Sinkuksi, siis vanhaksipiiaksi jäänyt, 56-vuotias nainen vastaa kysymyksiisi.

Voitko sanoa olevasi onnellinen?



Ja mitä ihmettä teet Vauvan keskustelupalstalla?

Mutta eihän sen tartte noin mennä!

ei ala seurustella miehen kanssa joka ei ole 100% tulisesti se huumaannuttavan oikea, sielunkumppani?

Eli tietoisesti valinnut yksinolon ennemmin kuin korvikkeen tai " ihan mukavan miehen" kanssa elämisen?

Miehet ovat valinneet itselleen sopivamman naisen. Ensin luulin, että valitsivat itselleen paremman, mutta kun näin noita naisia niin ymmärsin, että jostakin muusta on kysymys kun valitaan partneri.



Itse en ole koskaan jättänyt miestä, josta olen ollut kiinnostunut, niitä jotka roikkuu perässäni olen aina ihmetellyt.



Epäonnea kahdessa ensimmäisessä rakkaussuhteessa - hirveitä tragedioita - toinen alkoi kun olin 17v ja kosi 23 v myöhemmin kun exä tehnyt itsarin. Oli naimisissa kun tutustuin häneen ja 2 vuotta onnistui salaamaan asian minulta käyttämällä väärää identiteettiä.

Vasta nyt olen päässyt tuon jutun yli.



Toinen suuri rakkaus oli kun olin 22v ja tuo edellinen juttu sotki osittain koko suhteen ja sanoin kosimisiin ei (elämäni suurin virhe). Yhä vielä kun näen tuon miehen niin tulee mieleen, että tossa menee mun elämäni mies - ollaan ihan samannäköisiä YHÄ, eikä ole vaimonsa näköinen... Etsii mua kuulemma kaikkialta missä liikkuu - yhä...

" vanhapiika" , joka vaikutti olevansa tyytyväinen elämäänsä. Hänellä oli laaja ystäväpiiri ja paljon harrastuksia. Eli kaipa tyytyväisyys tuossakin elämäntilanteessa on mahdollista. Olisikohan jotain yksinäisten ihmisten yhdistystä, johon voisit liittyä, jos et jaksa aina perheellisten ikeessä riippua.

mukavassa, mutta tylsässä parisuhteessa. En enää uskalla heittäytyä sinkkumarkkinoille, koska pelkään, etten löydäkään " parempaa" . Aikaisemmin hyvä ulkonäkönikin on pikku hiljaa alkaa rapistua (esim. rinnat imetyksen jälkeen muuttuneet kamalaksi). Joten yritän nyt sitten vain rakentaa hyvää (tai edes menettelevää) elämää mieheni ja lapseni kanssa. Kiitos, kun muistutit taas siitä, että se kannattaa. Joka tapauksessa mieheni on ns. hyvä mies (täydellinen isä, ei alkoholisti jne...), mutta ikävä kyllä ei sielunkumppani. Taidan olla kuitenkin niitä, jotka eivät sielunkumppaniaan löydäkään, koska ei ole tähänkään päivään mennessä kävellyt vastaan.

mukavassa, mutta tylsässä parisuhteessa. En enää uskalla heittäytyä sinkkumarkkinoille, koska pelkään, etten löydäkään " parempaa" . Aikaisemmin hyvä ulkonäkönikin on pikku hiljaa alkaa rapistua (esim. rinnat imetyksen jälkeen muuttuneet kamalaksi). Joten yritän nyt sitten vain rakentaa hyvää (tai edes menettelevää) elämää mieheni ja lapseni kanssa. Kiitos, kun muistutit taas siitä, että se kannattaa. Joka tapauksessa mieheni on ns. hyvä mies (täydellinen isä, ei alkoholisti jne...), mutta ikävä kyllä ei sielunkumppani. Taidan olla kuitenkin niitä, jotka eivät sielunkumppaniaan löydäkään, koska ei ole tähänkään päivään mennessä kävellyt vastaan.

elämänsä on. En varmaan ole ainoa vanhempi ihminen joka täällä kirjoittelee.



Olishan se kiva jos meille olisi oma palsta - te voisitte sitten pyöriä siellä. Ehdottakaa vauvalehdelle mummot ja vaarit palstaa, joka toimii samalla periaatteella kuin tämä. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Mene naimisiin, sillä muuten jäät kaikesta osattomaksi, oli neuvo kerran 1983. Juuri näin kävi ja tämä kohtalo on kamala. Toimeentulo yksin, osattomuus ja yksinäisyys ovat jotakin aivan hirveätä.

Mitä sinulle nyt kuuluu? Vieläkö olet kiinnostunut mies ystävästä? / aikuinen mies

Täällä samanlainen "vanhapiika". Olen 54, mutta en koe elämääni mitenkään tyhjäksi. Kai noita ottajia olisi, mutta kun kukaan ei innosta.

Ai  minä olen 49 ja tosi onnellinen. Koko elämäni ajan olen arvostanut vapautta yli kaiken. Pari suhdetta on ollut, yhteisasumistakin olen yrittänyt, mutta loppujen lopuksi päätynyt siihen, että viihdyn parhaiten omissa oloissani. 

En ymmärrä, miten toiset jaksavat olla jatkuvasti muiden seurassa. Rakastan yksinoloa ja omaa rauhaa. Ahdistaa katsella joidenkin kavereiden perhehelvettiä. Oikeita Kiljusen herrasväkiä.

Mikähän piika mahtaa olla 56 ikinä hahah! Ehkä jossain lahkossa ollen mutta mahtaa olla piikuudet kaukana jo tuossa iässä naisilla. Sinkku sana on oikea. Tuo edellinen termi kuuluin joskus uskovaisringeille :)!

Aloittaja on provo sillä kukaan ei kutsu itseään noin. Eiköhän asialla ole taas kiusaajapoliisit. Niillä tuntuu aikaa riittävän tällaiseen ja uusnatsien ja noitapiiriläisten kiusaajaringillö myös. Niitä suututtaa kun paljastimme heidät .

Jotenkin aika etovaa, jos ihminen käyttää itsestään nimitystä vanhapiika. Tuo nimitys kuuluu aikaan, jolloin naimisiinmeno oli naiselle todella tärkeää jo toimeentulonkin kannalta. Nimitykseen on myös sisäänrakennettu ajatus, että yksinäinen nainen on toisten palvelija, kuten ennen muinoin usein olikin, hän eli esimerkiksi veljensä perheessä hoitaen lapsia ja taloutta.

Olen itse törmännyt vanhapiika-sanan käyttään lähinnä vl-yhteisön piirissä. Siellähän naimisiinmeno on ilmeisesti tähän asti ollut todella tärkeää naisille. 

Vierailija kirjoitti:

Mene naimisiin, sillä muuten jäät kaikesta osattomaksi, oli neuvo kerran 1983. Juuri näin kävi ja tämä kohtalo on kamala. Toimeentulo yksin, osattomuus ja yksinäisyys ovat jotakin aivan hirveätä.

Hö, eikö tämä ole kivaa, ei ole helmoissa tai housunlahkeissa roikkumassa mukulalaumaa, ei ukko tai akka huuda eikä ole sekottamassa paikkoja, saa mennä juuri silloin kun haluaa, mikään ei rajoita tekemisiä.

Ystävällisin terveisin

Wanhapoika