaismies sitä seurasi vierestä ja sanoi, että koita jaksaa vain, pojalla on temperamenttia ja tahtoa ja siitä on vielä hyötyä elämässä. Parempi noin kun hissukka. Ja kaikki on nyt enemmän kuin hyvin. Kärsivällisyyttä se vain vaatii...
Hyvä tietää että tämä voi olla ihan normaalia. Täytyy vaan pitää jöötä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että voimakastahtoiset ihmiset pärjäävät paremmin maailmalla. Nöyryydellä ei välttämättä pääse yhtä pitkälle. Tietty on rankkaa uskotella itselleen jatkuvasti että 20 vuoden päästä kaikki on varmaan hyvin. Monet kaksivuotiaat ovat tuollaisia, tosin ei se uhma sen jälkeenkään lopu. esim kolmivuotiailla uhma jatkuu verbaalisemmassa muodossa.
Onneksi kohta pääsee töihin lepäämään.