Onko lapsen kehityksessä jotakin pielessä tämmöisessä tapauksessa:

toisten enemmän ja toiset osaa melkein itsestään, yleensä harjoittelu tapahtuu pienempänä, mutta kyllä 5v:kin vielä yksinleikin oppii

Siis päivähoidon ulkopuolella?

liian harvoin tapaa ikäisiään lapsia, paitsi tietysti päivähoidossa.

Mutta tuota ihmettelen, että ei ollenkaan viihdy omissa oloissaan.

Ei esim. piirtele, tee palapelejä, rakentele tms. yksikseen vaan aina pitäisi olla jonkun mukana. Olen nähnyt monia nuorempia, jotka paljon enemmän puuhailevat omiaan. Mikähän tässä voisi olla? Ja miten voisi " ohjata" omiin puuhiin?

Tai sitten olet lapsesi mielestä parhain mahdollinen leikkikaveri, yksin ei ole lainkaan niin kiva leikkiä, vaikka hän siihen kykenisi? Jospa lapsi on tottunut, että saa sinut kaveriksi aina kun pyytää - miten lapsi suhtautuu, jos kukaan ei leikikään hänen kanssaan? Saako hän ruinaamalla tahtonsa läpi?

on hänen mielestään paras leikkikaveri, näin hän on itse sanonut.

Tykkää leikkiä myös ikätovereiden kanssa, silloin kun siihen on mahdollisuus. Mutta itsekseen puuhailu puuttuu täysin. Ei esimerkiksi ole oppinut sitä taitoa, mikä monilla lapsilla on, että leikkisi " ukkeleilla" tai eläimillä tai muilla hahmoilla ja puhuisi ääneen näiden suulla.

En tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen väsynyt olemaan leikkikaveri. Mielestäni aikuisen tehtävä ei ole leikkiä lapsen kanssa, ainakaan noin pääsääntöisesti. Olemme hyvin paljon yhdessä, ulkoilemme, luemme, leivomme, käymme retkellä ym. ym. mutta leikkiä en jaksaisi. Lapsi yrittää sinnikkäästi. Jos en jaksa leikkiä, hän jää odottelemaan, joskus suuttuu. Mutta enimmäkseen jää odottelemaan, eikä siis kehitä omaa leikkiään eteenpäin. Olen vähän huolissani tästä. Kertooko jostain ongelmasta vai onko vain luonteenpiirre?

esim teette jonkun kodin pikkueläimille tms, näytät miten leikitään hetken aikaa ja sitten sanot että sun pitää käydä jossain.. Jatkaako lapsi yhtään leikkiä vai loppuuko kuin seinään?

että jää silloinkin odottelemaan että palaan takaisin.

Olen ihan näyttänyt hänelle miten voisi itsekin leikkiä lelu-ukoilla ja muilla, keksisi mitä ne sanovat ja miten ne liikkuvat, mutta ei hän ole sitä alkanut tekemään. Muuten kyllä sitten leikkii, kun minä olen siinä mukana. Silloin saattaa itse ottaa rooliin, on esimerkiksi korjaaja, joka soittaa puhelimella ja minä olen asiakas. Mutta tähän siis aina tarvitaan toinen ihminen. Omaa leikkiä ei tunnu syntyvän.



Olisin tosi kiitollinen, jon joku kommentoisi, joka tietää lapsen kehityksestä. Onko jäänyt puuttumaan jokin tärkeä taito? Huolestuttamaan on ruvennut, kun jostain on sattunut silmään se, että lapsen pitäisi pystyä olemaan myös itsekseen.

Vieläkin me vanhemmat olemme ehdottomasti parhaat leikittäjät.

Mies pystyi kieltäytymään leikistä, mutta minä en ole hennonut torjua lapsen leikkiin kutsua. Kunnes kerran sanoin, että nyt äiti lukee Hesaria ja juo kahvia. Poruhan siitä tuli, kun nyt äiti ei tullutkaan houkuttelujen jälkeen mukaan. VÄhän ajan kuluttua ja raivon laannuttua lapsi lähti yksin leikkimään. Seuraavien aamujen aikana sama toistui - mutta lapsi oppi, että äiti juo aamulla kahvit rauhassa eikä tule, vaikka kuinka ulvoo vieressä (oli muuten raastavaa ja rasittavaa). Siitä pitäen lapsi on leikkinyt itsekseenkin, vaikka yhä leikimmekin paljon hänen kanssaan.

5

on tottunut myös tuohon, että välillä aikuiset esim. lukevat lehteä, laittavat ruokaa tms. eikä silloin ole tarjolla leikkikaveria, mutta siitä huolimatta ei omaa leikkiä tunnu syntyvän vaan se on sitä odottelua, että milloin mahtaisi vapautua jompi kumpi vanhemmista seuraksi. Riitojakin on tästä luonnollisesti seurannut, kun eihän sitä oikein enää jaksaisi olla se leikkikaveri enää tällä iällä. Kaikkea muuta voin kyllä mielelläni touhuta lapsen kanssa, mutta jotenkin se leikkiminen tökkii. :(

yksilöllistä. Meillä 3-vuotias kaipaa ihan selvästi omaa rauhaa, ja on aina leikkinyt yksin (siis kotona, tarhassa leikkii kavereiden kanssa ja kotonakin jonkin aikaa ihan mielellään) . Jos haluaa yhteistä tekemistä vanhemman kanssa, pyytää lukemaan tai leikkimään kirjaimilla, eli tekemään niillä sanoja. Jos olen liian pitkään samassa huoneessa, lapsi komentaa minut pois. Saman tekee myös kavereilleen, jos haluaa touhuta pihassa yksin, käskee kaverin kotiin. Minusta tuo kaverin pois käskeminen on ikävää, ja olen yrittänyt puuttua siihen, mutta ainakaan vielä viesti ei ole mennyt perille.

Kuka sitä jaksaa leikkiä itsekseen niin, että joutuu yksin toistelemaan vuorosanoja?

Äh, en tiedä, onko tuo ok.

sitä oikein mikä minua huolestuttaa tai millainen tilanne meillä on, mutta jotenkin vain tuntuu, että lapsella ei olisi jotakin sellaista taitoa, joka yleensä on tähän ikään mennessä kehittynyt. Tämän nyt voi ymmärtää helposti väärin. En halua etsimällä etsiä vikoja. Jokin vain huolestuttaa.

Onko kyse mielikuvituksen puutteesta vai mistä?

Tai yrittää etsiä täältä netistä tietoa. Perheklubilla on erityislapsi-keskustelupalsta, sieltä voisi vaikka kysyä, onko kenelläkään ollut samankaltaista tilannetta. Monet siellä kirjoittavat tietävät paljon lapsen kehityksestä.

täytyypä sitä selata jos jotakin löytyisi.

autismin kirjo on käynyt mielessäni, vaikka ei varmaan tyypilliseltä autistilta vaikutakaan, on pikemminkin " ylisosiaalinen" kuin itseensä vetäytyvä.

Meillä tyttö oli 5 ja puoli, kun sai pikku sisaren ja silloin huomasin miten vähän viihtyy yksikseen. Oli saanut aina niin paljon huomiota ainoana lapsena ja ainoana lapsenlapsena. Nyt alkujärkytyksen jälkeen, jonka sisaren syntymä aiheutti, lapsi leikkii ja viihtyy yksin. Oli vain tottunut saamaan niin järkyttävän paljon huomiota. Itse emme koskaan hoksanneet asiaa aiemmin. Ei ollut mielestämme kummallista, kun oli ainoa niin halusi leikkiseuraa vanhemmista.. Tälläinen oma mielipiteeni asiasta ;)

- ainakin lyhyen odottelun jälkeen - ja siten omalle leikin keksimille ei ole jäänyt tilaa? Tämä tuli mieleen, kun googletin sanoilla " lapsi kyky leikkiä yksin" ja siellä mainittiin yhdessä artikkelissa tällainen mahdollisuus. Muuta en sitten säällisessä ajassa löytänytkään. 15

Ehkä lapsi on tottunut leikkiseuraan ja nyt oletetaan viihtyvän yksin? Menee varmaankin oma aikansa, kun lapsi oppii olemaan yksin,leikkimään

ja kehittelemään tekemistä, jos ei ole aiemmin kenties tarvinnut niin tehdä?

Yhdessä heillä on mielettomiä mielikuvitusleikkejä. Kakkonen (5v poika) taas leikkii hyvin yksikseen ukkeleilla, palapeleillä, autoilla jne.



Luin jostain että on tärkeää opettaa kestämään tylsyyttä ja keksimään itse omat virikkeet. Nyt ihan suunnitelmallisesti et leiki lapsen kanssa, kyllä se siitä.

Kaipaa vuorovaikutusta vanhemman kanssa? Meillä 5v haluaa selvästikin jakaa leikkiään jonkun kanssa. Palapeliäkin on mukava tehdä, kun joku kannustaa välillä ja siihen saa uutta potkua. Lapsihan oppii matkimalla aikuista ja siitä sitten mallintaa juttuja omaan päähänsä?

sain auki adhd lapsen leikkiminen -keskustelun. Siinä parilla oli samankaltaista leikkimättömyyttä, mutta siinä ei tullut selville lapsen ikää. Toisella oli F80.8, tiedon vastaanotamisen ja käsittelyn vaikeudet ja toisella lapsella sensorisen integraation häiriö.



Luulisi, että noihin diagnooseihin liittyy paljon muutakin " oireistoa" .

Mutta saat ainakin nuo poissuljettua, jos tutustut mitä niistä mahdollisesti seuraa ja huomaat, ettei lapsellasi ole samankaltaisia piirteitä. Jos taas kaikki muukin täsmää, tiedät, mihin hakea apua.



15