kumpi on kamalampi, synnyttäminen alakautta vai suunniteltu sektio?

ne arvet sattuu v*tusti. alakautta synnyttämisessä se kipu sentään loppuu ja saa vauvan, sekstiossa kivut vasta alkaa kun vauvan on saanut...

Tosin loppuun asti en siinä hommassa päässyt, koska synnytys päättyi kiireelliseen sektioon. Toinen syntyi suunnitellulla sektiolla, ja kipua oli paljon vähemmän.

Joku, kuten ystäväni toipuu sektiosta nopeasti ja hyvin, toinen taas saa komplikaatioita ja lopun iän vaivat. Sama koskee alatiesynnytystä: itselläni meni keskinkertaisesti. Ei mitään isoa repeämää ja ikävää olo kesti vain pari viikkoa, joku toinen kärsii kauan, joku toinen taas voisi saman tien synnyttää uudelleen. On molemmat niin tapauksesta kiinni.

helppo juttu. en ollut yhtään kipeä ja tehty jo kaksi kertaa.

Aivan varmasti alakautta on kamalampi.

Jos on saanut pahat repeämät niin silloinhan toki sektio olisi parempi vaihtoehto. Suurimalla osalla kaikki menee kuitenkin hyvin ja alatiesynnytys on paras vaihtoehto.

Sektiossa on iso haava, joka ei parannu hetkessä, eli sen on oltava kamalampi.

Ensimmäinen suunnitellulla sektiolla ja toinen normaalisti alakautta.

oli käytännössä kivuton suunniteltu sektio, ei kipuja jälkikäteenkään. En usko, että helpompaa synnytystä kuin minulla voi olla olemassakaan, mutta sektioni onnistuikin aivan täydellisesti jopa lääkäreiden mielestä. Eli varmasti hyvin tapauskohtaista kumpi kivuttomampi.

sekä suuniteltu sektio jossa kaikki meni hyvin pientä epämukavaa oloa lukuunottamatta.

Vastaukseni on siis että alatiesynnytys on kamalampi. Potenssiin sata.

mutta muuten helppo. Minullakin potenssiin aika monta oli tuo alatiesynnytys kammottavampi.

yksi alatiesynnytys takana, ekassa raskaudessa oli sektiovaara. Että itkin panikissa

Eka alatiesynnytys oli kauhean pitkä (38 tuntia) ja olin tosi helpottunut, kun seuraava lapsi syntyi sektiolla perätilan takia. Tai siis olin helpottunut, kun kuulin, että " pääsen" sektioon. Se olikin ihan kauhea kokemus. Kaksi seuraavaa syntyi alakautta, todella helposti. Nuorin oli taas perätilassa ja itku pääsi, kun jouduin leikattavaksi. Enää ei lapsia meille tule, kun seuraavat lapset syntyisivät sektiolla.

Ensinmäinen oli yhtä helvettiä. Puudutetta oli liian vähän ja sattui aika tavalla kun leikattiin. Olin tosi kipeä monta viikkoa, monta kuukautta meni että oli edes vähän parempi olo. Haava aukesi ja tulehtui. Toisella kerralla en ollut lainkaan kipeä, ensimmäisen kerran kun nousin sängystä niin vähän kirpaisi, se siinä.

Minulle on ihan vieras tuo hokema, että alatiesynnytyksessä kivut loppuu synnytykseen. Eivät lopu, kun on eppari tehtynä ja paikat rikottuna. Sektioon sai vahvemmat lääkkeet ja kärsin vähemmän jäkikipuja. Takana yksi alatiesynnytys, seuraava oli suunniteltu sektio ja kolmas tulee olemaan pelkosektio. Enkä häpeä yhtään sanoa sitä.